Jehovantodistajat pilkkaavat Jumalaa

Kyse on uskovaisten hihhuloinnista. Vaikka tässä alapuolella on linkkejä jehovantodistajien hölmöilyihin, niin tämä koskee yhtä lailla kaikkia uskontoja, mukaan lukien myös ateismi.
IS, 12.5. 2014:
Kova väite Jehovan todistajista: Seksirikoksissa käytössä "Mooseksen laki"
IL, 12.5. 2014: Yhdistyksen selvitys: Taas karuja väitteitä Jehovan todistajista
IL, 12.5. 2014: Yhdistyksen selvitys: Taas karuja väitteitä Jehovan todistajista
IS, 3.5. 2014:
Näin Jehovan todistajissa rangaistaan: "Lapseni isovanhemmat katosivat olemasta"

Jehovantodistat ovat tunnettuja verestään; että jehovantodistajalle ei saa antaa verta missään olosuhteissa, koska jehovien mukaan sielu on veressä. Mutta. Jehovantodistaja voi vuodattaa tapaturmaisesti verensä vaikka maahan, mutta silti muut jehovantodistajat eivät suinkaan tee hautaa sille maahanvaluneelle verelle, vaan he kiikuttavat verestä tyhjän ruumiin omiin pitoihinsa...
Luulisi näin äkkiä ajatellen, että jos veri on jehoville pyhää ja sielullinen jutska, niin silloin siitä mullasta tulee sielullinen, johon jehovan veri on kuolemaan asti vuotanut. Mitä turhaa sitä verisuonikasta ruumista on haudata maahan, jos se pyhyys on vain veressä. Tämä tyhmyys ensinnä, mutta blogin varsinainen idea alkaa vasta seuraavasta:

Kuten tiedettyä, niin uskovaiset pyrkivät pitäytymään dogmeissaan. Dogmi ei ole sama asia kuin perinne. Dogmaattinen tapa suoritetaan uskon opin tähden, eikä perinteen vuoksi. Uskovaiset katsovat oikeudekseen olla järjen vastaisia. Heille ei kelpaa se järki, joka on ihmisen päässä, vaikka päivän selvästi järki ei voi olla peräisin muualta kuin Jumalan "päästä".

Koska uskovaiset pitävät järjen käyttöä syntinä, niin sen he tekevät vain voidakseen ylistää uskoaan. Järjellä on mahdotonta ylistää uskoa, Uskoa ja uskomuksia voi ylistää vain järjettömästi. Esimerkkinä tästä ovat juuri jehovantodistajat ja vaikkapa jotkut itämaiset opit, joiden mukaan ihmisen pitää tyhjentää mielensä ja lopettaa tykkänään ajattelu.

Ylipäätään uskovaiset pitävät omaa järjen käyttöä syntinä oppiaan vastaan, joka jo sinänsä on mieletöntä, koska uskolla ei voi järkeillä edes uskon merkitystä; vain järjellä voidaan järkeillä, eikä sellainen ole järkevää, joka pyrkii halventamaan tai tuhoamaan järjen.
Jos usko olisi sellainen pyhin ihmisen olemus, millaisena uskovaiset haluavat sen nähdä, niin silloin sen on ilmoittanut heille järki, koska muutoinhan uskovaisten puheet uskosta ovat täysin älyttömiä, jota ne tietysti ovat ilman tätäkin järkeilyä.
Kristus ilmaisi tämän saman asian hieman sivistyneemmin: "Te mielettömät! Eikö alttari ole suurempi kuin sille asetettu uhri; Uhri ei mitään hyödytä."

On tietty selviö, ettei mikään uskonto voisi kestää, jos ihmiset käyttäisivät itse järkeään. Tämä koskee erityisesti ateisteja myös; oma järki ei koskaan voi olla dogmaattista, koska järki on aina dynaamista ja ylöspäin kurottautuvaa.

Miksi maailmassa ei ole ihmeitä eikä aitoa sattumaa? Ateistit pyrkivät aktuaalisesti eroon sattuman vaikutuksesta ja muut uskovaiset katsovat, ettei ihmisäly voi olla ihmeellinen asia, koska älyn käyttö on syntiä ja estää nirvanaan pääsyn. Silti katson, että juuri järjessä Jumalan vaikutus on suurimmillaan.

Jumala joutuisi olemaan aktuaalisesti läsnä vain sellaisessa maailmassa, missä olennoilla ei ole järkeä.
Jos jonkun maailman olennoilla ei olisi mahdollisuutta kehittää ajatteluaan (johon kuuluu tiede ja kosmologia), niin silloin sellaisen maailman olennoilla ei olisi olemassalon jatkumossa selviytymisen mahkuja mitenkään muutoin kuin ulkopuolisen älyn turvin. Ihminenkin joutuu hoivaamaan robotteja tasan niin kauan, kun ropoteilla ei ole älyä, jonka avulla ne voisivat kehittyä omia aikojaan ajasta aikaan.

Olemuksellinen tyhmyys vaatisi Jumalan näkyvän olemassaolon.
Jumalan täytyy olla maailman ulkopuolella vain silloin, kun hän on luonut olentoihin rajoittamattoman järjen potentiaalin. Jumala ei voi sekaantua sellaisten olentojen asioihin, joille hän on antanut riittävästi älyä. Äärettömän Jumalan mielestä älyn riittävyys ei voi olla rajallista, joten ihmisälyllä ei voi olla rajoituksia, koska muutoinhan Jumalan pitäisi olla näkyvästi läsnä imettämässä meitä.

Jumalan poissaolo todistaa ihmisälyn olevan olemukseltaan rajaton

Jumalan ihmisille antamaan järkeen kuuluu, että järkevinä olentoina me emme voi haluta Jumalasta itsellemme kainalosauvoja. Sama nähdään sattumaan uskovien ateistien kohdalla siitä, että hekään eivät halua turvata sattumaan, vaan tahattomasti haluavat tuhota sattuman vaikutuksen omasta elämästään.

Järki pyrki aina Isän murhaan; järjellinen ihminen pyrkii irti Jumalan siipien suojista ja eroon sattumasta. Kaikki johtuu siitä, että järki itsessään on yhtäaikaa sekä jumalallinen että äärettömän satunnainen:
Kun järkevä ihminen etsii maailmasta joko jumalallista entiteettiä tai sattumaa, niin hän ei voi muuta kuin päättyä osoittamaan omaa järkeään.

Järki pyrkii aina kohden lopullisuutta. Se tie ei ole ajallisuudessa selitettävissä, jonka järki kulloinkin valitsee, koska järki toimii jumalallisesti, vaikka ajallisesti asennoituvien olentojen mielestä järjen valinnoissa ei olekaan mitään ihmeellistä. Ihme on kuitenkin jo siinä näkyvillä, miten sinibakteerista on voinut kehittyä satojen miljardien solujen yhteenliittymä, joka useimmiten ottaa oman olemassaolonsa itsestään selvyytenä lainkaan ihmettelemättä, miten tämä kaikki on mahdollista.

Ihminen toimii jumalattomasti, jos hän halveksii kaikkea sitä, jonka järjen käyttö on ihmiskunnalle jo antanut. Esimerkiksi jehovantodistajat pilkkaavat Jumalaa joka kerta, kun he kieltäytyvät kaikesta siitä, jonka järki on ihmisille antanut. Sama pätee muihinkin uskovaisiin, kuten vaikkapa muslimeihin, jotka kieltävät lähes kaikki järjellisyydet oman uskontonsa noudattajilta, mutta ovat himoisemassa kaikkea sitä tekniikkaa, jonka muut ovat maailmalle lahjoittaneet.

Järki ei ole kenenkään  ihmisen järkeä, vaan jokainen järjen käytöstä syntynyt tieteellinen totuus ja tekninen asia ovat Jumalan lahjoja ihmiskunnalle. Jokainen uusi ajatus ja jokainen parannus tekniikaan on uusi askelma siinä loputtomassa portaikossa, joka nostaa ihmistä ylöspäin kohden ainoaa Tosiolevaista.

Järjellinen ihminen ymmärtää, ettei hän voi omia järjen käytöstä kunniaa itselleen, koska järki ei ole peräisin ihmisestä, vaikka se maailmassa näennäisesti (=ajattelemattomasti, suom. huom.) onkin inhimillinen ilmentymä. Jos siis uskovaiset aidosti haluavat antaa kunnian Jumalalle, niin silloin heidän olisi pakko antaa kunnia järjelle, koska järki on Jumalan "edustaja" ajallisuudessa.

Järki on universaalista! Jos järki olisi yksityistä, niin silloin kukaan ei voisi ymmärtää mitään, mutta koska järki on samaa järkeä kaikissa ihmisissä, niin se mahdollistaa ihmiskunnan edistymisen niin tieteissä kuin totuudessakin.

Me ihmiset emme suinkaan etsi taivaalta toisenlaista järkeä, vaan kaipaamme yhteyttä sellaiseen Maan ulkopuoliseen älyyn, joka ymmärtäisi meitä ja jota me voisimme ymmärtää. Kaikki todistaa järkeville siitä, että äly on universaalinen ilmiö, joka etsii kaiken aikaa omaa perimmäistä alkulähdettään.
Jokainen etsii näennäisesti omalla tavallaan omien tosiolemustensa alkulähdettä, mutta perimmältä olemukseltaan kaikkien ihmisten ja olentojen ominaisuudet ovat samoja kautta maailmankaikkeuden. Järki on järkeä myös Andromedalla