Hemingwayn persoonallisuus

Loukkauslait ovat mahdollisia vain silloin ja siellä missä uskotaan persoonallisuuden olevan alisteinen tunteille. Että tunteet ovat ihmisyyden korkein olemisen muoto, josta seuraa, että mitä tunteellisempi ihminen on sitä suuremmat korvaukset hän voi saada...

Mitä on persoonallisuus? Hyvin usein kuullaan, että ihminen voi esittää montaa eri persoonallisuutta. Nykyään on jopa sallittua ja ylistettävää, että töissä ihminen on jotain muuta kuin vapaa-ajallaan. Mielestäni ihminen on persoonallisuus vain silloin, kun hänen käyttäytymisensä ei muutu ajan, paikan tai metabolian mukaan.

HE, 2.8. 2015: Tutkijat löysivät humalaisille neljä persoonallisuustyyppiä – "Mr. Hyde" arvaamattomin
ME, Oletko humalassa Hemingway vai Maija Poppanen? Testaa kännipersoonallisuutesi!

Kun ihminen on persoonallisuudeltaan vakaa, niin silloin hänen käytös ei voi muuttua, vaikka hän joisi viinaa kuten Hemingway, tai kuulisi rasistisia puheita. Ja päin vastoin: Jos ihmisen käytös muuttuu olosuhteiden, puheiden tai aineiden ottamisen mukaan, niin silloin se on kiistaton todiste siitä, ettei ihminen ole kehittänyt itseään persoonallisuutena, jolloin hänestä nouseva persoonallisuus ei vielä pysty pitämään hänen hermostoaan vakaana.

Hermosto on alisteinen persoonallisuudelle, eikä päin vastoin.
Tunteellisuus on aina osoitus epävakaasta persoonallisuudesta.
Blogi, 31.7. 2015: Loukkaantumiskulttuuri tuottaa tunnejuoppoutta

On erinomaisen tärkeää huomauttaa tähän, että ehkäpä suuri osa ns. tieteellisistä psykologeista uskoo persoonallisuuden olevan alisteinen ihmisen fyysiselle hermostolle. Se johtuu siitä, että psykologit ovat epävakaita persoonallisuuksia, jolloin he pitävät ihmisen mittarina omaa itseään.
Se ei ole totuuden etsimistä, jos käyttäytyy niin kuin ihmisen odotetaan käyttäytyvän. Totuus ihmisestä ei ole löydettävissä sieltä, missä ihmisiä tarkastellaan keskiarvoisesti, koska keskinkertainen ihminen on käyttäytymiseltään lähempänä apinaa kuin Jumalaa. Ottakaa huomioon se, että ikuisuuteen verrattuna ihmislajin ikä on olematon.
Me olemme jumalallisuutta kohden kehittyvä laji, jonka ominaisuuksia ei voida totuudellisesti arvioida sellaisten mukaan, jotka ovat persoonallisuudeltaan ailahtelevia. Pelkästään väite persoonallisuuden pysymättömyydestä on kiistaton todiste sellaisen todistuksen sanojan persoonallisuuden kehittymättömyydestä.

Jeesus oli hemingway-persoonallisuus
Raamatussa (Urantiassa) Jeesus (Joskua ben Jopseph, Kristus Mikael) sanoo, että ihmistä ei vahingoita mikään, joka menee hänen suustaan sisään. Selvitän Jeesuksen sanomaa sen verran, että persoonallista ihmistä ei voi vahingoittaa mikään aineellinen - koska persoonallisuus on aineeton ja ikuinen, ja vain aineeton voi pitää aineen stabiilina ja aktiivisena. Aine ei voi yksin olla liikkumaton tai liikkeessä, vaan aine vaatii aina liikkumattoman liikuttajan. Ottakaa huomioon sekin, että Jeesus aikoinaan joi viiniä ja hän varmaan pystyi tekemään omia päätelmiään siitä, miksi viini ei muuttanut hänen persoonallisuuttaan miksikään, vaikka se muutti kaikkien hänen läheistensä persoonallisuuden.

Vakaan persoonallisuuden hermostoa mikään suusta tai korvista sisään menevä ei voi vahingoittaa. Ja päin vastoin; Jos ihminen ei ole persoonaltaan vakaa, niin silloin hän puhuu suustaan asioita, jotka ovat vain lisäesteinä hänen persoonallisuuden ilmentymiselleen.
Se on epävakaan persoonallisuuden osoitus, jos hänen hermostonsa vaihtaa tilaa sen mukaan, mitä hän kuulee tai lukee tai juo. Persoonallisuus ei vielä ole oppinut, miten hermostoa soitetaan kaikissa olosuhteissa, jos ihminen horjuu liikkeissään, puheissaan ja tuntemuksissaan.

Ihminen, joka kokee tunteita sen mukaan, mitä hän haluaa kuulla, on kuin tuuliviiri, jonka on aivan pakko kääntyä ulkoisen voiman mukaan. Ihmisen tunteet ovat ihmistä heilutteleva ulkoinen voima. Ihminen, joka loukkaantuu toisen puheesta, on aivan saletisti halunnut kuulla omien mielipiteidensä mukaista puhetta, joten hän ei voi mitenkään olla objektiivinen sille, mitä tuntee; Tunteet ovat kaiken objetiviisuuden ulkopuolella, ja on ehdottomasti vain typerää, jos toinen ihminen tuomitaan toisen tunteiden takia.

Persoonallisuutta ei voida tuomita. Persoonallisuus ei voi olla syyllinen rikokseen, eikä persoonallisuus voi haastaa ketään oikeuteen. Vain tunteellinen, eli epävakaa persoonallisuus voi kokea jotain anteeksiantamatonta.

USA:n Raamattuvyöhykkeellä uskovaiset hilluvat käärmeiden kanssa ja kiljuvat, että he ovat jeesus-uskovaisia, koska käärmeet eivät voi heille mitään. Jeesus ei totisesti tarkoittanut tuollaista meninkiä. On erittäin lapsellista pyrkiä esittämään mitään siitä, mitä Jeesus sanoi, koska hän ei ikinä puhunut sellaisille, jotka eivät kehitä personallisuutensa vakautta. Joilla korvat on kuulkoot.

Ihminen on erinomaisen epävakaa, jos vaikka loukkantuu muiden puheista. Vakaa persoonallisuus ei ole moksiskaan edes loukkaavista puheista. Esimerkiksi Jeesus kehotti, ettei ihmisen tule loukkaantua, koska häntä itseäänkin loukattiin, eikä hän siitä suuttunut (vastaavasti ihminen, joka loukkaantuu muiden puheista vaatii, että myös muiden pitää loukkaantua muiden puheista. Jokainen voi tykönään miettiä, kumpi kehotus kehittää ihmistä henkisenä olentona).

Kun ihminen on persoonallisuudeltaan vakaa, niin silloin hänen on täysin mahdotonta kannattaa lakeja, joilla sanktioitaisiin tunteiden loukkaukset, koska mitä vakaampi ihminen on persoonaltaan sitä paremmin hän ymmärtää, että yhdenkään kehittyvän ihmisen tunteellisuus ei voi olla staattinen.

On erittäin typerää olettaa, että ihminen olisi tunteiltaan vakaa, eli hän ei voisi mitenkään kehittyä tunteiltaan herkemmäksi, tulla himoriippuvaiseksi vaikkapa loukkaantumiseen. Lainsäätäjät, tavikset ja psykologit kuitenkin uskovat, että ihminen on tunteiltaan täysin vakaa, joka on todella typerää, koska siinä väitetään, että ihmisen persoonallisuus on epävakaa ja täysin riippuvainen tunteista, eikä ihmisen ole mitenkään mahdollista saada tunteitaan omaan hallintaansa. Ihminen on kehittyvä vain silloin ja siinä, kun hän yhä vähenevässä määrin saa esimerkiksi raivokohtauksia.

Olisihan se kertakaikkisen typerää, jos lailla taattaisiin ihmiselle oikeus raivoamiseen. Aivan vastaavasti se on erinomaisen typerää antaa ihmisille laillinen oikeus loukkaantumiseen. Lailla halutaan estää ihmiseten raivokohtaukset, mutta toisaalta tunteelliset ihmiset vaativat, että ihmisillä pitäisi olla oikeus ainakin vähäiseen raivoamiseen!

Me tiedetään täysin hyvin, että kaikenlaiset lait tunteiden loukkaamisista ovat vain lisänneet ihmisten loukkaantumishalukkuutta. Pitää olla lukutaidoton, jos ei ole huomannut, miten ihmiset nykyään loukkaantuvat mistä tahansa lillukan varresta. Ei ole sellaista lakia, joka voisi kehittää ihmistä persoonallisuutena, koska laki saa laiskan persoonallisuuden vaatimaan ns. oikeuksiaan, jolloin hän ei pysty käsittämään velvollisuuttaan ihmisenä, vaan toimii apinamaisesti.

Lakiuskokovaisuus estää ihmiseltä itsetunnon kehittymisen. Onhan se aika absurdia, että ihminen vaatii lakia, että voisi loukkaantua laillisesti, kun hän voisi ihmisenä paljon paremmin, jos ei uskoisi lakiin ja antaisi palttua sellaisille, joista muut loukkaantuvat. Anteeksi antaminen ei ole mahdollista silloin, kun ihminen usko lakiin.

Ihminen voi olla anteeksiantavainen vain silloin ja siinä, kun hän on persoonallisuus.
Persoonallisesti vakaa ihminen ei edes vaadi aikaa ollakseen anteeksi antavainen, koska mikään laki ei koske persoonallisuutta, sillä persoonallisuus (kuten älykään) ei voi koskaan tehdä mitään väärää, eikä loukkaantua psyykkisesti tai fyysisesti. Vähäinenkin viive anteeksi antamiseen kertoo siitä, että ihminen ei ole vielä täysin vakaa persoonallisuus, jolloin hän ei voi välttyä aineellisilta muutoksiltakaan.

Aito persoonallisuus ei voi olla muuttuvainen, kuten älyllinen voi tehdä mitään älytöntä. Anteeksiantavaisen mieli ei voi vaatia ehtoja anteeksiannolle, eli anteeksiantavaisella pitää ehdoitta olla vakaa persoonallisuus, koska edes Jumala ei voisi omata anteeksiantavaista mieltä, jos hän olisi tunteidensa vietävänä. Kysymys kuuluu, että kumpi on sivistykselle parempi vaihtoehto: Anteksianto vaiko loukkaantuminen; Epävakaan persoonallisuuden ylistäminen vaiko persoonallisuuden puolustaminen, eli lakien vähentäminen.

Lain vaatijat ovat ihmisiä, joilla ei ole omaa persoonallisuutta.
Laki on persoonallisuuden korviketta.

Persoonallinen ihminen -ihminen, jonka käytös ei muutu ajan, paikan, olosuhteiden eikä metabolian mukaan- ei tarvitse lakia, eikä sellainen ihminen vaadi mitään lakia, koska hän ei muutu sellaiseksi, jota lailla pitäisi holhota, tai joka vaatisi muille lakia.

Persoonallisuutta ei voi muuttaa mikään, mikä menee suusta alas
IL, 3.8, 2015: Tutkijat löysivät humalaisille neljä eri persoonallisuustyyppiä

Kyseinen uutinen on mielestäni täysi ankka. Koska on mahdotonta, että sellainen persoonallisuus olisi humalaisen persoonallisuus, joka on sama kuin ihmisen ns. selvä persoonallisuus. Tuokin uutinen on kiistaton todiste siitä, että edes tutkijat eivät ole kovinkaan syvällisiä ajattelijoita. On ehdottomasti vain tyhmää väittää muuttumatonta, vakaata persoonallisuutta humalaisen persoonallisuudeksi. Ihminen, joka ei muutu käytökseltään, vaikka olisi ottanut pari viinipulloa, ei ole mikään Hemingwaypersoonallisuus, vaan hän on Persoonallisuus.

Kun ihminen ei halua olla vakaa personallisuus, niin se johtuu siitä, että ihminen on tunnejuoppo, joka pelkää sitä, että hän ei voisikaan juopua muitten mielipiteistä...