Tänä kesänä olen hieman laistanut Kivilinnan rakentajana. Vain satunnaisia vierailuja Kivilinnaan sateen väliajoilla on tullunna tehtyä. Sen sijaan olen ahkerasti harrastanut kivenpyörittäjän sijaistoimintoja. Korvaava käyttäytyminen on aina suotavaa, jos päätehtävää ei voida suorittaa, koska muutoin on vaarassa sairastua vaikka masennukseen, tai multikultturismiin.
Tässä alla on kuvallinen kertomus yhdenlaisesta sijaistoiminnasta.
Auringon pysyttyä epätavallisen pitkään näkyvissä, päätin tehdä päiväretken yhdelle suosikkipaikoistani, jonka löysin jo hopeisella 1990-luvulla. Tietysti otin eväitä mukaani.
Ensimmäisen erän päätteeksi päätin ottaa kuvan merinäkymästä taustalla näkyvän muurin kupeelta. Ottamastani kuvasta näkyykin se varsinainen suosikkipaikkani.
Pääsy sille kuvauskielekkeelle oli helppoa, mutta kääntyminen ja poistuminen vaati jo enemmän harkintaa.
Edellisen kuvan majakan juurella on näitä tässä kuvassa näkyviä isoja rautarenkaita. Olen miettinyt, miksi niitä on siinä. Olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti Vallisaaren rannassa voi olla samalaisia renkaita, jolloin niiden välillä kun virittää vähän paksun kettingin, niin johan siihen toppaa paatti kuin paatti.
Kun lähdin Kustaanmiekan majakalta, pompin aivan vesirajan kallioita aina uimarannan ohi Piperin puiston kohdalle, josta nousin kuivalle maalle kuselle. Ja siitä sitten kuvia napsien tyhjät eväät repussa Iso Mustasaaren puolelle, jossa näin erittäin kivan muurin, joka näytti siltä kuin sitä olisi ollut tekemässä kaksi eri kivenpyörittäjää.
Minulle tuli vastustamaton halu kiivetä edellisen kuvan muurin rosoista osaa ylös muurin laelle. Olenhan itsekin tehnyt hieman samannäköisen muurin Pasilan Kivilinnaan, jonka kiipeäminen ei ole temppu eikä mikään.
Harkittuani asiaa hieman lisää ja jätin kiipeämisen puoliväliin johtuen eväitteni laadusta, pomppasin alas ja lähdin etsimään matalampaa kohtaa,josta pääsisin kyseisen muurin päälle.
Muurin laella huomasin, että se voi sortua minä vuonna tahansa. Muurin päällykivet ovat toisissaan kiinni ruosteisilla määlyillä ja kivet ovat jo liikkuneet uhkaavasti reunaa kohden.
Koska evääni oli loppu, niin joudin jo pois toimittamasta sijaistoimintoja ja kävelin reippaasti Snellmanninkadun pysäkille, johon saapui rautapyörillä liikkuva kulkuneuvo.
Blogi, 1.8. 2015: Hakamäentien siltaremontti
Picasa: Kuvia 2015
Facebook: Pasilan kivilinna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti