Rakkaudettomat ihmiset pilaavat kaikki

Rakastatko todella työtä tekeviä ihmisiä? Lajittele sitten jätteesi. Ihanko oikeasti puhut rakkaudesta? Kunnioita sitten ruokaa, sillä kun ihminen kunnioittaa ruokaa, silloin ja juuri siinä hän kunnioittaa ruuan tuottajia. Joka  päivä pitää avata uusi öljylähde, jotta voitaisiin korvata ajattelemattomien ihmisten luontoon heittämä muovi.
YLE, 28.9. 2018: Edes ilmainen ei monelle kelpaa: Paikoin jopa 60 prosenttia oppilaista laistaa kouluruokailun – katso kotikuntasi tilanne.

Ihminen on empatiakyvytön, jos hän jättää ruokaa pöydälle, tai ei lajittele jätteitään. Ihminen, joka heittää metallia luontoon tai sekajätteisiin, ei lainkaan ajattele sitä toista ihmistä, joka joutuu joka päivä laskeutumaan syvälle kaivokseen louhimaan juuri niitä metalleja, jotta ajattelemattomat saisivat jatkossakin olla täydellisen empatiakyvyttömiä muita ihmisiä kohtaan.

Kouluissa pitäisi ajattelun ja logiikan olla pakollisia oppiaineita. Kaikki uskontotunnit pois kouluista ja tilalle järkeilytunteja, joissa kyseltäisiin niinkin "huippuvaikeita" kysymyksiä, mistä metallit tulevat ja miten metallien heittäminen luontoon vaikuttaa kaivostyöläisten olosuhteisiin.
Yksi hyvä kysymys voisi olla, että pitääkö koululaisen rakastaa niitä ihmisiä, jotka tuottavat ruokaa ja metalleja, vaikka koululainen ei koskaan näkisi heitä, ja miten sen rakkauden pitäisi näkyä koululaisen omassa elämässä? Mutta. En ole ikinä kuullut edes filosofien esittävän näitä kysymyksiä!
Filosofille ei luulisi olevan vaikeata harjoituttaa ihmisen empatiakykyä: Kuvittele itsesi öljytyöläiseksi, niin ymmärrät, miten arvokasta se muovi on, jonka muutoin ajattelemattomuutta heittäisit luontoon!
Esitän, että myös yliopistoissa alettaisiin opettamaan järkeilyä filosofian kandinaateille,  koska selvästi huomataan, että filosofit ovat pelkkiä naatteja, jos he eivät pysty varmuudella sanomaan, mitä on rakkaus ja miten jokainen on täydellisesti empatiakyvytön, joka ei lajittele jätteitään.

Kyllä hyvin tiedetään, miten suvaitsevaiset paasaavat rakkautta, mutta miten se näkyy? Onko se rakkautta, että etsitään kissojen ja susien avulla lisää sukupuolia, jotta voitaisiin syyllistää oikeita miehiä ja naisia rasisteiksi? VU, 27.9. 2018: Atte Kaleva: Rasismisyytökset lähentelevät jo noitavainoa. Onko se rakkautta, että heitetään ruokaa ja tuotteita jätteisiin, jotta alkutuottajat joutuisivat tonkimaan paskaa syvemmältä?

Juuri nuo suvaitsevaiset ovat kaikkein herkkähipiäisempiä, joille ei tule  mieleenkään, miten juuri he pakottavat rehellisiä miehiä ja naisia työskentelemään olosuhteissa, joihin nuo suvaitsevaiset eivät menisi suin surminkaan.

Joku kiivas nuori mies kyseli jo 2000 vuotta sitten, että rakastatko piip..., ja hänen vastaus jokaiseen Pietarin kolmeen vastaukseen oli, että mene sitten ja tee työtä. On mahdotonta, että joku voisi rakastaa toista ihmistä ilman työntekoa.
Kaikkein vähäisintä työtä olisi edes omien jätteiden lajittelu tai oman lautasen tyhjentäminen omaan vatsaan, koska juuri kaikkein vähäpätöisin työ pelastaa koko planeetan. Vähäinenkin empatia -asettuminen työläisen asemaan- saisi ihmisen tekemään jotain hyödyllistä.

Näen kaikkialla empatiakyvyttömiä psykopaatteja, jotka vähät välittävät työläisistä. Maailman tila todistaa, että sen on saanut aikaan enemmän kuin yksi psykopaatti. Pitää olla psykopaatti, jos ei tajua, että saastuttajat ovat myös psykopaatteja, eivätkä vain murhaajat.
Rakkaus on työtekoa. Mitä enemmän  ihminen puhuu rakkaudesta sitä vähemmän ymmärtää, mitä on rakkaus.