Suomessa eduskunta on rikkaiden ekolokero, jota he puolustavat henkeen ja vereen. Jossakin muussa populaatiossa vastaava ekolokero voi olla nimeltään aivan vastaavaa siansaksaa, kuten senaatti ja duuma, mutta yhtä kaikki; ne kaikki ovat seurausta himoriippuvuudesta rahaan, eli siitä, miten ajattelemattomat ja laiskat ihmiset parhaiten voisivat säilyä hengissä tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.
Olen joskus kirjoittanut, miten satoja tuhansia vuosia sitten laiskat ihmiset huomasivat voivansa saada leijonan osan saaliista, kunhan he ensin manasivat metsästäjille metsästysonnea. Manaajista kehittyivät shamaanit, shamaaneista kehittyivät papit, ja papeista tulivat poliitikot. Ja yhtä edelleen poliitikot toimivat manaajina, jotka joutuvat leipänsä eteen manaamaan populaatiolleen vain ikävyyksiä, jos populaatio ei anna poliitikoille mannaa.
Poliitikot ja muut rikkaat luulevat, että he ovat korvaamattomia, kun he kourivat niiden kanssaeläintensä taskuja, joille he eivät halua vastaavaa ekolokeroa, johon he ovat päässeet, parhaimmassa tapauksessa kusettamalla puheillaan muita. Korkein asia, mitä kukaan poliitikko pystyy ilmaisemaan, on pelottelu, jonka ainoa tarkoitus on saada "metsästäjiä" (työläisiä) tuottamaan herkkupaloja leiriin, eli eduskuntaan, joka on manaajien pesä.
Suomen vallitsevaa järjestelmää kehutaan, koska täällä rikkaiden joukkoon pääse puhumalla läpiä päähän, kun taasen jossakin idempänä rikkaaksi pääsee ampumalla toisille läpiä päähän. Joku voisi jo edellisestä huomata, että kyse on vain aste-erosta, mitään laadullista eroa ei ole kommunismin ja kapitalismin välillä, diktatuurin ja demokratian välillä.