Nyt mää vihdoinkin löysin sen ensimmäisen vian, joka maailmassa on! Eikä sitä voida tuhota niin kauan, kun on uudistajia, jotka eivät ymmärrä, miten kaunista kaikki on ensin ollut (Huom: Tämä on julkaistu noin tunti sitten ekan kerran Facebookissa).
Onneksi se ensimmäinen virhe ei ollut Eeva, eikä edes Aatami, vaan se oli Johan Sebastian Bandy. Olen aina ihastellut niin sanottuia klassista musiikkia, mutta vain niiden säveltäjien ensimmäisiä ensimmäisiä osioita. Otetaan vaikka tämä Johan S. Bach - Toccata and Fugue in D minor, jonka alku on hyvin vakuuttavaa, että tässä nyt mennään oikeesti jonnekin, joko hautaan tai ylös taivaisiin. MUTTA!
Mitä ihmettä se Johan oikein on käynyt köökin puolella nauttimassa, sen jälkeen kun sai ensimmäiset nuotit pergamentille? Toccata ja Fugue soi mahtipontisesti ensimmäisen minuutin ajan -- ja sen jälkeen tapahtuu sama kuin on aina ihmisille tapahtunut.
Johann Sebastian Bach esittää lyhennettynä kaikki ihmisen historialliset jaksot. Ensimmäisiä historiallisia merkintojä Toccatasta ovat muinaisen Egyptin hallitsijat. Jo sielläkin ensimmäiset faaraot hallitsivat Toccatan alkusävelmillä - aina Ramses Toiseen saakka, jonka jälkeen alkaa sävelten sekamelska aivan samoin kuin Johann Sebastian on sen nuotteihin pistänyt.
Katsotaan mitä tahansa ihmisen yritystä säveltää jotain suurenmoista millä tahansa elämän osa-alueella, niin joka ikinen kerta jokainen yritys onnistuu suunnattoman hyvin, heti alussa. Mutta.
Joka ikinen alku missä päin ihmiskuntaa tahansa lopettaa hyvyytensä aina, niin aina, alkusäveliinsä, aivan samoin kuin tapahtuu keskiajan säveltäjien sävellyksissä.
Olen melko varma siitä, että se on jokin vielä paljastumaton luonnon laki, joka saa niin säveltäjät kuin poliitikotkin luomaan ensi alkuun jotain kaunista, mahtipontista ja suurenmoista, josta kaikki voivat nauttia. Mutta sitten tulee ensisävelten soittajien seuraajat, jotka eivät osaa, eivät pysty, eivätkä edes ymmärrä, että niitä samoja ensisäveliä pitäisi soittaa ikuisesti.
Samassa Ylöjärven kansalaiskoulussa minun kanssani opiskelleen Pasi Kauniston laulama "Koskaan Et Muuttua Saa", kuvaa todellisuutta hienosti. Kaikki psykogolit, poliitikot ja muut perseennuolijat julistavat, että ihmisen pitää muuttua, että ihminen ei saa, eikä voi olla sama muuttumaton persoona edes sataa vuotta.
Jo 1960-luvulla kuultuani Pasi Kauniston laulun, Koskaan Et Muuttua Saa, aloin miettiä, mitä laulun tekijä oikeasti haluaa kertoa. Ilmi selvästi laulu kertoo siitä, että kun ihminen on kerran tullut persoonaksi, niin hänen ei koskaan pidä muuttua miksikään toiseksi. Senhän sanoo jo järkikin! HALOO!
Ihminen ei voi lisätä maailmankaikkeuteen mitään aitoa yrittämällä olla jotain muuta kuin oma itsensä. Itse asiassa. Ihminen, joka uskoo, että hän ei saa, tai voi olla sama persoona, mitä hän oli pienenä, niin silloin ja siinä hän yrittää tuhota kaikkeudesta jotain äärettömän kaunista todellista, Hän yrittää tuhota sisällään olevan Jumalan.
Maailmassa oleva kaikki julmuus johtuu yksinomaan siitä, että ihmiset on saatu uskomaan siihen täydelliseen järjettömyyteen, että jokainen voisi tuosta noin vain olla jotain muuta kuin on. Suurimpia syyllisiä ihmisen harhaoppiin ovat tietysti poliitikot ja papit, jotka itsestään luulevat olevansa jotain muuta kuin ovat.
Kun alussa puhuin Johan Sebastianin Toccata & Fuguesta, jonka alku on aivan käsittömän upeeta, vaikka asiaa katsoisi apinan leipäpuusta, niin se johtuu vain siitä, että taitelijoiden sielukkuus on vain puolinaista.
Taiteilijat yleensä luovat erinomaisia kuvauksia jokaisen aikakauden alusta, mutta sen jälkeen he eivät kykene jatkamaan omaa taidettaan kovinkaan pitkälle, vaan alkavat apinoimaan juuri siitä, mihin kaikki poliitikot ja papit kaikkien muutosten alkujen jälkeen ryhtyvät.
Onhan se vallan järjetöntä uskoa, että esimerkiksi arkkitektuuri olisi nykyään kauniinpaa kuin antiikissa, tai sata vuotta sitten, jolloin arkkitehdit eivät enää saaneet muuttaa vuoria linnoiksi, mutta saivat silti edes jotain vuorten lohkareita muuttaa taloiksi. Nykyään vuoret ovat arkkitehdeltä kokonaan kielletty, koska niitä saa murentaa vain katukiviksi.
Suomi on kuin hidastettua Toccataa. Ensimmäiset vuosikymmenet Suomi soi kuin Toccatan mahtipontiset ensisävelet. Sitten yhä useampi sävel tulee mukaan ja aivan kohta kaikki muuttuu yhdeksi sekamelskaksi.
Nykyaikana kaikkia alkusävellyksiä kohtaa vieläkin julmempi kohtalo. Ei riitä, että alkuperäinen säveltäjä on loihtinut suunnattoman kauniita, sopusointuisia ja harmonisia säveliä, vaan kun joku saa päähänsä uudelleen lämmittää joku todella upea klassikko, niin ensimmäisenä siinä pauhaa perkeleen rumpusoolo, alusta loppuun, ikään kuin joka hiton nykytaitelija haluaisi olla ainaisesti Ukrainan juoksuhaudassa
3 kommenttia:
Minä olen pyytänyt, esittänyt - ja melkein rukoillut suomalaisia, että he lopettaisivat kertakaikkisesti vuorten pilkkomisen katukiviksi, ja sen sijaan rakentaisivat vuorista jotain samaa, mihin pystyivät muinaiset valtakunnat.
Suomi ei voi olla kestävä valtakunta, jos sen asukkaat eivät rakenna vähintään samanlaisia ikuisia monumentteja, mitä rakensivat muinaiset egyptiläiset.
On huomattava, että vielä pari sataa vuotta sitten suomalaiset olivat ihmiskunnan viimeisimpiä, jotka pystyivät muuttamaan vuoren kappaleita kauniiksi taideteoksiksi. Esimerkiksi Pietarin patsas ja tsaarin kylpyamme. Mutta ne ovat katukiviä verrattuna siihen, mihin suomalainen oikeasti pystyisi, jos vain Suomi soisi edelleen samaa alkusäveltään.
Suomi tulee tuhoutumaan vain siksi, että suomalaiset ovat pelkkiä pelkureita, jotka luulevat olevansa hyviä, kun pystyvät pilkkomaan vuoret maitopurkin kokoisiksi muruiksi.
Aivan hirveetä,. että suomalaiset vaativat italiaisia tuhoamaan marmorikallionsa pikku paloiksi vain siksi, että jotkut typerät suomalaiset jumaloivat Alvar Aaltoa. Miettikää sitä, minkä kokoinen vuori Italiassa on jo ikuisesti menetetty vain siksi, että jotkut helvetin pässinpäät Suomessa voisivat edelleen jumaloida Alvar Aaltoa.
Jos oikeasti haluat jumaloida jotain olentoa, niin ainoa kestävä jumalointi on siinä, että järjellä valikoit Jumalan antamista materiaaleista kaikkein kestävimmän, ja teet siitä jotain käsittämättömän suurta. Jumala ei antanut järkeä sitä varten, että sillä on kiva tehdä hiekkakakkuja.
Koko pienen ikäni ihmetellyt A. Aallon hehkutusta. Eero Saarinen tuotti sentään jotain katsottavaa/ihailtavaa verrattuna siihen laatikkomaakariin
Lähetä kommentti