Kysyn vaan tiedemiehiltä yhden pienen kysymyksen, johon haluan vastauksen yhdellä pienellä sanalla: Onko Jumala olemassa? Jos vastaat, että ei, niin silloin et ole minkään sortin tiedemies, koska sinulla ei voi ikinä olla esittää yhden yhtäkään tieteellistä todistetta ei-jumalallisesta todellisuudesta.
Ateistiset tiedemiehet näkevät jonkun tekevän viivaa avaruudessa, ja he suurin ponnistuksen luovat sille viivalle matemaattisen yhtälön, ja se yhtälö on heille korkein todiste jumalattomuudesta. Edellä oli karkea esimerkki ateistiesta ajattelusta. Viivan paikalla voi olla mikä tahansa luonnon tapahtuma miltä tahansa tasolta havaittuna, niin siinä on sama idea kuin suoran yhtälössäkin. Yksikään tiedemies ei pysty ajattelemaan edes sitä, että jos matematiikka toteuttaa olemassaolon, niin missä on silloin se suuri Matemaatikko?
Mutta! Jos tiedemies antaa "kyllä"-vastauksen, niin silloin ja siinä on oikea ihminen. Sillä tiede ei voi koskaan löytää todisteita jumalattomuudesta, mutta sen sijaan joka ainoa uusi asia on jumaluuden todiste. Tiedän kyllä, että yksikään tiedemies ei ole koskaan ajatellut asiaa tällai, koska nykyaikana tiedehet ovat psykologisesti ajatellen samaa sorttia kuin minkä tahansa ideologian julkinen kannattaja, joka ei vain uskalla olla eri mieltä mistään asiasta, mitä hänen ideologiansa hänet pakottaa julistamaan. Tiedeyhteisö uskoo kollektiivisesti, että tiedemies ei voi millään muotoa tuoda Jumalaa (Tuntematonta persoonaa) tieteen piiriin, joka niin ollen pakottaa tiedemiehet rivimiehiksi, jotka on helppoa potkia ateismin temppeleistä (fysiikan laboratorioista, suom.huom) ulos, jos puhuisivat, miten tuntematonta ei voi koskaan todistaa matemaattisesti.
Ajallisuuteen heitetty ihminen on Luojan lapsena pakotettu etsimään totuutta, joka johtuu ajallisuuden luonteesta, joka näyttää olevan täysin välinpitämätön elämää kohtaan. Ajallisuudesta ponnistavan olennon totuuden etsintä tulee jatkumaan loputtomasti, eikä senkään jälkeen yksikään kaikkeudesta selvinnyt pysty sanomaan lopullista totuutta.
Olevaisuuden suuruus on ääretön, joka tarkoittaa sitä, että oikea matemaatikko ei voi koskaan luoda yhtälöä, joka piirtäisi tietokoneen ruudulle sen vihon viimeisen viivan. Edellä sanottu pätee ikuisesti ja äärettömästi. Nyt kuulkaa tarkasti:
Jokainen havainto, johon tieteellä ei ole esittää yhtälöä, on todiste Jumalasta. Jumala alkaa siitä, mihin tiede on yltänyt. Mutta. Tiede ei pysty selittämään edes persoonallisuutta, tietoisuudesta puhumattakaan, joten Jumala on täällä tänäänkin.
Olisihan se ihan hullua uskoa olevansa (ateistinen) tiedemies, mutta ei pysty sanomaan hölkäsen pöläystä, mitä hän itse on. Mutta. Sellaisia tiedemiehet ja filosofit näyttävät nykyään olevan. Ennen vanhaan sentään ihminen ei pelännyt olla yhtä aikaa uskovainen, filosofi ja tiedemies. Tosiaan, nykyisin tiedemiehet ovat niin nihilistejä, että he uskovat ihmisten lokerointiin ja itsensä he ovat lukinneet suht' tiiviiseen pulloon, joka ajelehtii tuntematonta täynnä olevassa olevaisuudessa ulvoen pullonsa sisällä, miten tiede voi selittää kaiken.
Edellä mainittiin sanat Jumala ja Tuntematon. Ei ole sellaista ihmistä, joka voisi poistaa tuntemattomalta persoonallisuuden, väittäen muka tieteellisesti, että maailmankaikkeudessa oleva tuntematon ei voi olla persoona. Puhun yksinkertaisilla sanoilla, koska tiedän, että älyköt tykkäävät vain koukeroista, joten siksi älyköt eivät pysty käsittämään, miten totuus voikaan olla niin yksinkertainen, että sen tajuamiseen ei tarvita edes Ojalan laskuoppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti