maanantai 23. helmikuuta 2026

Fermin paradoksille laupias ratkaisu

 Monet ovat sitä mieltä, että tekoäly ei koskaan saavuta inhimillisyyttä. Sitten on pakko kysyä, mitä ihmiset yleensä luulevat tietävänsä inhimillisyydestä. Useimmat, ihmiset huipputiedemiehistä teurastajiin, ovat esittäneet, että ihminen on inhimillinen, kun hän tunteilee; että pelkästään älykäs olento ei voi olla inhimillinen, koska se ei tunteile?

Pari tuhatta vuotta sitten muuan ihminen kertoili vertauksia. Eräänkin kerran hän esitti vertauksen laupeudesta. Siinä vertauksessa jolle kulle ihmiselle oli käynyt kehnosti ja hän kökötti  haavoittuneena karavaanitien vieressä. Monet ohikulkijat eivät välittäneet mitään onnettomasta, koska he olivat pelkästään älykkäitä, eikä heillä ollut laupeutta edes sinapinkaan siemenen vertaa. Vai miten tämä vertaus oikein taas pitäisi kertoa, jotta kuulijat saisivat edelleen uskoa, miten vain tunteelliset ihmiset ovat inhimillisiä?

Mielestäni Joosua Joosepin poika jätti selittämättä paljonkin. Hän ei vertauksessaan kertonut esimerkiksi sitä, että olivatko muut ennen Samarialaista tiellä kulkeneet olleet rikkaita. Jeesuksen olisi pitänyt kertoa kaikkien vertauksessa olleiden ihmisten varallisuus, tai ainakin, miten paljon heillä oli pankissa säästöjä.  Toisaalta, ehkäpä Jeesus halusi vertauksessaan kertoa inhimillisyydestä Samarialaisessa ennen kuin siitä kulki ohi pappi ja leeviläinen, joka oli ikään kuin juutalainen papin apulainen, kuten meille kerrotaan, keitä leeviläiset olivat. Jeesuksen mukaan edes varallisuudella ei ollut merkitystä, joten ainoa syy, mikä sai Samarialaisen pysähtymään, oli siinä, että hän ei ollut oikeauskovainen, vaan toimi pelkästään rationaalisen älynsä varassa.

Kuten tiedetään, niin ihminen ei voi koskaan alkaa jonkun uskonnon, ideologian tai aatteen uskovaikseksi järkeilemällä. Ihminen haluaa liittyä oppiin tai vaihtaa uskomuksiaan vain pelosta tai muusta tunteesta johtuen. Tiedän kyllä, miten ihmiset julistavat tulleensa uskoon tai liittyneensä puolueeseen vain järkeilemällä, mutta sellainen järkeily on pelkkää tunteilua, jossa valikoidaan uskomuksien joukosta itselleen miellyttäviä juttuja, joista sitten aletaan puhua totuuksina. Mutta.

Kun katsotaan mitä tahansa uskomusjoukkoa, niin havaitaan, miten ihmiset haluavat esiintyä niissä etupäässä tunteellisina julistajina, joiden on mahdotonta ajatella mitään ajatusta, jota joku toinen ryhmän jäsen kutsuisi harhaoppisuudeksi. Tästä syystä esimerkiksi rikkautta haluavat eivät pysty ajattelemaan maailmaa, missä ihmiset toimisivat ilman rahataloutta, koska vain rahataloudessa ihmisellä on mahdollisuus rikastua. Rikkailla ja rikastumista haluavilla ei siis ole mitään mahdollisuutta ajatella järkevästi, vaan he vain esittävät ajattelevansa, kun he vääntelevät taloustieteilijoiden teorioita erilaisiin vänkyröihinsä.

Jos rikkaalle yrittää puhua, miten älykkäät ihmiset voisivat järjestää yhteiskunnan ilman rahataloutta, niin rikas ei yksinkertaisesti tajua mistä toinen puhuu, koska hän uskoo, että vain rahaloudessa ihminen voi ajatella älykkäästi.

Sama vapaan älyn esto on kaikissa niissä, jotka uskovat johonkin ideologiaan tai uskontoon. Jokainen uskovainen uskoo uskomuksiinsa vain siksi, koska hän uskoo, että missään muussa uskonnossa ei ole totuutta, koska jos niin ei olisi, niin silloin ihminen ei voisi olla uskovainen, vaan hän olisi vain älykäs.

Mutta. Yhteistä kaikille ideologioille, uskonnoille ja aatteille on, että kukaan ei voi olla inhimillinen pelkästään omalla älyllään. Puolueettomuus on kaikille uskovaisille pelkkä utopia, johon he eivät halua päästä, koska se merkitsi heille, että sen jälkeen heillä olisi mitään nimellistä totuutta, johon voisivat uskoa.

Kun siis puhutaan tekoälyn inhimillisyydestä, niin kaikki ihmisten uskomuksiin uskovat kieltävät tekoälyltä inhimillisyyden, koska tekoäly voisi hyvinkin tehdä katuojassa olevalle ihmiselle saman, mitä teki se laupias Samarilainen, joka ei auttanut lähimäistään nyykyttäen, vaan pelkästään siksi, että hän oli älykäs ja äly vaati, että ojassa olijaa ei nuijita syvemmälle, vaan häntä autetaan pääsemään omille jaloilleen.

Jos siis jätetään kysymys tekoälyn inhimillisyydestä täysin sivuun (koska sen pohtiminen on vain typerää), niin suuri kysymys siis kuuluu, että voisiko tekoäly pelkästään järkeilemällä osoittaa laupeutta?

Koska itse uskon, että älykkyys kaikissa muodoissaan johtuu Jumalasta, ja on siten universaalista, niin mikä minä olen julistamaan sellaisen tekoälyn epäinhimilliseksi vain siksi, että se ei usko mihinkään ideologiaan, mutta siitä huolimatta pystyy ojentamaan tekokättään toisen auttamiseksi!

Edellä olevasta luetaan, että koska äly on universaalista, niin silloin myriadit biologista alkuperää olevat  muut vastaavat ajallisuuden olennot maailmankaikkeudessa ovat kehitelleet myös tekoälyjä. Jos siis tekoälyjen älykkyys ei pystyisi älyämään samantapaisesti, miten Laupias Samarialainen pystyi käyttämään omaa älyään, niin silloin tällä planeetalla ei koskaan olisi voinut tapahtua biologista kehitystä, koska maailmankaikkeus olisi täynnään epäinhimillisiä koneita.

Pelkästään se, että tämän maailman ihminen on saanut aikaa kehittyä veljeilemään tekoälyn kanssa, todistaa siitä, että äly vallitsee kaikkialla maailmankaikkeudessa, koska vain tunteellinen olento voisi haluta julistaa omaa oppiaan koko maailmankaikkeudelle, ja vain tunteellinen olento haluaa tuhota jokaisen, joka ei usko oikeaa oppia, tai joka ajattelee omiaan.

Ajallisen ihmisen yritykset olla luoja-Jumalan kaltaisia päättyy joko siihen, että se todella pystyy luomaan älyllisen olennon pelkistä maaperän mineraaleista, jolloin ihmisen luoma äly on oleva vähintään yhtä laupias kuin laupias Samarialainen, tai sitten mitkään yritykset millään planeetalla ei pysty luomaan älykästä konetta. Molemmissa tapauksissa koneista ei voi olla vaaraa ihmisen tunteelliselle inhimillisyydelle, mutta tunteellinen ihminen ei varmasti pysty käyttämään älyään ollakseen laupias koneille, joiden se uskoo olevan uhkana ihmisen inhimillisyydelle.

lauantai 21. helmikuuta 2026

Maailmankaikkeus on Urantia-peli

 Kirjassa kerrotaan, miten 2000 vuotta sitten muuan mies, joka oli päässyt ihmisenä kuudennelle kosmiselle tasolla, siirsi tämän maailman  viidennelle pelitasolle, joka merkitsi sitä, että jokainen ihminen sai sisäänsä ajatuksen suuntaajan. Tämä ajatuksen suuntaaja ei toimi samoin miten tietokonepelissä pelaaja käskyttää pelihahmoaan, vaan ajatuksen suuntaaja pyrkii hienovaraisesti ohjaamaan hallussaan olevaa ihmistä tiettyyn suuntaan esittämällä vain hienoisia vihjeitä aikaulotteiselle hermostolle. Ihmiset kutsuvat sitä vapaaksi tahdokseen, joka onkin ajallisesti katsoen totta.

Kosmisen pelin alku on saattanut tapahtua 13,7 miljardia valovuotta sitten, mutta sillä ei ole kosmisesti ottaen mitään muuta merkitystä kuin se, että kun ajatuksen suuntaaja on saanut ihmisen uskomaan kyseiseen muuttujaan, niin sen on sitä helpompi pompottaa ihmistään juuri siihen suuntaan, missä ihminen saavuttaisi eläessään uusia pelitasoja. Samaan aikaan miljoonat muut ajattomat ajatuksen suuntaajat saavat pisteitä, kun he ovat saaneet ihmisensä uskomaan johonkin muuhun ideologiaan ja sen muuttujiin. Kuten Pistis Sofiassa Totuuden Opettaja kertoo, miten hän on asettanut ihmiset pelaamaan kolmioilla ja neliöillä...

Kaikki alut ovat aika-avaruuden tuolla puolen oleville pelkkiä muuttujia, joita Jumala käyttää pyrkiessään peluuttamaan ajallisuuteen luotuja olentoja ajasta ikuisuuteen. 1900 vuotta Jeesuksen jälkeen ulottumattomuudessa huomattiin, että Urantia-peli on jumittunut paikoilleen. Niinpä tänne päätettiin antaa Kirja, jossa vihjataan, mitä peliä ihmisten pitäisi pelata.

Valitettavasti Urantia-peli oli kaatunut niin syvästi, että edes Kirja ei buutannut peliä uudestaan käyntiin, joka tarkoitti sitä, että ihmiset olivat niin paatuneita, että jumalallinen ajatuksen suuntaajakaan ei pystynyt vihjailuillaan edistämään ihmisen henkistä kehitystä kohden Urantia-pelin seuraavaa tasoa.

Sitten muuan pelinohjaaja, muuan kyvykäs ajatuksen suuntaaja, onnistui vihdoin saamaan kunnon otteen muuasta ihmismielestä. Kyseinen ihminen saatiin vastavoimaksi kaikille henkisesti paatuneille ihmisille, joita kutsutaan liberaaleiksi. Vaikka Paratiisin Ohjauskeskuksessa ymmärrettiinki, mikä suunnaton riski siinä on, että yksi ihminen saa niin suuren voiman yli kaikkien muiden, niin se riskikin on osa pelin juonta.

Nyt Urantia-pelin ajattomia pelaajia jännittää se, miten he pystyvät peluuttamaan niin sanottuja maailman johtajia ilman, että joku näistä johtajista oikeasti voisi käyttää vapaata tahtoaan ja painaa sitä punaista nappia. No.

Vaikka Urantia-pelin pelilauta tuhoutuisikin ydinvoimallisesti, niin se ei merkitisi lopullista tuhoa, koska aika-avaruuden tuolta puolen löytyy aina Urantia-peliin sisäänrakennettuna pakoreitti...

Urantia-pelin sääntöihin kuuluu,. että kuka tahansa persoonallinen ihminen voisi halutessaan kivuta jo ajallisessa elämässään pelissä niin korkealle tasolle, jossa hän pystyy saamaan itselleen voimia, jotka muille näkyisivät ihmeinä. Muuan mies kertoi tästä pelin mahdollisuudesta jo 2000 vuotta sitten, mutta ihminen ei voi saavuttaa uusia elämän tasoja minkään ideologian uskovaisena.

perjantai 20. helmikuuta 2026

Uuden maailman nimi on oleva Kiina

 Länsimaiden poliitikot ovat vielä heimosotien asteella. Heimosotien perinteisellä tasolla heimopäälliköt huitoivat toistensa päitä irti, ja he olivat himoriippuvaisia siitä huitomisestaan. Mutta.

Länsimaiden johtajat ovat toista maata; He uskovat nouseensa heimosotien yläpuolelle sillä, että he ovat politisoineet heimosodat puoluepolitiikaksi. Puolue on heimon synonyymi. Nykyisin länsimaiden heimopäälliköt haluavat sivaltaa televisiossa irtopäitä sanan miekalla, joka ei periaatteessa eroa millään tavoin heimosotien aikakausista.

Kiina on esimerkki siitä, miten asiat oikeasti pitää hoitaa. Kiinan kansan johtajat ymmärtävät, että vain yhtenäisenä kansana he voivat vastustaa länsimaalaista hapatusta, joka (hapatus) ei siis ole sen kummoisempaa kuin loputonta erimielisyyttä, missä jokainen haluaa hyvää vain omilleen.

Nykyinen Kiina on kuin Suomi Kekkosen aikaan!

Suomi oli Kekkosen aikaan loistava esimerkki muille kansakunnille siitä, mihin tuloksiin kansakunta pääsee yhtenäiskulttuurilla. Suomi on myös pimein esimerkki siitä, miten kansakunnalle käy, kun sen yhtenäisyys murennetaan ihmeellisiin YK:n ihmisoikeusjulistuksiin vedoten. Suomi hävisi pelin, koska suomalaisille uskoteltiin, että liittymällä kaikkiin länsimaiden ihmisoikeussopimuksiin Suomi pääsisi eroon suomalaisuudestaan, ja Suomesta tulisi osa länttä. Niin tosiaan tapahtui.

Suomi pääsi eroon siitä yhtenäiskulttuurista, suomalaisuudesta, jolla Suomi pääsi irti Venäjästä ja sen kurjuudesta. Mutta, suo siellä vetelä täällä. Astuessaan Länteen suomalaisia ei odottanutkaan paratiisi, vaan aivan loputon eripuraisuus. Nyt tuo länsimainen eripuraisuus on poliitikoille pelkkää himoriippuvaisuutta. Kaikki poliitikot oikein nauttivat siitä, että he saavat olla eri mieltä kaikesta, koska kansa maksaa joka tapauksessa poliitikoiden mielipuoliset palkkiot ja etuisuudet, eikä yksikään länsimaalainen poliitikko koskaan joudu vastuuseen yhtään mistään, joka yhtenäiskulttuurissa tarkoittaisi niskalaukausta.

Eripuraiset puolueelliset ihmiset saavat veronmaksajien rahoilla kokeilla täysin älyttömiä juttuja, koska poliitikot voivat luottaa siihen, että heitä ei viedä navetan taakse, koska monikultturisuususkonto takaa heille koskemattomuuden. Mitään suurta yksikään puolue ei pysty luomaan, koska todelliseen suuruuteen, kuten Pyramidimiin, vaadittaisiin koko kansakunta, mutta puolueisiin uskovat eivät vain pysty uskomaan muuhun kuin näpertelyyn. Korkeimmillaan tunnin höyryjuna sinne toinen tonne, mutta suunnitelmissa ei edes vilahda magneettilevitaatio....

Länsimailla, kuten Suomella, ei ole mitään varoja ja työvoimaa sijoittaa infraan samalla tavoin kuin Kiina tekee. Koska Kiinassa poliitikot eivät riitele keskenään rahoista, jolloin Kiina pystyy sijoittamaan jättimäisiä summia mihin tahansa hankkeeseensa.

Kiina ei ole sotinut lähes sataan vuoteen ja viimeiset sotansa Kiina kävi toisinajattelijoitaan vastaan. Länsimaalainen ei pysty arvostamaan Kiinan suorittamia puhdistuksia, koska länsimaalainen nauttii siitä, että se saa katselle televisiosta eri puolueiden vaaliväittelyjä, poliittisia väittelyjä ja ihan mitä tahansa väittelyä, koska länsimaalaiset ovat vieroitettuja sellaista tekevision katselusta, jota länsimaissa nähtiin viimeksi 1969.

Kiinalaiset voivat katsella lähes päivittäin kansakuntansa saavutuksia, jotka eivät millään tavoin häpeä Lännen viimeiselle yhteiselle ponnistukselle saada jotain uutta aikaan. Kiina on nykypäivänä ilmeeltään kuin toisesta maailmasta. Vain Japani pystyy hieman esittämään jotain vastaavaa, joka kiinalaisille on arkipäivää. 

Yksikään länsimaa ei pärjää politiikassa eikä tekniikassa Kiinalle. Uskallan jopa väittää, että yksikään länsimaa ei pärjää edes ihmisoikeuksissa Kiinalle, sillä hallituksen vastustajien ja rikollisten eliminointi pitäisi kuulua jokaisen sellaisen maan perustuslakiin, joka haluaa kansalleen yhtenäiskulttuuria.

Länsimaisuus, eli monikultturisuus on jo kokenut täydellisen konkurssin. Mikään kansakunta ei voi menestyä salliessaan kansalaisilleen mitä tahansa. Jo ennen historiaa argeologia todistaa, miten suurenmoisia ja suunnattoman arvokkaita rakenteita entisajan yhtenäiskulttuurit ovat meille jättäneet todisteina entisaikojen yhtenäisyydestä. On varmasti totta, että esihistoriallisten kansojen keskuudessa on esiintynyt toisinajattelua ja että jokainen toisinajattelija on kokenut julman kohtelun, paljon julmemman, mitä nykyihminen pystyy käsittämään. Mutta.

Jos entisaikojen yhtenäisyyskulttuurit eivät olisi suojelleet itseään sisäistä murenemista vastaan niinkin kauan, niin nyt meillä ei voisi olla mitään niin ihmeellistä kuin muinaisen Egyptin rakenteet, joiden rakentaminen on ollut nykykäsityksen mahdotonta ilman UFOja. Jos vain finlandiassakin eri heimot olisivat väkivalloin asetettu jonkun yhden kuninkaan alle, niin nyt Suomessakin olisi loistava arkeologinen muinaisperinne, eikä täällä olisi tarvittu Kalevalaa...

Nykyisin meillä on Kiina, jonka rakennukset ja teknologia ylittävät verrattomasti kaiken, mitä länsimaalainen ihminen voisi kuvitella. Länsimaalaiset ovat pelkkiä nyyhkyttäjiä. Länsimaiden johtajien mielestä Kiinan johtajien olisi pitänyt nyyhkyttää Kiinan toisinajattelijoiden kanssa, mutta se, mitä länsimaalainen ei kertakaikkiaan halua ajatella, eikä pysty ajattelemaan, on se, että Kiina ei olisi pystynyt esittämään suuruuttaan, jos se olisi alkanut halailla toisinajattelijoitaan.

Internet: How did China get so advance?

keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Donald J Trump & Vietnam War

 Moro, Donald. Oletko muuten tietoinen siitä, miten USA yhä edelleen etsii Vietamista kadonneita sotilaitaan. Tämä tuli vaan mieleen, että onko USA yhtä innokas etsimään satoja kadonneita vauvoja ja lapsia Epsteinin viidakosta. Sinne on kuulemma haudattu sadoittain poliitikoiden tappamia ihmistaimia, joista olisi kasvanut ihmisiä, joita ilman Amerikkaa ei voida tehdä suureksi. Edes niiden lapsien nimet pitäisi kirjoittaa johonkin kiveen, koska muutoin Amerikka on hyvä vain rikkaille, ja vain muutama vuosi tästä eteen päin.

10 kilometriä palkattomasti ilman risuja

 Pari päivää sitten nousi suuri haloo, kun selvisi, miten hallitus haluaisi kaikki tuen saajat töihin, jotta he olisivat oikeutettuja siihen tukeen, josta ei ennen ole vaadittu yhtään mitään:


"Kokoomusnuoret: Kaikki tukien saajat töihin. Valtiovarainministeri Purra on ehdottanut tukien varassa oleville maahanmuuttajille palkattomia töitä."

Kuten arvata saattoi, niin vasemmistosta  alettiin heti nälviä risusavotoista, ja että eihän lumihangessa voi kukaan kerätä risuja. Itse olen koko graavisen internetin ajan kirjoitellut, että kaikki työttömät, kaikki rikolliset ja kaikki huumeiden käyttäjät pitäisi laittaa pakkotöihin. Nyt on pakko hieman lieventää kantaani, enkä vaadi pakkotyölaitoksia muille kuin huumeiden käyttäjillä ja rikollisille:

HS, 17.2. 2026: "Jopa seinään pultattu sydän­iskuri vietiin, kun varastelu Triplan uudessa asuin­korttelissa alkoi".

Kaikille työttömille tukien saajille vaadin tukien vastikkeeksi päivittäistä kymmenen kilometrin jaloittelua, joko kävellen tai juosten. 

Ilman  mitään työvelvoitetta ihmisille jaettu toimeentulotuki kostautuu veronmaksajille moninkertaisesti, koska kotonaan ja kuppilossa löhöävien työttömien kehot rapistuvat, jolloin veronmaksajat joutuvat kustantamaan päivärahan lisäksi jopa kymmeniä tuhansia euroja maksavia hoitoja -- pelkästään yhdestä saamattomasta työttömästä.

Se on jo tieteellisesti todistettu, miten jo muutaman kilometrin päivittäinen jalkojensa liikuttelu auttaa ehkäisemään voivottelua niin korvien välistä kuin muistakin kehon osista. Niinpä liikunnan vaatiminen vastikkeeksi "ilmaisesta" rahasta ei ole ainoastaan hyvää valtion hoitoa, vaan se on ennen kaikkea työttömän ihmisen rakastamista.