Tässä on eilen Pasilan Kivilinnassa syntyneitä ajatuksia siitä, mitä ajattelen ihmisistä, jotka itse eivät pysty huomaamaan muita, vaan odottavat tai vaativat, että heitä huomautetaan. Ajatelmat ovat siinä järjestyksessä kuin kirjoitin ne ylös. Ajatukseni syntyivät eilisen blogitekstin (Huomiokyky hukassa aikuisilta) pohjalta:
- Huomaavainen ihminen on huomaavainen siksi, että hän on itse huomannut maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin vain minä itte.
- Huomauttelua vaativa ei pidä muita ihmisiä missään arvossa.
- Kuinka monta kertaa ihmistä pitää huomautella (esimerkiksi siitä, että antaa tilaa toiselle kulkea jonon läpi) ennen kuin hänelle voidaan antaa varoitus?
- Huomauttamista vaativalta ei pidä pyytää mitään anteeksi, koska hän on se rikollinen ja huomauttava on (typeryyden) uhri.
- Ihminen ei voi olla järjellinen ja huomaavainen, jos hänelle pitää köhiä tai häntä pitää huomauttaa.
- Minua ainakin nolottaisi kovasti, jos jonkun pitäisi huomauttaa minua jostakin asiasta, esimerkiksi jonon poikki kulkemisen vapaudesta.
- Itse en voisi koskaan kirjoittaa blogitekstiä siitä, että olisin ollut huomaamaton ja minua olisi pitänyt huomauttaa.
- Vain täysin häpeämätön voi muille kehuskella sillä, että hän vaatii muita "köhimään", jotta hän voisi huomata toisen tarpeen.
- Narsistin tuntee siitä, että hän nauttii, kun häntä huomautellaan: "Oijoi, kuinka ihanaa, kun tuokin pyörii mun navan ympäri."
- Huomautusta tarvitseva ei pysty käyttämään omaa järkeään, vaan toimii kuin napista käynnistettävä kone.
- Huomauttaminen on nappi, jolla omaa järkeilyä vailla oleva ihminen käynnistetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti