Esteitä luovan, itsetarkoituksellisen, omahyväisen ja laajentuvan eduskunnan lisärakennuksessa järjestettiin juuri paneelikeskustelu suomalaisesta nykyköyhyydestä. Johdannoksi valittiin juuri tällainen sanamuoto siksi, että paneelikeskustelijat eivät lainkaan puuttuneet köyhyyden syihin, vaan halusivat ainoastaan hoitaa köyhyyden oiretta, eli köyhiä.
Eduskunnan täysin turhan lisärakennuksen Kansalaisinfo-nimisessä paikassa puhuttiin todella kauniisti ja tilaisuus oli varmastikin erittäin antoisa kaikille niille, jotka arvostavat kaunopuheisuutta.
Puhuttiin esimerkiksi oikeudesta työhön ja työn merkityksestä ihmiselle, mutta kukaan ei osannut puhua merkityksellisen työn merkityksestä, vaan oletettiin, että ihmisten mielenterveysongelmat eivät ole oire, vaan ne ikään kuin vain pullahtavat sattumanvaraisesti ihmisille ilman mitään yhteiskunnallista syytä. Jos köyhyydestä puhuja itse vaatii itselleen mielekästä työtä, niin millä oikeudella (oikeudenmukaisuudella liite 1.) hän silloin voi vaatia kellekään muulle vastenmielistä työtä, joka minimissäänkin on sellaisen työntekijän rasite työyhteisölle.... Jos ihminen ei halua itse siivoustyötä tai muuta matalapalkkaista työtä, niin silloin hänen pitää itse elää niin siivosti, ettei hän itse omalta osaltaan saa aikaan tarvetta sellaisiin ammatteihin, joita itse karttaa kuin ruttoa.
Jokainen paneelikeskustelija halusi osaltaan tuoda esille, ettei nyt ainakaan haluta syyllistää köyhiä köyhyydestä, mutta tarkkaavainen kuulija huomaisi, että jos ei puhuta köyhyyden syistä -- vaan köyhistä ja mitä köyhille pitäisi tehdä, niin silloin tarkoitus on nimenomaan pitää rikkaiden puolella istuvia puhujia viattomina köyhyyden syntyyn, eli edelleenkin vain köyhät joutuvat kantamaan kaiken sen köyhyyden, jonka saa aikaan järjen köyhyys.
Sillä rikkaat eivät ole oman onnensa seppiä, koska ilman köyhiä yksikään ihminen ei voisi olla muita paremmassa asemassa. Köyhyyden yksinomainen syy löytyy rikkaista. Jos rikkaiden rikastumiseen ei millään tavoin puututa, niin silloin kaikki köyhyysohjelmat ovat yhtä tyhjän kanssa, koska köyhyys köyhissä on vain oire, jonka saa aikaan rikkaiden täydellinen järjen köyhyys. Ei ole mitään muuta köyhyyttä kuin se, joka saa aikaan planeetan rikkauksien olevan rikkaiden yksityisomaisuutta.
Kokoomuksen edustaja esitti toiveenaan, että jokainen olisi oman onnensa seppä, ja että hallinnon pitäisi ainoastaan tukea ihmisten omatoimisuutta. Tuollaiset toiveet ovat utopistisia ajatuksia niin kauan, kun pääoma pitää ihmisiä lähinnä halpatyövoimana ja tuotannontekijöinä, jotka julistetaan yrityksien ja hallinnon suurimmaksi kustannuseriksi välittömästi, jos tuo halpatyövoima haluaa itselleen jotakin parempaa. Onhan jopa valtion ylimmän johdon taholta julistettu, että Suomeenkin pitää saada lisää halpatyövoimaa ja samoin valtion siunaama kilpailuyhteiskuntamalli julistaa, että se on ihan oikein, että yritykset juoksevat halpatyövoiman perässä, jos halpatyövoimaa ei muutoin saada tulemaan yrityksien tykö.
Koska siis vallitsevan ideologian mukaan suurin osa ihmiskuntaa on vain rikkaiden työvoimareserviä, niin siksi on mieletön ajatus, että halpatyövoima voisi olla oman onnensa seppä -- samaan aikaan, kun valtiovalta (liite 2.) pakottaa sen takomaan valuuttaa vain rikkaille. Köyhät ovat rikkaiden onnen seppiä, joten mieletöntä on vaatia köyhiltä omatoimisuutta, jos ei mitenkään voida rikkailta vaatia omatoimisuutta: Rikkaat vaativat, että köyhien pitäisi samaan aikaan toteuttaa rikkaiden rikastuminen kaikissa olosuhteissa, kun köyhät pyrkivät ylös köyhyydestään. Ja koska köyhät eivät mitenkään voi päästä rikkaiksi, niin sitten rikkaat vollottavat, miten köyhät ovat itse syyllisiä köyhyyteen, eikä rikkailla ole osaa eikä arpaa köyhyyteen.
Rikkaat ovat omasta mielestään täysin syyttömiä köyhien köyhyyteen, joten siitä huomataan, että köyhät ovat vastaavasti täysin syyttömiä rikkaiden rikkauteen. Rikkaat eivät siis omien sanojensa mukaan tarvitse halpatyövoimaa, koska rikkaat itse ovat syyllisiä rikkauteen...
Edellä olevasta huomataan, miksi yksikään rikas ei koskaan pysty puhumaan köyhyyden syystä, vaan joka ikinen rikas voi vain vollottaa, miten köyhät ovat yksin syyllisiä kaikkeen siihen kurjuuteen, jota rikkaat joutuvat turvalasiensa ja panssariaitojensa takaa näkemään.
Köyhyyttä on mahdotonta poistaa eikä sitä voida edes puolittaa, jos se pitäisi tehdä vain tulonsiirroin. Ainoa keino köyhyyden vähentämiseen on se, että puututaan kovalla kädellä rikkaiden etuoikeuksiin, etuisuuksiin ja rikastumiseen. Koska rikkaiden on täysin mahdotonta millään tavoin asettaa rikkaiden rikastumiselle rajoja, niin juuri siksi maailman ongelmat vain syventyvät --semminkin, koska rikkaat vaativat maailmaan jatkuvasti lisää halpatyövoimaa, joka jo sinänsä on kiistaton todiste rikkaiden täydellisestä järjettömyydestä.
Moni uusi kansanedustaja luulee, että hän pystyy auttamaan köyhiä ilman, että hänen millään tavoin pitäisi asettaa nykyistä ideologiaa kyseenalaiseksi. Kaikki kiitos Maria Guzenina-Richardson kauniista ajatuksista, mutta niiden avulla köyhyyttä ei voida poistaa, koska köyhyyden syy on rikkaiden sairaalloisessa riippuvuudessa rahaan. Olette omasta mielestänne miten vaatimattomia tahansa, niin jos te ette uskalla kertoa rikkaille totuutta, että he ovat sairaita, niin te vain syvennätte heidän himoriippuvuuttaan, joka merkitsee sitä, että te olette omalta osaltanne myötävaikuttaneet halpatyövoiman tarpeen lisääntymiseen, ettekä suinkaan poistaneet sen tarpeellisuutta nykyiselle maailmanmenolle.
Kauniit puheet köyhien auttamisesta pitävät ihmiset pimennossa asioiden todellisista syistä. Poliitikoillakin on sokeat pisteensä. Rikkaiden puolella seisovat poliitikot eivät näe omien ennakko-oletuksiensa harhaisuutta suhtautumisissaan köyhiin, vaan ovat rakastuneet omaan mitäänsanomattomaan kaunopuheisuuteensa, joiden ainoana tarkoituksena on yllä pitää vallitseva ihmiskunnan osittuneisuus rikkaisiin ja köyhiin --koska poliitikot luulevat, että he eivät voisi ajatella päteviä ajatuksia, jos heillä ei olisi etuoikeuksia ja kaikkia etuisuuksia, joista köyhät eivät edes osaa kuvitella... Poliitikoiden täysin perusteeton kuuluminen rikkaisiin estää tehokkaasti poliitikoita näkemästä asioiden todellisia kasvoja.
Muutoin hyvinkin älykkäät ihmiset esittävät kritiikittömästi typeriä ajatuksiaan köyhistä typeriin ennakko-oletuksiinsa perustaen, ettei köyhyys johdu juuri niiden ajatuksista, jotka luulevat olevansa hyvätuloisina köyhien asialla
Politeia, Sokraattinen liite 1:
Oikeudenmukaisuus määritellään toimimiseksi sen roolin mukaan, joka sopii henkilölle parhaiten, ja ilman että sekaantuu muiden työhön tai touhuaa joka paikassa. Tällainen nykyaikaiselle lukijalle vieras oikeudenmukaisuuden määritelmä liittyy läheisesti kreikkalaiseen ajatukseen moraalisesta oikeudenmukaisuudesta, jonka henkilöitymä oli jumalatar Dike. Tällainen oikeudenmukaisuuden määritelmä johtaa sosiaaliseen järjestelmään, joka on hyvin erilainen kuin missään aiemmassa tai seuranneessa valtiossa.
Politeia, Sokraattinen liite 2:
Hallitusmuoto
Sokrates huomauttaa, että ihmisillä on taipumusta korruptoitua saatuaan valtaa, ja kuvaa, kuinka valtio voi taantua näin timokratiaksi, oligarkiaksi, demokratiaksi ja tyranniaksi. Tämän vuoksi hallitseminen tuli jättää filosofeille, jotka olivat kaikkein oikeudenmukaisimpia ja siksi kaikkein vähiten alttiita korruptoitumiselle. Hyvää valtiota johtivat älykkäät, jotka eivät hallinneet omaksi nautinnokseen vaan koko valtion parhaaksi.
Älykkäät valittiin viisaiden luokan eli vaatimattomien joukosta valitsemalla kyvykkäimmät tehtävään. Vaatimattomat olivat hyljänneet rikkaudet ja elävät vaatimattomasti ja yhteisomistuksessa. Alimpana luokkana olivat käsityöläiset ja muut yksityiset tuottavaa työtä tekevät, sekä rikkaat että köyhät. Tosin sivistyneessä valtiossa älykkäiden luokka huolehtii siitä, ettei valtiossa ole radikaalisti rikkaita tai köyhiä.
lue lisää:
Köyhyyspaneeli
Wikipedia; Platon, Politeia (Valtio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti