sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Digitaaliajan nuoret ovat osoitinsokeita

Dysleksia on krooninen hermostollinen häiriö. Pointerleksia (osoitinsokeus) on opettajien krooninen tyhmyystila, jota ei voida korjata kehittämällä digitaalinen kello puhuvaksi kelloksi.

Iltasanomat, 5.5. 2018: Telegraph: Koulut luopuvat perinteisistä seinäkelloista Britanniassa – oppilaat eivät osaa enää lukea analogisia viisareita.
MTV, 25.4. 2018: Digitaaliset kellot koehuoneisiin – Britanniassa oppilaat eivät osaa katsoa aikaa analogisesta kellosta.

Postmodernin ihmisen sanavarastossa on sanoja, joilla ei ole heille mitään sisältöä. Monet nuoret osaavat kirjoittaa "analoginen", mutta nyt postomodernistit opettajat eivät halua oppilaiden oppivan sanan "Analoginen" merkityssisältöjä. Sana "analoginen" on yhä useammalle ihmiselle pelkkä tyhjäjoukko.
Mahtanevatko nämä nykynuoret ymmärtää edes sitä, että pohjoisen pallonpuoliskon kesän aikana aurinko on puolilta päivin etelässä? Että aurinkokin näyttää aikaa ja ilmansuuntia? Saako postmoderni opettaja viedä oppilaansa ulos näyttämään, miten aurinko on kuin suuren analogisen kellon osoitin?
IS, 6.10. 2017: Suomalaisten lukutaidon rapistuminen näkyy niukkenevana sanavarastona,

On erittäin outo perustelu osoitinkellojen poistamiselle luokista, että oppilalla kuluisi aikaa selvittää, mitä aikaa kellon viisarit milloinkin ilmaisevat. Kun vaikka tuntiviisari on numeron kahdeksan kohdalla, niin jos ihminen ei siitä välittömästi näe ja silmänräpäyksen tuhannesosassa tajua, mitä aika on, niin tuskipa tuollainen oppilas pärjää muussakaan havainnoimisessa.

Digitaalinen kello ei näytä ajan kulumista samalla tavoin kuin analoginen kello. Digitaalinen kello näyttää vain hetkittäisen ajan, mutta analogisesta kellotaulusta nähdään myös, miten paljon on aikaa vaikka kokeen loppumiseen. Aika kuluu hitaammin, kun seuraa analogisen kellon viisareita.
Väitän, että jossakin tärkeässä, ajallisesti rajatussa tilanteessa ihminen katsoo digitaalista kelloa useammin kuin analogista kelloa, koska analoginen kello antaa ihmiselle ajan tajun.

Analoginen kello laajentaa ajan pinta-alaksi; Viisarit liikkuvat pintaa pitkin ja ihmisen erittäin hieno hermosto luonnostaan osaa koplata liikkeen ajan kulumiseksi, joten analogista kelloa ei tarvitse katsoa alvariinsa.
Aika on helpommin luettavissa analogisesta kellosta; jopa niin helppoa, että ihmiselle ei tarvitse opettaa kuin numerot ja tieto siitä, että vuorokausi on jaettu 24 osaan, jolloin ihminen pystyy niiden avulla ymmärtämään analogisen kellon funktion.

Monet muutkin asiat näyttävät menevän postmodernisteila päin persettä. Ihmiset kehittävät itselleen neuroottisia tiloja milloin mistäkin, kuten huomattiin tästäkin, että nykyaikanen ihminen on tullut osoitinsokeaksi, joka ei ymmärrä edes numeroiden päälle.

Eihän sanojakaan poisteta kirjoista siksi, että muutamat ihmiset ovat sanasokeita.
Ihminen, joka ei tajua analogista kellotaulua, ei pysty ohjelmoinnilla tekemään viisareiden kuvia näytölle. Täytyy vain todeta, miten pihalla aikuiset ovat, jos he poistavat seiniltä analogiset kellot, jos yksi nuori todistaa olevansa osoitinsokea.

Iltalehti, 6.5. 2018: Syömishäiriöt lisääntyneet Suomessa - Asiantuntija: ”Kun ihminen pelkää syömistä enemmän kuin kuolemaa, hoitohenkilökunnan keinot ovat vähissä”.

2 kommenttia:

Kati Sinenmaa kirjoitti...

Täytyy kyllä sanoa, että joudun itsekin pähkäilemään, mitä kello on, kun katson auringon paikkaa ja vertaan sitä vaikka kuusen oksien jakautumaan. Sitten ristin käteni ja kiitän kristillistä maailmaa, että sen ylipapit sallivat aikoinaan teknisten vempeleiden rakenteluja.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Saapa nähdä toteutuuko sote analogisen vai digitaalisen (tikitaalisen, lukijoissa saattaa olla vanhuksiakin; vrt. plokit jne.) ajanlaskun mukaan. Taivaalle katsellessa tai pyllistellessä asia tuskin selviää.