lauantai 15. maaliskuuta 2008

Kokoonpantua

Helmikuun 11. käytiin Mikromajan konkkahuutokaupassa. Sieltä tuli monenmoista osaa ja hilavitkutinta. Kuten yksi yksinäinen AMD Athlon X2 5200+ -prossu. Kuntoa en tiennyt, koska ei ollut emolevyä, jolla olisi voinut sen testata.

Kävinpä sitten eilen Verkkokauppa.comissa. Yhdellä hyllyllä ihan sattumalta tai tarkoitushakuisesti tai muuten vain huomasin emolevypaketin, jossa sivusilmin näin lyhenteen: AM2. Kyseessä on prosessorin muuan kantatyyppi, joten otin paketin toiseen kainaloon, koska toisessa kainalossa oli jo dvd-rw-laitepaketti... Kassalle mennessä nappasin vielä dvd-levyjä, joten sain pidettyä kaikki matkassa olleet rahani hereillä, kun jätin ne kassatiskille. Tai ainakin silloin ne oli hereillä.

Yö tuli ja meni ja tuli seuraava aamu. Sinä päivänä laitoin pika pikaa huolella ostamani osat vanhaan koteloon. Kolmen tunnin vääntämisen jälkeen laitoin viimeksi löytämäni ddr2 muistipalikan muistipaikkaan ja virtajohto seinään. Pienen tarkistuksen jälkeen virrat päälle ja avot. Ruutu pimee! Mitä mitä? Pitihän sen toimia?

Ei muuta kuin toista muistipalikkaa kokeilemaan. Sama juttu. Ei minkäänlaista elonmerkkiä lukuun ottamatta emon sb-lediä. Kolmas palikka antoi edelleen saman tuloksen, mutta olin vieläkin satavarma, että pimeys johtuu tässä tapauksessa vain epäsopivista/viallisista muisteista, joten otin viimeisen ddr2 -muistipalikan, ja parin klikkailun jälkeen powerkytkintä... Piip ja Asus-logo rävähti näytölle.


Vihdoinkin olin pääsemässä konekannan suhteen nykyaikaan; tuplaydin prossulla kelpaisi jo käydä vaikka Valtioneuvoston kotisivuillakin, semminkin, koska tein kotelon sisään hieman ratalankavirityksiä, kuten kuvasta näkyy, joka hakkaa mennen tullen ministerien rautalankamallit:
Lainasin prossun tuulettimen viallisesta Asus Terminator Barebonesta, jonka kiinnikkeet eivät tietysti sopineet tähän, joten väänsin polkupyörän satulan jousesta siihen jousikiinnikkeen. Se ei paina kuparisiiltä kovinkaan lujasti prossua vasten, joten olen tän loppupäivän kaiken muun yhteydessä tarkkaillut prossun ja koneen lämpötiloja, jotka on kuitenkin pysyneet hyvin kurissa; 30-48 astetta celsiusta.

Juuri äsken testasin uuden koneeni pelinopeutta ajamalla Futuremarkin sivuilta löytyvää VirtualMark-nopeustestiä. Odotin, että markkeja olisi tullut tuhansissa laskien, mutta tulikin vaivaiset 300, -ja lähin vertailukone oli yltänyt 9450 :-( Voiko joku peruspelikone olla muka 31 kertaa nopeampi?
Eipä tässä sitten paljon muuta olekaan, kun vain odottamaan, saisinko jostakin päiväunessa olevaa eurovaluuttaa sen verran, että voisin koota sen varsinaisen jytylankkuni, eli Asus P5E-mobon, johon pelkkä kivikin (piistä tehty prossu, nörttislangia, suom. huom.) maksaa enemmän kuin mihin virolaisilla pankkiryöstäjillä on varaa Tillandereilla.

Loppuun laitan kuvan konehuoneesta


Computer Collection

Ei kommentteja: