Kysymys on uskontogeenistä. Tieteen mukaan uskonnon saa aikaan geenit. Tiedemiehet ovat nimittäin löytäneet genomista geenin, jota he kutsuvat jumalgeeniksi, ja joka siis saa aikaan ihmisen hillumisen uskovaisena. Ateistit olivat erinomaisen mielissään, kun he saivat vihdoinkin vahvistuksen sille, että uskontoa ei saakaan suoraan aikaan Jumala, vaan geenit, joten se sai aikaan paljon ivailua uskovaisia kohtaan, koska ateistit ovat olleet sivistyneitä heti luomispäivästä lähtien, eikä yksikään ateisti ole koskaan syyllistynyt sellaisiin hirmutekoihin, joita joka ikisen uskonnon harjoittavat ovat kautta aikain tehneet.
Koska siis ateismi ei johdu geeneistä, niin silloinhan ateismi on joko hihasta vedetty -tai sitten universumi itsessään aiheuttaa ateistiin ateismin, eli ateistin on pakko olla ja ajatella jumalattomia. On kuitenkin vielä muuan ennen ajattelematonkin ajatus siitä, mikä saa aikaan ateismin.
Ateismi on ajatus. Kyse ei olekaan siitä, mikä saa aikaan opillisen ajatuksen, kuten ateismin tai muun uskovaisuuden, vaan kysymys pitää asettaa, että mikä saa ihmisen ajattelemaan --ylipäätään!
Ateismi ei ole kohde, jota ateisti ajattelee jumalattomasti, vaan ateistinen ajatus on yhtä ajattelijan kanssa; ajatukset ovat sama asia kuin se, joka ajattelee. Ihmiset vain luulevat, että kun ajatus on tullut pään sisältä ulos puheena tai kirjoituksena, niin se todistaa, ettei ihminen ole ajatus, mutta se on vain luulo, joka häviää heti, kun ihminen samastaa itsensä ajatuksiinsa.
Juuri ateismissa ihminen samastaa itsensä ajatukseen sanoessaan esimerkiksi: Minä olen ateisti. Lause "Minä olen ateisti" on ajatus sinänsä. Ajatus ja sen merkitys ei siis ole ihmismielessä kohde, vaan ihmisen olemus. Koska jos ateismi olisi ateistille kohde, niin silloin hän olisi vähän tyhmä, jos hän sanoisi olevansa ateisti. Meidän on siis uskottava ehdoitta ja selityksettä ateisteja, kun he julistavat olevansa ajatuksia, jumalattomia ajatuksia.
Edellä jo viitattiin siihen, että ateismin syynä ei ole geenit, koska ateistit heti julistaisivat tämän blogin järjettömyyden tuotteeksi, jos tässä pyrittäisiin todistamaan ateistien olevan geeniensä orjia, eli pakkoateisteja. Voitte testata edellä sanottua sanomalla ateisteilla, että: Olet väärässä; et sinä ole ateisti, koska ateismi on vain kohde, eikä se voi olla ihmisen olemus!
Samoin ateistit eivät voisi hyväksyä sitäkään, että universumi saisi aikaan heissä ateismin; ateistitkin haluavat olla oma itsensä, joten siihen kuuluu, että oma itse ei ole minkään ulkoisen syytä.
Koska oma itse ja ihmisen ajattelu ovat sama asia, ja koska ihmisen ajattelu ei ole geenien syytä, vaan ajattelu on aina lähtökohdaltaan perimmäistä, niin siksi helposti huomataan, että puheet ihmisen aineellisuudesta kumoutuvat välittömästi, kun ihminen vähänkin järkeilee perimmäisiä:
Ihminen on kehossa asuva henki, eikä kukaan ihminen voi olla mitään muuta; myöskin ateistin ajatuksia (ateistia) ei saa aikaan aine, vaan juuri se sama henki, josta ateistit kyselevät, miten muka aineeton henki voi vaikuttaa aineen ajattelukyvyn (Mistä muuten ateistit ovat päätelleet hengen olevan aineeton? Todisteita kehiin, hyvät ateistit! Ainakin ihmiskehossa oleva henki -ihminen- omaa selvästi ja todistettavasti aineellisuuden, kun taasen aineellisuus ei omista ihmistä --paitsi pinnallisesti).PS. Koska siis ateistit ja kaikki muut uskovaiset samastavat itsensä opillisiin ajatuksiinsa väittäen olevansa olemukseltaan sitä, mitä ajattelevat, niin johdonmukaisuuden vuoksi jokaisen tulee uskoa kaikkia, jotka sanovat olevansa sitä mitä sanovat --vaikka Jumala Poika!
Jos nimittäin uskovainen, kuten ateisti ei usko toisen olevan sitä, mitä hän sanoo ja ajattelee, niin silloin ja siinä uskovainen -kuten ateisti- on itse kumonnut oman ajatuksensa itsestään.
Ajallisuus on hidastettua Jumaluutta
Lukea:
Geeni altistaa uskonnolle
Googlehakunen: Uskontogeeni
Ateistitieteen laitoksella kuultua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti