Tuntematonta uskoa. Usein kuulee ateistitieteen edustajien sanovan, miten tieto ajaa uskon ulos. Tietävätkö tiedemiehet sitten, mitä usko on? Voiko usko olla uskoa, jos se on tietoa? Voiko kukaan olla olemukseltaan vain tietoa, uskoa vailla? Vaaditaan varmastikin tosi suurta uskoa uskoa olevansa vain tietoa, eikä edes yhtään tippaa intuitiota mukana. Mutta happamuuden säätöainetta löytyy pari promillea, on se niin hapanta, niin hapanta, että...
Varmastikin uskonnollisten elämän menosta kyllästyneet haluaisivat olla ilman uskonnollista uskoa. Mutta sellainen haluaminen on ajattelemattomuutta, jos samalla vaaditaan uskonnollisen uskon perustan hävittämistä. Tiedemiehet eivät ole järkeilleet uskonnollisen uskon puutettaan kovinkaan syvällisesti, vaan vastustavat uskoa lähinnä tunnesyistä. Sillä mitä tieteestä jäisikään jäljelle, jos tiedemiehet eivät enää voisi toivoa tuntemattomien ilmiöiden esille tuloa.
Mistä tieteeseen tulevat uudet ja yllättävät havainnot, jotka pakottavat tiedemiehet yhä uudelleen olemaan skeptisiä omia teorioitaan kohtaan? Jos nimittäin tiedemiehillä olisi vain tietoa, niin mistä silloin skeptisyys tulee? Onko skeptisyyskin tietoa? Ja mikä funktio saa tiedemiehen etsimään uutta?
Tieto ei voi saada aikaan uuden etsimistä, tuntemattomuuden kohtaamista, koska tietohan on sellaista, joka tiedetään, eikä siihen siten voi sisältyä mitään tuntematonta. Voidaan tietysti ajatella niinkin, että tiedemiehet ovat vain joskus hamassa muinaisuudessa saaneet tiedon ketjusta otteen, ja nyt se tiedon ketju vetää tiedemiehiä kuin ohut lanka sonnia nenärenkaasta.
Uskoa vailla olevat tiedemiehet eivät voi itse ajatella tuntemattomia, aiemmin ajateltuja ajatuksia, koska sehän olisi päivän selvästi tiedon vastaisuutta. Tähän tiedemiesten tiedon vastaisuuteen viittaa vahvasti sekin, että he esittävät tietävänsä uskon ja ymmärtävänsä, että skeptisyys on tiedon ratas.
On epäloogista, eli epätieteellistä esittää usko tietona. Se olisi samaa kuin väittää kaasua vedeksi tai laskea fysikaalisia suureita yhteen välittämättä niiden laaduista. Sellainen ihminen ei ole pohtivaa sorttia, joka sanoo kaiken olevan pohjimmiltaan tietoa. Onko tietoisuuskin tietoa? Ihminenkö olisi laadultaan pelkkää puupölkkyä?
Koska tiedemiesten mukaan tietoisuuskin on tietoa, niin miksipä sitten tiedemiehet eivät nyt kiiruusti menisi kognitiotieteen laitokselle julistamaan sen tutkijoille, mitä tietoisuus on, koska ovathan ateistitiedemiehet alvariinsa uskontotieteen laitoksella julistamalla sen tutkijoille, että usko on tietoa
Missä sitten tieteen mukaan sijaitsee tietoisuus tiedosta? Onko se siellä, missä on tieto siitä, että usko on tietoa? Tuntevatko tiedemiehet ihan oikeesti kaiken itsestään? Onko tiedemiehillä enää toivoa siitä, että heistä löytyisi jokin uusi voimavara tai luovuutta? Eikö ihmisenä olo olekaan mukavaa silloin, kun ymmärtää, että omasta itsestä löytyy joka päivä jotakin uutta ja ennen tuntematonta? Eikö se olekaan kivaa, jos toinen esittää uusia ajatuksia? Sitäkö tiedemiehet todella haluavat, että jokainen puhuisi vain sitä, mitä on kirjoitettu? Eivätkö uskonnolliset ihmisetkin tee juuri sitä samaa?
Tiedemiehet esittävät, että tieto on kaiken yläpuolella; että tiede ei tarvitse uskoa, eli sitä funktiota, joka ravitsee tietoa. Ja jotta tuollainen olisi tiedemiesten arkea, niin silloin tiedemiesten olisi jo pitänyt laittaa rukkaset naulaan ja alkaa hokemaan oppilauseitaan, miten maa makaa ajasta aikaan.
Usko on tiedolle samaa mitä vatsa on aivoille. Siinähän sitten ajattelette yleviä, kun vatsa kurnii. Katsokaa nälänhädästä kärsiviä, ja ajatelkaa, miten monta nooppelia nälkäkuoleman partaalla on saatu. Se on niin helppoa julistaa ateistiteteen temppeleissä tiedon olevan ainoa oikea Jumala, kun uskoo tiedosta sellaisia, mitä kukaan älykäs ei voi edes ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti