Olin ajellut kolme kertaa aiemmin samaisen reitin. Ekalla kertaa kuvailin vähän typerästi sivuttain äksönillä. Tosin niistäkin videoinneista löytyy muutama hieno kohta. Toisella kertaa laitoin äksönin kumilenksuilla tavaratelineeseen kiinni jo Vantaan puolella jokea ja ajoin sieltä täyttä häkää aina Kauppatorille saakka. Kuvasta näkyy, millainen äksöniviritin mulla oli. Videokuvaa tuli 13x5 minuutin pätkää, kun Pitkäkoski--Kauppatori-reitin pituus on noin 25 kilsaa. Ja kamera oli edelleen tukevasti kiinni.En ollut tyytyväinen videoinnin lopputulokseen, koska aurinko paistoi takaa. Niinpä päätin tehdä vielä yhden retken hieman aiemmin kesäpäiväsaikaa, jottei aurinko paistaisi suoraan kameraan. Kuudes heinäkuuta sattui jälleen olemaan selkeämpi kohta pilvissä, joten lähdin jo hyvissä ajoin päivällä risteilemään Keskuspuistoon. Pääsin lopulta Silvolan tekoaltaan toiseen päähän saakka näkemättä kuitenkaan vilaustakaan siitä, vaikka niin olin sitä näkyä odottanut. Palasin tekoaltaan luota Vantaanjoen ylittävän kevytliikennesillan kupeeseen, jossa otin loput evääni. Sitten vaan äksöni päälle ja eiku menoksi. Parissa kohtaan talutin pahimpien kohtien yli, pyöräni kun ei ole mikään MTX-jutska. Mutta muuten ajoin polkua niin kovaa kuin pääsin.
Sähköinen avustus pyörässäni loppuu 24km/h:n kohdalla. Jostain syystä jaloistani ei tunnu löytyvän tehoja, jotta olisin päässyt polkemalla edes kolmeakymppiä. Pellon laitaan sellainenkin vauhti on kuitenkin yllättävän mukava, varsinkin, kun sitä katselee talvi-iltoina videolta. Painelin siis taakseni katsomatta Vallilaan asti ajatuksena katsella sitten myöhemmin, mitä olin taakseni jättänyt.
Jossakin Haltialan tilan jälkeen minut ohitti joku urheilupyöräilijä. Pysyin hänen perässään aina Vanhakaupungin lahdelle saakka, josta hän kääntyi Jokisuuntieltä pohjoisiin, kun itse painuin Vanhakaupungin lahden rantaa Kalasatamaan, josta ylös Vallilaan. Kotipihassa vasta huomasin, että tavaratelineellä ei enää ollut yhtään äksöniä.
Suomen kesä on ollut vähäluminen, joka on hyvä asia, koska en toivo Suomeen sellaisia lämpöjä, mitä kehitysmaissa bruukaa olemaan. Sään sateisuudesta johtuen keväällä rakentamani pedelec on ollut vähäisessä käytössä. Toissapäivänä sitten sattui jälleen kesäpäivä, joten päätin lähteä poljeksimaan pyörällä, kun sellainen peli sattuu olemaan.
Vantaanjoen vartta kulkevalle kevyenliikenteen tielle päästyäni pysähtelin niissä kohtia, joissa muistin pyörän saaneen enemmän pomppua. Potkin tien ja polun varren heinikoitakin, mutta kuten jo edellä kerroin, niin koin homman olevan utopistisempi kuin lottovoittajaksi pääseminen. Minun korkeampi päämäärä olikin lähinnä itseni kehittäminen nauttimalla sitä kaikkea, mitä mukanani ja ympärilläni oli.
Utopiani siltä päivältä loppui jonnekin Ruutinkosken alkupäähän. Sen kosken puolivälissä yhytin pitkospuiden päästä hyvin mukavan lepopaikan pirttipöytineen, joka sopi mainiosti retkieväideni jämien ottopaikaksi. Lämpöäkin tuntui olevan aivan riittävästi.
Yleensä otan retkilleni mukaan MP3-soittimen, jonka mikroSDHC-kortilla on -50,-60 ja -70-lukujen musaa. Niin olin tehnyt tuollakin retkelläni. Nautin siitäkin, kun lepopaikkojeni ohikulkijoiden kasvoilla on hymyilyä kuullessaan ja nähdessään nautinnollisten hetkieni olosuhteet. Niin myös tuon pirttipöydän ohikulkijoiden suupielet nousivat ylöspäin, kun kuulivat jo kaukaa kunnon suomalaista musiikkia. Noustessani ylös joen rannalta pääsin suoraan Haltialan tilan pihamaille.
Piha oli täynnään moottoripyöriä. Olin sattumoisen päässyt osalliseksi moottoristen kokoontumisajoon, joten laitoin välittömästi oman moottorilla varustetun pyöräni moottoripyörien rinnalle ja aloin ottamaan kuvia.... (kuvien sijainti löytyy tuolta: Picasaweb )
 |
| Kadonnutta äksöniä etsimässä |
 |
| Löysin kesän ilman kärpäsiä |
 |
| Löysin myös lämpöä ja valoa |
 |
| Löysin kokoontumisen |
 |
| Wanhan Pehtoorin tilaisuus |
 |
| Pääsin osalliseksi joukkoutumisesta |
 |
| Hienoin näkemäni prätkä ikinä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti