Suvaitsevaisuus johtuu hormoneista

Asiantuntijaa siteeraten voidaan sanoa, että mitä loukkaantumisherkempi ihminen on psyykeeltään sitä vasemmistolaisempi hän on. Äärivasemmistolainen on kaikkein loukkaantumisherkin ihmislaji. Loukkaantumisherkät ihmiset haluaisivat kovasti olla suvaitsevaisia, mutta kun ihminen loukkaantuu, niin silloin hän pakostikin tuo esille todellisen minänsä, joka on suvaitsemattomuutta. Vasemmistolaisille suvaitsevaisuus on parhaimmillaankin vain näyttelemistä.

Suvaitsemattomuus on loukkaantuneen ihmisen oma luomus. Älykkäät ihmiset eivät voi olla suvaitsemattomia, mutta älykkäiden ihmisten kylmä loogisuus saa loukkaantumisherkät tyypit luulemaan, että kriittinen ajattelu on suvaitsemattomuutta, ja siksi loukkaantumisherkkä ihminen loukkaantuu ja joutuu vääjäämättömästi itse esittämään suvaitsemattomuuuttaan kriittistä ajattelua kohtaan.

Niin sanottu tunneälykäs ihminen sietää vain sellaista puhetta, joka on täysin mitään sanomatonta löpinää. Kun tunteellinen  ihminen kohtaa faktoja, niin loukkaantumisilmiö tapahtuu ja ihminen joutuu suvaitsemattomuuden julmaan otteeseen, joka saa hänet hysteerisesti esittämään loukkaantumistaan. Kaksoisstandardi syntyy tunnejuopon pettäessä itseään. Tunteellisuuden vaikutuksen alaisina vihervassarisuvikset eivät edes itse ymmärrä, miten selviä heidän kaksoisstandardinsa ovat muiden silmissä.

Kun ihminen joutuu loukkaantumismoodiin, niin silloin hänen älykkyysmoodinsa toiminta estyy. Ihminen ei voi olla samaan aikaan älykäs ja loukkaantunut. Tästä huomataan triviaalisti, miksi loukkaantunut ihminen ei pysty älylliseen ajatteluun ja käyttäytymään loogisesti.
Tunteellisuus ja älykkyys ovat kuin yö ja päivä. Tunteellisuuttaan korostavat ihmiset himoitsevat pääsevänsä loukkaantumaan milloin mistäkin lillukan varresta, koska tunnetila on heille kuin huumausainetta, jota pitää saada joka päivä. Jos vasemmistolainen ei saa loukkaantua, niin hän masentuu, jolloin masennus luo hänelle tunnetta, jolloin hän pääsee juopumaan tunteistaan uudestaan ja uudestaan.

Samantuntoiset ihmiset hakeutuvat kaltaistensa pariin. Loogisesti ajattelevat eivät juurikaan voi sietää sellaisia, jotka jatkuvasti esittävät tunteitaan. Ja päin vastoin: Tunteellisuuttaan korostavat ovat jopa luoneet oman ideologiansa, jonka mukaan he voivat kokea ylemmyyttä kaikkia muita kohtaan, kun he vaativat loogisesti ajattelevien ihmisten verorahoja käytettäväksi kaikenlaiseen holhoamiseen.

Vasemmistolaisuuden peruspilari on epälooginen tunteellisuus, joka pakottaa vasemmistolaisia toimimaan vastoin ihmisenä olemisen syvintä olemusta, eli viisautta. Vasemmistolaisuus voi säilyä (puolue)ideologiana vain niin kauan, kun ihmiset tulevat himoriippuvaisiksi tunteistaan. Kaikki ne, jotka loukkaantuvat vaikkapa Olli Immosen puheista, ovat tunnehumalassa, eivätkä siksi ymmärrä omaa eivätkä kansakunnan parasta.

Tunnejuopot varmasti tiesivät, mikä on Immosen kanta maahanmuuttoon, joten päivän selvästi vasemmistolaiset halusivat vain tekosyyn saadakseen humaltua omista tunteistaan. Juopoille on tunnusomaista, että he etsimällä etsivät kissanristiäisiä voidakseen ottaa sitä huumava ainetta, josta he ovat riippuvaisia.

On tapauksia, joissa ihminen on tervehtynyt loukkaantumisherkkyydestään, päässyt irti tunteellisuuden huumaavasta vaikutuksesta. Esimerkiksi Björn Wahlroos oli nuoruudessaan tunteidensa vietävinä, joka veti hänet pahasti vasemmalle. Tästä huomataan, että vasemmisto ja sen tunnejuoppoudesta kärsivät ihmiset vetävät nuoria, koska valheellista oppia saaneet nuoret ovat vielä sekaisin hormoneista. Kun ihmisen hormonitoiminta tasapainottuu iän myötä, niin hänellä on mahdollisuus tulla järkiinsä ja päästä uudestaan älyllisyyden puolelle.

Vasemmisto on totta tosiaan tunneälymystöä, joka voi ymmärtää vain tunteen purkauksia.

On kuitenkin toivottomia tapauksia, joita ei edes ikääntyminen pelasta tunteellisuudesta.

Tiede, 13.4. 2015: Poliittinen asenne riippuu geeneistä