Arvoista palkoista ja geeneista

Alla olevassa Hesarin linkissä on kiteytyneenä se, mitä kirjoitin aamusella Facebookiin, joka näyttäisi olevan jatkoa eiliselle blogitekstille: Rikas toimii kuin kehitysmaalainen

HS, 20.8. 2016: Australian pääministeri ojensi kerjäläiselle viisi dollaria, mutta piteli toisessa kädessään setelitukkoa – ele nostatti arvosteluryöpyn internetissä

Palkanvaatiminen edellyttää tyhjämielistä tunnejuoppoutta; Rahajuopot palkanvaatijat eivät pysty ajattelemaan mitään sellaista ajatusta, joka jollakin tavoin olisi rahataloudelle epäedullista: Kaikki palkanvaatijat ajattelevat vain niitä ajatuksia, joiden kautta he voivat tuntea olevansa parempia ja arvokkaampia kuin muut. Poliitikot valitsevat ja virallistavat rahatalouden asiantuntijoiksi vain niitä, jotka esittävät sellaisia yksipuolisia ajatuksia rahataloudesta, jotka tukevat heidän ahneuttaan.

Rahatalouteen uskovien mukaan on viisasta valita asiantuntijoiksi vain sellaisia, jotka julistavat, että rikkaat tarvitsevat enemmän rahaa, koska rikkaat eivät pysty elämään hyvää elämää, jos heidän palkkakehitys ei kehity. Miten on mahdollista, että tieteen tutkijoiden tulokset hyödyttävät kaikkia maailman ihmisiä, mutta taloustutkijoiden tutkimuksista hyötyvät vain ahneimmat?
Blogi, 18.1. 2016: 62 rikkainta--Talouden huuhaaoppia yliopistoissa
Blogilabel: Taloushuuhaa

Facebookista kopiliitetty:
ARVOISTA, PALKOISTA JA GEENEISTÄ, osa 1
Vanha muistivedos kymmenien vuosien takaa nousi esille aivorungosta: Palkkataulukot ovat huuhaata. Kaikki kaikkien ammattien palkat ovat hihasta vedettyjä. Lukijakin pääsee huomaamaan sen tehtyään itselleen pari rehellistä kysymystä: Onko minun ammatti ja minun työni jotenkin arvokkaampaa kuin kenen tahansa muun? Olenko minä arvokkaampi kuin miljardit muut ihmiset?
Jos tuo kysymys ei herätä lisää ajatuksia, vaan mielen täyttää opitut ajatukset, jotta palkkakuopassa valittava rikas välttyisi totuudellisilta ajatuksilta, niin jatkokysymys: Jos kerta olen pätevä tekemään näin vaativaa työtä, niin eikö silloin kuka tahansa voi vedota omaan pätevyytensä; milla ihminen voi asettaa ihmisen kyvyt mitta-asteikolle, jos toiselta politikointi sujuu kuin vettä vaan ja toiselta sujuu yhtä hyvin siivoaminen?

Onko satakiloisen kiven nostaja arvokkaampi kuin sellainen, joka ei saa ylös viiden kilon kiveä, koska hänen geeninsä eivät ole rakentaneet hänelle yhtä atleettista kehoa?

Sekö on ihmisen arvon mitta, että häneltä luonnistuu helposti lentokoneen ohjaaminen ilman mitään vaikeuksia, mutta joku toinen ihminen saattaa ponnistella kykynsä äärirajoilla voidakseen tehdä jotain, jota huippupalkatrut ammattilaiset halveksivat puhuessaan huolestuneesti oman alansa palkkakehityksen jälkeenjääneisyydestä.

ARVOISTA, PALKOISTA JA GEENEISTÄ, osa 2
Milen paljon siinä on itsepetosta, jos ihminen vaatii itselleen parempaa palkkaa ja asemaa vain siksi, että hänellä on paremmat geenit kuin toisella?
Eikö tuntuisi luontevammalta ajatella, että jos toinen vaatii parempaa palkkaa ensisijaisesti vain siksi, että on sattunut saamaan elämältä paremman lähtökohdan, niin sellainen ihminen ei kuitenkaan ole saanut älynlahjoja juuri nimeksikään?
Sellainen Ihminen on vähän hei hei, joka palkkaa vaatiessaan on jättänyt "omat" geeninsä palkkaperusteluistaan pois, eikä siten ole mitenkään järkevää päästää tuollaisia heikkoälyisiä mihinkään päättävään asemaan.

Kaikille on jokseenkin selvää, että ihmisen kyvykkyys on paljolti hänelle sattuneiden geenien ansiota. Geenit eivät ole ihmisen omaa ansiota, joten jos joku vetoaa omiin kykyihinsä puolustellessaan palkkakuoppansa syvyyttä, niin siinä ja silloin hän esittää lähinnä typerystä.
Sillä entäpä jos sinä itse et ole voinut mitään sille, että hyvät geenisi ovat "pakottaneet" sinut johonkin ammattiin, jota pystyt tekemään yhtä helposti kuin joku ojankaivajan geenit saanut kaivaa ojaa.
Ei olla kuuna ilmoisna nähty sitä, että oikea ammattilainen joutuisi tekemään työtään otsa kurtussa: Ammattilainen tunnistetaan siitä, että hän pystyy tekemään työtään helposti vihellellen. Jos ammattilainen ei pysty tekemään työtään helponnäköisesti, niin silloin hän pelkkä sudentekijä (joita ihme kyllä näyttää olevan kaikissa ammateissa aivan liikaa).

ARVOISTA, PALKOISTA JA GEENEISTÄ, osa 3
Triviaalisti siis huomattiin, että mitä helpommalla ihminen työstään selviää sitä vaativammaksi hän työtään kutsuu, -- jotta hän kokisi olevansa kovan palkkansa arvoinen ja ihmisenä todella parempi ihminen kuin sellainen, jolle luonto ei ole antanut niin hyvää lähtökohtaa.
Eikö olekin kornia, miten typeriä ovat palkkojen perustelut, kun niitä alkaa ajattelemaan. Minulla on vuosikymmenten kokemus ajattelijana ja minusta tuntuu siltä, että pystyn vihellellen ajattelemaan helposti sellaisia ajatuksia, joita yksikään rahasta ajattelija ei ole ikinä voinut ajatella.
Juuri tämäkin ajatus kirjoitetaan tähän leveästi hymyillen, koska ajatusammattitainen pystyy ajattelemaan ilmaiseksi myös virka-ajan ulkopuolella :-)
Luulen, että ihminen pystyy ajattelemaan sitä korkeampia ajatuksia mitä vähemmin hän vaatii ajattelustaan hintaa.

Ajattelun korkeimmuus on kääntäen verrannollinen palkkaan.

Nykyaikana ihmiset eivät pysty ajattelemaan järkeviä ajatuksia, koska he ovat himoriippuvaisia palkkataulukoista. Jopa meditoijat -jotka esittävät olevansa mielen ja ajattelun ammattilaisia- eivät ole pystyneet ajattelemaan mitään sellaista, jolla tämä nykyinen tuhoon tuomittu kehityssuunta voitaisiin lopettaa ja ihmiskunta voisi kääntyä lopullisuuden ikuisuutta kohden.
-- Sellainen ihminen on tyhjämielinen, joka ei pysty ajattelemaan, ettei tällainen peli vetele, missä 1 prosentti ihmisistä omistaa 95 prosenttia kaikesta. Palkan vaatiminen pönkittää juuri tätä mieletöntä menoa, koska palkan vaatimisen edellytys on ajattelemattomuus ja pelkkä tunne omasta paremmuudesta.

ARVOISTA, PALKOISTA JA GEENEISTÄ, osa 4
Rahasta ajattelijat eivät pysty ajattelemaan mitään sellaista ajatusta, joka jollakin tavoin osoittaisi palkanvaatimisen olevan perusteetonta. Pelkästään edellinen ajatus kumoaa täydellisesti kaikki palkkataulukot, koska palkanvaatiminen todellakin pysyy pystyssä vain siksi, että palkanvaatijat eivät ajattele perimmäisiä ajatuksia..

Rahasta ajattelija ei voi ajatuksillaan kumota omaa korkeata arvoaan rahataloudelle. Triviaalisti siis huomattiin uudestaan, miten rajoittuneita palkanvaatijat ovat mieleltään ja älyltään.
Rahasta ajattelija on pakotettu ajattelemaan vain niitä ajatuksia,.joissa hän tuntee olevansa parempi ja arvokkaampi ihminen kuin miljardit muut, joille ei tarvitse maksaa ajattelusta, koska rahasta ajattelija ajattelee, ettei ilmainen ajattelu voi olla rahataloudelle hyväksi.
On mielenkiintoista ollut seurata, miten jopa yliopistojen filosofit opettavat rahasta, jolloin eivät edes yliopistotkaan voi mitään muuta kuin pidättyä esittämästä mitään, joka jollakin tavoin olisi rahatalouden olemassaolon kritiikkiä.

Talousoppineet ovat rahan orjia, eikä ole ikinä kuultu, että kovapalkkaiset asiantuntijat olisivat esittäneet mitään sellaista, joka ei tukisikaan heidän palkkakuoppaansa, jota he ymmärtämättömästi kutsuvat palkkakehitykseksi:
Kaikki palkanvaatijat ovat palkkakuopassa:
Mitä korkeampi palkka sitä syvempi on palkkakuoppa.
Jonkun siivojan palkkakuoppa muuttuisi rahavuoreksi, jos hänelle annettaisiin yhtä suuri korotus rahallisesti kuin mitä joku viheltelevä poliitikko vaatii mennessään valtion luottokortilla ostamaan kavereillaan viinaa.

Blogi, 21.8. 2016: Taloushuuhaata yliopistoissa, osa 2
HS, 18.8. 2016: Hyvinvointivaltio perustuu valheelle, julisti kirjailija – nyt Jari Ehrnrooth kertoo kymmenen asiaa, joilla Suomi pelastetaan