- Kuka tai mikä taho on poliitikon työttömyyskassa?
Tavallisen duunarin pitää itse hoitaa mahdollisen työttömyyden aikainen perusturva esimerkiksi säästäväisellä elämällä tai liittymällä työttömyyskassan jäseneksi. Miksi siis poliitikot ovat niin avuttomia, että heitä varten pitää olla laki, jotta heidän ei itse tarvitse tehdä henkilökohtaisen elämänsä turvaavia päätöksiä? Eihän laki pakota duunareitakaan työttömyyskassan jäseniksi, joten mikä laki se semmoinen on, joka pakottaa poliitikon ottamaan vastaan "työttömyysturvarahaa"?
IL, 21.5. 2018: IL-analyysi: Kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmä kaatui omaan mahdottomuuteensa - kansanedustajat yrittivät kulisseissa yhtä sun toista.
Missä kolmikannassa poliitikot ovat neuvotelleet itselleen noin hulppeat edut? Ahneus on "korkein", mikä yhdistää kaikkia niitä, jotka pyrkivät poliitikoiksi, koska jos ihminen oikeasti menisi eduskuntaan korjailemaan kansakunnan epäkohtia, niin silloin hän ei voisi liittyä sellaiseen poliitikoiden piiriin, missä poliitikon korkein tavoite on oman edun hoitaminen kaikkein iljettävimmällä tavalla; Käyttämällä valtaa omaksi hyväkseen ja säätämällä itse itseään varten lakeja, joilla etuisuudet ja etuoikeudet turvataan hamaan maakuoppaan saakka.
Voiko sellaisia ihmisiä pitää missään mielessä pätevänä hoitamaan yhteisiä asioita, jotka eivät itse pysty liittymään esimerkiksi Yleisen työttömyyskassan (Loimaan kassan) jäseniksi tai säästämään mielettömästä palkastaan edes sen verran, että he pärjäisivät "työttömänä" muutaman kuukauden?Harkimo, 18.5. 2018: Politiikan satumaassa on kultainen taikahana.
IS, 19.5. 2018: Entiset kansanedustajat sopeutumiseläkkeen päättymisestä: ”Tässä on kolme vuotta ollut kissanpäivät”. ???
Pakkoko se oli ottaa vastaan, vai ihan poliitikoiden oma lakiko siihen pakottaa? Ihmeellistä, että eduskunta on ainoa paikka Suomessa, missä ei ole mitään korjattavaa. Taas poliitikot saavat rypeä kuin siat pellossa seuraavat viiskymmentä vuotta nostellen joka vuosi "ansiosidonnaista" päivärahaansa sadoilla euroilla ... .
Poliitikoille tehdyt lait ovat kuin tieliikennelakeja, joita poliitikoiden on pakko noudattaa, ja jos poliitikko ei ottaisi vastaan "ansiosidonnaista", niin häntä kohtaisi paljon pahempi kohtalo kuin väärinajattelijaa. Sitä jään ihmettelemään, että tarvitseeko poliitikon edes täyttää mitään kaavaketta saadakseen kaikki mahdolliset: Päivärahat, kulukorvaukset, kokouspalkkiot, matkaliput, asuntoedun, sopeutumisrahan, ... .
Kun tavallinen duunari tai urheilija tai työtön äänestetään kansanedustajaksi, niin kuinka kummassa hän pystyy välittömästi sopeutumaan rikkaan elämään ilman mitään sopeutumisaikaa? Yksikään "kansanedustajaksi" valittu ei ala vaatimaan perustuslakivaliokuntaa selvittämään, miten hän pystyy sopeutumaan duunarista rikkaaksi kuukaudessa, mutta jo on kauhea poru, jos kelvottoman puolue-edustajan pitää sopeutua takaisin kansalaiseksi.
Kysymys on siitä, että "kansanedustajille" kansalaisuus on vaikeampi ja haasteellisempi kuin se napinpainajan ammatti, jota pystyvät juuri ja juuri hoitamaan, jos vain voivat luottaa siihen, että saavat vuosi lisää etuisuuksia. Tässä sopeutumisasiassa on kyse juuri siitä, että rikkaille kansalaisuus on erittäin vaikeasti käsitettävä asia; rikkaat tarvitsevat ylisuuria raha-annoksia, että heitä voitaisiin sopeuttaa takaisin yhteiskunnan jäseniksi!
Eikö sopeutumisen pitäisi olla molemminsuuntaista?
Että kun tavallinen ihminen valitaan poliitikoksi ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta, niin hänet pitäisi ensin laittaa viideksi vuodeksi sopeutumaan rikkaan elämään 10000 euron kuukausipalkalla ja kaikilla poliitikoiden etuisuuksilla, kuten puolen vuoden palkallisilla lomilla.
IS, 16.5. 2018: Mikael Jungner: ”Kuussa ei mene välttämättä kuin muutama sata euroa, kun kansa maksaa kaiken:
"Kansanedustajalla tai hyvätuloisella voi mennä parikin päivää, ettei rahaa kulu mihinkään. Jos on verkostoituneessa työssä, kuten vaikka kansanedustajana, rahaa menee itse asiassa tosi vähän mihinkään.Miten vitun typeriä noi poliitikot oikein ovat? Eduskunta ei maksa teille yhtään mitään, vaan se on kansa, joka maksaa teidän perseilynne. Jos poliitikko ei ymmärrä edes sitä, ettei eduskunta mitään maksa, niin ensimmäinen asia, joka poliitikoksi valitulta pitää vaatia, että hänet laitetaan jollekin kurssille, missä opetetaan ilmaisten lounaiden todellinen luonne. Huomaan selvästi, ettei Mikael Jungerillakaan ole mitään pätevyyttä yhteisten asioiden hoitoon.
Kansanedustajille tulee jatkuvasti pyyntöjä tilaisuuksiin, joissa on tarjoilu. Omaa rahaa ei tarvitse käyttää ruokaan, taksit, bussit, junat ja lentokoneet ovat kaikki ilmaisia. Lisäksi eduskunta maksaa vuokran ja ylikin, jos olet maakunnasta, Jugner huomauttaa."
Eduskuntaan on valittu hyvin pienipalkkaisia duunareita ja jopa työttömiä ja urheilijoita, joilla ei todellakaan ole mitään muuta ansiota poliitikon virkaan kuin jonkinlainen maine omalla alallaan. Siitä huolimatta poliitikot eivät ole säätäneet mitään lakia, millä kriteereillä ihminen on kyvykäs hoitamaan koko kansan asioita. Tämä tuntuu erittäin oudolta, kun samaan aikaan poliitikot vaativat, että jopa lastenhoitajilla pitää olla yliopistotasoinen koulutus.
Kaikkiin muihin ammatteihin vaaditaan lainmukaiset valintakriteerit, mutta poliitikoiksi näköjään pääsevät millaiset kukkoilijat hyvänsä, jotka sitten valittavat, etteivät he pysty sopeutumaan entiseen elämäänsä, jos kansa on ollut sitä mieltä, ettei heistä olekaan ollut kansakunnan asioiden hoitajiksi.
Avuttomat poliitikot tarvitsevat positiivista diskriminaatiota.
Pekka Siikalaa mukaellen: Anna koiralle luu - Ja näet saavutetuista eduistaan kiinni pitävän poliitikon. -- Ihmeellistä, että poliitikoiden itsensä säätämät lait omista eduistaan ovat perustuslaillinen ongelma vasta siinä vaiheessa, kun niitä pitäisi hieman meikata piiloon tavalliselta kansalaiselta? Se ei siis millään tavalla ole perustuslaillinen ongelma, että poliitikoiden itsensä säätämät lait kohtelevat poliitikoita eri tavalla kuin kansalaisia ja hellävaraisemmin kuin vauvan peppuvoide?
Sirpa Abdallah: Sopeutumiseläke muutetaankin sopeutumisrahalain alle?
OM, 28.6. 2017: Pekka Haaviston asiakirjakepponen toi hänelle ehkäpä puolen miljoonan euron tienistit.
B, 15.5. 2018: Kuka antoi poliitikoille luvan olla ahneita?
2 kommenttia:
Suomi ei ole orkesteri eivätkä poliitikot ole orkesterin johtajia.
Muilta poliitikot vaativat kaiken helvetin tutkintoja ja pätevyyttä, mutta itseltään poliitikot eivät vaadi muuta kuin ahneutta.
Ihmiskunnan suurin ongelma on tämä:
Köyhät pystyvät sopeutumaan rikkaan elämään ilman minkäänlaista sopeutusta, mutta yksikään rikas ei pysty sopeutumaan takaisin tavalliseksi ihmiseksi, josta triviaalisti huomataan, että poliitikoiksi pyrkivät vain sellaiset, jotka pystyvät välittömästi sopeutumaan vain yhteen suuntaan.
Yhdensuuntaista sopeutumista saa kutsua ahneudeksi.
Lähetä kommentti