tiistai 18. syyskuuta 2018

Homo Cogitem-Pohtiva Ihminen

Uskoisin, että tämä tämänaamuinen naamapläjäykseni kestää myös blogistien erittäin kirkkaan järjen valon, mutta jos ei kestä, niin jääköönsä pimeyteen:

Facebook/sinenmaa, 17.9. 2018, 08:01 UTC-3:
"Kuulemma virallinen totuus on, että nykyihmisen vanhemmat lähtivät Afrikasta muutama kymmenentuhatta vuotta sitten. Mutta kun!
Helsingin Sanomat, 12.7. 2018: "KIINASTA on löytynyt yli 2,1 miljoonaa vuotta vanhoja, alkeellisia kivityökaluja. Ne on mahdollisesti valmistanut käteväihmisen (Homo habilis) kaltainen varhainen ihmislaji."
YLE, 13.5. 2018: Euroopan ensimmäinen nuotio roihusi jo yli 800 000 vuotta sitten.

Miten on mahdollista, että Aasian ja Euroopan seuduilta löydetään jatkuvasti todisteita sellaisen olennon elämästä, joka on ollut jo silloin suunnattoman paljon kehittyneempi kuin nämä nykyapinat, joita jotkut pitävät jopa ihmisen veroisina ajattelijoina, koska Ne osaavat tiputtaa kiviä kookospähkinän päälle ja kaivaa löytämällään tikulla muurahaisia koloistaan? Vähän vaikea kysymys tiedeuskoville (ei-tieteilijöille) on, että osasivatko nuo apinat sitä jo miljoona vuotta sitten, vai ovatko Ne lainkaan evolutiivisia otuksia?

EVOLUUTIO!
Meillä on semmonen prosessi kuin evoluutio, joka sanoo, että tietous ja myös taidollisuus kehittyy. Tämän pitäisi koskea myös näitä nykyapinoita. Pitää vaan ihmetellä, mitä ihmeen järkeä on pitää näitä nykyapinoita millään tavalla ihmisen sukulaisina, kun silloin satatuhatta vuotta sitten Ne eivät osanneet nostaa edes kiveä, eivätkä pystyneet tarttumaan tikkuunkaan, koska evoluutio.
Olisi erittäin surkeaa, epätieteellistä ajattelua väittää, että apinoiden taidot eivät ole kehittyneet sadassatuhannessa vuodessa, vaan että Ne ovat miljoonien vuosien ajan vain pudotelleet kiviä ja sohineet tikuillaan muurahaisten käytäviä. Joku minua älykkäämpi voisi sanoa, että se on geneettisesti ohjattua toimintaa, jolle olio ei mitään mahda.


Kuvitellaan itsemme miljoonan vuoden takaisen metsikön laitaan. Meillä on vähän kylmä, mutta se ei haittaa, koska me tiedämme, että kappale lämpenee, kun sitä hierotaan toista kappaletta vasten. Tämän lämpenemisprosessin me opimme siitä, kun huomasimme, että kädet saa lämpimiksi, kun kämmeniä hierotaan vastakkain.

Nyt tässä kohtaan esi-isämme jättivät luonnon valinnan taakseen ja aloittivat meidän lajimme pitkän mielellisen evoluution. Sillä vaaditaan suurenmoista pohtivaa älyä huomata, että jos minä olen pystynyt tähän, pystyn varmasti kehittämään sitä paremmaksi -- tai käyttämään sitä ilmiötä hyväkseni muussa yhteydessä.
Tulen sytyttämistä kitkan avulla edelsi ehdottomasti tietoinen havainto käsien lämmittämisestä kitkan avulla.

Edellä mainittuun älylliseen evoluutioon ei pysty mikään muu eläinlaji maailmassamme. Jos nimittäin nykyapinoilla olisi pohtiva mieli, niin myös ne järkeilisivät, että mitä järkeä on tiputella kookospähkinöiden päälle sattumanvaraisesti kiviä, kun me voitaisiin rakentaa kivistä mylly, jolla ne voisi jauhaa.
Pohtiva mieli ei voi olla laittamatta keksimäänsä asiaa uusiin suhteisiin, joten voidaan uudelleen kysyä, miksi apinat eivät pohdi sitä, kun Ne ovat keksineet tikun käytön muurahaisten pyydystämiseen? Jokin kosmoksen olemuksessa selvästi estää apinoilta pohtimisen, ja se jokin on antanut ihmisen esivanhemmille kyvyn pohtia. Nykyihmisen pohtimiskyvystä en ole ihan niin varma.
Apinat eivät siis tajua, eivätkä ole huomanneet, mitä Ne tekevät, koska jos olio oikeasti tajuaisi, että "tässä minä nyt käytän tätä työkalua", niin totta hemmetissä se ei voisi olla tajuamatta, että hei! Minäpä kehitän sitä vähän paremmaksi, jolloin sen pohdinnan eräs välitulos olisi atomipommi ja kuuraketti.

Huomataan siis triviaalisti, että ihmisen kehitystä on aina ohjannut pohtiva mieli. Esivanhempamme istuivat nuotion äärellä jo miljoona vuotta sitten, kun mikään muu eläinlaji ei osannut edes nostaa kiveä; Vaadittiin äärimmäistä nerokkuutta siihen, että pystyy istumaan nuotion äärellä siihen aikaan, kun apinat eivät osanneet edes tikulla sohia.

Että semmoista. Miksiköhän nämä nykyapinat eivät ole kehittyneet vieläkään edes niin älykkäiksi, että tekisivät kivikirveitä tai nuotioita, kun meidän esivanhemmat pystyivät siihen jo miljoonia vuosia sitten? Ainakin odottaisin, että apinat laittaisivat tikkua ristiin, kun kerta ovat niin käteviä tikun käyttäjiä yhdessä asiassa."

5 kommenttia:

Brainleak kirjoitti...

Evoluution vitsi tässä on siinä, että kyky asioiden ja ilmiöiden pohtimiseen on ollut planetallamme jo miljoonia vuosia, -- mutta apinat eivät ole koskaan olleet siitä osallisia.

Mitä tahansa olioita ne miljoonien vuosien nuotioillaan istuskelijat ovat olleetkin, niin He ovat ihmislajia, eivät apinoita, koska jos He olisivat olleet apinoita, he eivät milloinkaan olisi kyenneet lohkomaan kivityökaluja, tulenteosta puhumattakaan, koska siihen eivät pysty nämä nykyisetkään apinat, vaikka niillä on ollut miljoonia vuosia aikaa kehittyä sille tasolle, missä me oltiin jo miljoonia vuosia sitten.

Vähän alkaa tuntumaan siltä, että eläinten kyky työkaluihin on geneettinen ominaisuus, joka johtuu itse kosmoksen ominaisuudesta, eikä se ole transsendenttista.

intrigööri kirjoitti...

Kaikki alkoi *itusta ja viinasta:

Tapahtui miljoonia vuosia sitten kädellisten lajien muodostumisen aamuhämärissä:

Korkealla oksistossa keikkuva urosapina huomasi viereisessä puussa pomppivan ja käkättävän viriilin oloisen naarasapinan ja haistoi, että nyt olisi sellainen aika, jolloin voisi...
Seksinkiihkoinen uros yritti hypätä naapuripuuhun, mutta oksa petti sen raajan alla. Otus yritti jarruttaa putoamista, mutta se ei saanut enää kunnon otetta ja mätkähti maahan ylikypsien ja mätänevien hedelmien keskelle.

Urosapina unohti hetkeksi naaraan ja alkoi syödä helposti tarjolla olevia hedelmiä. Käynyt hedelmämehu kihahti sille kalloon ja käyttäytyi kummallisesti. Se koikkelehti ja kompuroi hedelmän luota toisen luo räkättäen itsekseen kuin kokonainen lauma apinoita. Näytti siltä, että sillä oli hullun hauskaa.

Koko lauma kykki puissa katsomassa moista omituista menoa, kun joku niistä huomasi alhaalla puskissa lähemmäksi hiipivän luolaleijonan. Lauma rääkäisi yhteisen varoituksen. Maahan pudonnut känniapinakin huomasi jo lähelle pääseen leijonan. Puuhun piti päästä ja äkkiä, leijona ei saisi sitä puussa kiinni.

Apina kimposi kuin vieterillä väärille säärilleen ja juoksi ensimmäisenä apinana maailmassa 10 metriä kahdessa sekunnissa kahdella raajalla. Vanha luolaleijona ei viitsinyt seurata mokomaa pientä ja surkeaa saaliseläintä puuhun. Ylhäällä puissa naarasapina piteli lopun päivää kiinni uroksesta, ettei se putoaisi uudestaan ja motkotti sille hiljaa.

Leijonan häivyttyä melkein koko muu apinalauma laskeutui maahan syömään käyneitä hedelmiä ja opettelemaan kömpelöä kahdella raajalla kompuroimista. Siitä kaikki alkoi, vaikka synopsiksessa luki vasta aikakausia myöhemmin, että Alko.

J. Jörgensen kirjoitti...

Tuon cogitem -muodon subjunktiivinen sivumaku taitaa mennä useimmilta ohi. Säännönmukainen partisiipin preesens I konjugaation verbille cogitare on cogitans, siis ajatteleva tai vaikkapa pähkäilevä. Mainittakoon, että tuo virallinen lajinimi sapiens (verbistä sapere) tarkoittaa alun perin maistavaa; siitä on jotenkin johduttu erottelukykyiseen, jne.

Brainleak kirjoitti...

Kuten taisin ounastelle, niin böpgistien järjen valo ei yltänyt tänne saakka, joten joudun jäämään pimeyteen.
päätän tästä tähän.

Brainleak kirjoitti...

Kun tiedemiehet ovat antaneet jollekin miljoonia vuosia sitten eläneelle tulentekotaitoiselle olennolle lajinimeksi Homo Habilis, niin se yks'kantaan todistaa sellaisen tieteen olevan surkeaa lässytystä. Miten kukaan voi olettaa jonkun eläimen olevan kätevä, jos sen kätevyys ei edellyttäisi pohtimista?

Kätevyys edellyttää pohtivaa mieltä. On mielipuolista olettaa, että joku voisi olla kätevä ilman pohtivaa mieltä, Luultavasti joku ateisti voisi uskoa, että apina näyttäytyy hänelle kätevänä, kun apina vain toimii geneettisen ohjelmansa vaatimalla tavalla.

Esi-ihmisten nimien valinta todistaa, että nimittelijät ovat nimitelleet otuksia ateistisen uskomuksiensa mukaan ilman vähäisintäkään pohdintaa.

Tästä huomataan triviaalisesti, että ateistinen tiede ei vaadi mitään pohdintaa, vaan se on vain kätevää nimitellä muita niin, että lopputuloksena ateismi olisi ilmiselvää jokaiselle, joka ei pohdi nimittämisprosessia.

Ateismi on kätevää ateimiuskonnon levittämistä, mutta pohdinta johtaa aivan erilaiseen lopputulemaan.