keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Parakkikoulut eivät homehdu

Arkkitehdit Suomalaisten Ankeuttajina .
- Pidän nykyarkkitehtejä syyllisinä rakennusvirheisiin, tippuviin kattoihin ja hometaloihin. Jopa poliitikoiden ankea suhde Suomeen, suomalaisuuteen ja kantasuomalaisiin juontuu arkkitehtien viivoitinsuunnittelusta. Laatikkoarkkitehtuurin ankeuttamat poliitikot vikisevät rahan puutetta, jos arkkitehdiltä on viivoitin hieman lipsunut ja rakennuspiirustukseen on siksi tullut joku mutka, jonka tekeminen olisi älylle vähän haastavampaa kuin suoran seinän valaminen. Älykkyys vaatii mutkia.
Kun ihminen pakotetaan jonkun kuvitellun työvoimapulan vuoksi rakentamaan ankeita laatikoita, niin rakennusvirheistä tulee silloin maan tapa. Jos halutaan päästä hyvään rakentamiseen, niin silloin arkkitehtien pitäisi piirtää kauniita taloa, koska rumaksi piirrettyä taloa on mahdotonta rakentaa hyvin. Se olisi luonnovastaista tehdä rumasta kaunista, tai mustasta valkoista.

Suomalainen rakentaminen alkoi tupien ja torppien rustaamisesta ja sai täyttymyksensä uusklassismissa ja jugendtaloissa. Parakkikoulut ovat nykyajan torppia. Entisajan pienet torpat ovat kuin nykyajan parakkeja; kumpikaan ei homehdu ja molemmat ovat täynnä lapsia.

Parakkikoulujen ja torppien aikoja erottaa toisistaan niiden seuraukset:
Toisin kuin entisajan torppien rakentajista kehkeytyi antiikin ja renesanssin ideoiden jatkajia, näistä parakkikoulujen rakentajista tuli surkeita homelaatikoiden kasaajia. Vielä sata vuotta sitten arkkitehdeissä eli sama ideaalisuus, joka sai antiikin ajattelijat ajattelemaan suuria ja antiikin rakentajat rakentamaan kauniita ja kestäviä kivirakennuksia. Antiikissa vallinnut ideaalisuus sai jopa taiteilijat luomaan näköistaidetta.
Klassistinen talo on taviksen näköinen; rönsyilevä ja rempseä. Onneksi Jumala ei päästänyt nykyarkkitehtejä piirtämään ihmistä, koska muutoin me olisimme pelkkiä tikku-ukkoja.

Nykyajan arkkitehdeissä ei ole enää ideaalisuutta, koska kun arkkitehdit saivat viivoitinpöydän, niin sen jälkeen ideaalisuudelle ei enää ollut sijaa suunnittelutoimistoissa. Laatikon piirtäminen vaatii 66600 markan viivoitinpöydän, ja jotta arkkitehdit olisivat saaneet maksettua osamaksulla ostamansa upeat viivoitinpöytänsä, niin heidän piti piirtää mahdollisimman monta laatikkoa mahdollisimman lyhyessä ajassa. Edelleen: Jotta arkkitehdit olisivat saaneet myytyä laatikkopiirustuksiaan, niin siksi arkkitehdit joutuivat ylenkatsomaan renesanssin aikaa, uusklassismia ja jugendtaloja. Ideaalisuus varisi arkkitehdeistä.
Kun ihminen ei itse osaa piirtää kaunista taloa, mutta hän siitä huolimatta haluaa myydä piirroksiaan, niin hänen pitää ensin puhua kaunetta vastaan ja pyrkiä uskottelemaan muille, että suorat viivat ovat kauneinta, mihin ihminen ikinä voi pystyä. Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.

Ja niin poliitikot joutuivat arkkitehtien ankeuttamiksi ja heistä tuli pelkästään surkeita valittajia, joille tuli yhtä äkkiä hirveä rahapula. Kauheassa rahapulassaan poliitikot muuttuivat tuholaisiksi, joille tuli kauhea vimma tuhota kaikki, jossa on vähänkin kauneutta. Sillä ankeutettu ihminen ei voi sietää ympärillään kauneutta eikä ajatella ideaalisesti.
Samasta ankeudesta johtuu myös se, että poliitikot alkoivat pitämään roskaa taiteena. Realismista tuli kirosana kroonista ankeutta poteville poliitikoille ja taiteilijoille. Poliitikot alkoivat maksamaan mielettömiä summia, että olisivat saaneet suorille seinilleen roskaa. Ja mitä enemmän poliitikot näkivät roskia sileillä seinillään sitä ankeampia heistä tuli ja sitä vähemmän he olivat kiinnostuneita muusta kuin rahapulasta valittamisesta.

Ainaisessa ankeassa rahapulassaan poliitikot joutuivat tuottamaan Suomeen rakentajia, joilta ei vaadittu minkäänlaisia papereita toisin kuin suomalaisilta, joita ei enää päästetty mihinkään työhön, jos heillä ei ollut vähintään kymmenen eri todistusta, sillä tärkeintä oli työllistää kouluttamattomat maahanmuuttajat, jotka tulivat maista, missä ei oltu vielä edetty edes valistuksen aikakauteen.


Niin poliitikot saivat halpaa työvoimaa, joita laitettiin ankeisiin laatikoihin laskemaan kattoja, ja tuo halpatyövoima ankeutui niin paljon lisää, että he eivät pystyneet pitämään edes ruuvimeisseliä kädessään, vaan naputtivat paineilmavasaroillaan sileitä nauloja kattoihin. Paineilmavasaran nakutus oli ihanin ääni, mitä ankeiden katujen varsille nousevista ankeista laatikoista pystyi kuulemaan. Enää siellä ei iskuporakoneen suloista ääntä tarvinnut kuulla, kun kaikilla halpatyöläisillä oli kädessään paineilmavasara ja vyöllään 10000 silonaulan patruunavyö kuin uskonsotureilla ikään.

Jo valmiiksi ankeutetut kantakirjasuomalaiset ankeutuivat lisää siitä, että heitä ei päästetty ajamaan edes bussia, koska tosiankeat poliitikot julistivat, että Suomi ei pyöri ilman halpatyövoimaa. Suomalaisille kerrottiin joka viikko ankeasti, miten monta sataa tuhatta suomalaista elää vain sosiaalituilla, koska ankeat poliitikot varovat visusti kehumasta omaa kansaa, ettei siitä vaan nouse mitään antiikkista ajatusta pilaamaan Ankeuttajien markkinoita.
Jos joku suomalainen pääsikin rustaamaan ankeaa laatikkoa ankean kadun varrelle, niin häntä ei voi syyttää siitä, ettei hänellä ole ollut parempaa halua tehdä hyvää kuin mihin kallispalkkainen arkkitehti pystyy suorakulmallaan ja poliitikko pohjattomalla lompakollaan ja mielettömine etuisuuksineen.

Kauneudentajua vailla olevat Ankeuttajat haluavat vain rumistaa Suomen kaupunkeja laatikoillaan ja on vain hyvä juttu, että niiden alaslasketut katot ja välikatot romahtelevat ja vesikatot eivät kestä edes puolta metriä lunta. Se olisi tulevaisuuden ihmisten vihaamista säilyttää heille ankeita laatikoita, missä ainoa hyvä asia olisi välikattoon pultattu alaslaskettu katto.

Facebook, 20.11. 2018: Toimittajien ankea ankeus.

IL, 19.11. 2014: Yle: Miksi Suomessa rakennetaan niin rumia taloja?
HS, 25.12. 2017: Vanhan Helsingin arvotalot revittiin surutta alas 1960-luvulla.
YLE, 2.5. 2015: Kaunokirjoitus jää historiaan, koska koulujen tehtävänä ei ole tuottaa kauneuden tajuisia ihmisiä. Viivoitin teki arkkitehtuurille saman mitä kirjoituskone käsinkirjoitukselle.

Ankeutetut poliitikot osaavat kieroilla: Ovat välillä hommissa, mutta voivat milloin tahansa alkaa uudestaan sopeutumattomiksi:
VU, 21.11. 2018: IL: Ex-ministeri teki suurtilin, nostaa sopeutumiseläkettä.

B, 28.8. 2018: Homekoulut ja homepolitiikka johtuvat homeisista aivoista.
B, 19.8. 2018: Kaikki uusi on sairasta, rumaa ja kallista.
B, 13.4. 2018: Halvan rakentamisen paradoksi.
B, 16.11. 2017: Miksi vanha taide on aitoa taidetta?
B, 27.10. 2017: Roskaamisen aika teki roskasta taidetta ja politiikkaa.
B, 12.9. 2017: Ovatko arkkitehdit narsisteja?
B, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskohteet.
B, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria.

1 kommentti:

J. Jörgensen kirjoitti...

No näin kai kun arkkitehtien jumalasta seuraavana (ylöspäin) pidetään Alvar Aaltoa, joka ei väitteiden mukaan osannut piirtää tai suunnitella yhtään ainutta vettäpitävää taloa. Viivoitin ja suorakulma olivat kyllä ahkerassa käytössä. No, leikki sikseen. Kyllä kai arkkitehdit joutuvat toimimaan gryndereiden ja rakennusliikkeiden tiukkojen taloudellisten vaatimusten puristuksessa. Rakennusten kauneus tai tyylikkyys eivät varmasti ole toimeksiannoissa kovin keskeisiä.