Naisten vapautuminen meni jo

Heti alkuun sanottakoon, että miehen ja naisen roolileikeissä ja identiteeteissä on aina ensisjaisesti  ollut kyse ihmislajin lisääntymisestä. Vasta toisena on valta, jota suurennellaan typerillä ajatuksilla kaikkivaltiaasta Jumalasta, jota pitää palvella. Mutta, kun Euroopassa naisten vapautuminen uskonnollisten miesten kahleista alkoi Keskiajalle tultua, niin naiset saivat paljon sellaista vapautta, jota tapasäännöt ja uskonnot eivät suoneet miehille.

1950-luvulta lähdettäessä miehet alkoivat myös saamaan vapautta, mutta naisille sitä silti jaettiin enemmän. Jossakin vaiheessa, varsinkin Pohjolan naiset, olivat jo saavuttaneet sellaisen tasa-arvon, joka ylipäätään voisi vallita kahden fysiologisesti erilaisen lajin välillä, jotka voivat saada lisääntymiskykyisiä kakruja. Naiset eivät kuitenkaan tajunneet sitä, koska  kukaan ei koskaan opettanut naisille edes siniaaltoa, varsinkaan amplitudiltaan vaimenevaa aaltoa, joten kun naisten oikeudet nousemistaan nousivat aallonpohjasta, niin yhdessä historian hetkessä naisten oikeudet ohittivat miesten oikeudet ja miehille jäi lähinnä vain velvollisuuksia.

• Naiset eivät välittäneet mitään siitä, että he olivat jo tasa-arvoisempia kuin miehet, koska naiset keskenään supisevat, että matematiikka ja looginen ajattelu on niin vaikeaa, niin hemputin vaikeeta, että he jättävät tieteen ja teknologian lähinnä miehille. Naiset saivat päähänsä, että heidän pitää alkaa taistella jopa sellaisen seksuaalisuuden puolesta, johon  matematiikan lisäksi ei saa lainkaan kuulua lisääntymisvelvollisuudetkaan.
• Mielellään naiset silti himoitsevat miesten keksimiä leluja, kuten ennen muinoin kullankaivajien ja kultaseppien kultakoruja, jopa niin kovasti, että he nykyisin tappelevat, kuka heistä saa itselleen miehen, joka kustantaa hänelle kaikki. Eikä siinä kaikki.
• Miten usein naiset ovatkaan lähetelleet rakkauskirjeitä vankiloihin kaikkein raaimmille miehille. Siinäkään ei ole yhtään mitään järkeä, koska sekin on puhtaasti lisääntymisvietin sanelemaa toimintoa, jolla nainen yrittää saada seksilelukseen parhaimman mahdollisen genomin.
• Nykyään naiset ovat jo niin tasa-arvoisia, että he tappelevat keskenään, kuka heistä saa seksilelukseen kaikkein löllöimmän kirkujan, joka ei osaa hoilottaa kuin korkeintaan paria sanaa, hirvittävällä rummutuksella. Naiset ovat totta tosiaan saaneet itselleen halujensa yhteiskunnan, missä yksioikoisuus on korvannut runollisuuden, missä helvetinmoinen meteli ja kiljunta on korvannut harmonian ja hiljaisuuden.

Samaan aikaan miehet kokivat valtavaa identiteettikriisiä, kun naiset palvoivat kirkuvia ja sekopäisesti käyttäytyviä artisteja, jolloin miehiltäkin kesti parikymmentä vuotta ennen kuin he alkoivat huomata, että miehet eivät voi pelata wokettaja-naisten peliä, koska tasa-arvon ylittäneet naiset eivät välitäkään ihmissuvun lisääntymisestä tuon taivaallista.

Kuuskyt-luvun vapautumisessa voisi kuvitella olevan kyseessä lähinnä se, kun naiset alkoivat parveilla tanssilavojen reunoilla eniten silloin mitä kiljuvammin poikaporukka kiljui falsettisesti, jolloin naiset tajuttomasti halusivat uskoa, että lavalla on tyttöporukka kiljumassa, varsinkin, kun poikajengeillä oli pitkät letit ja meikatut silmät. Josta seurasi se, että pojat alkoivat uskoa saavansa pillua sitä paremmin mitä enemmän he pehmoilevat. Siinä lapsettomuuden on seuraus ja siinä on sen syy, kun falsettimaisella äänellä kiljuvat naiset haluavat Afrikan Suomeen.

 Naiset halusivat sellaisen tasa-arvon, varsinkin seksuaalisuuteensa, että he haluavat lisääntyä vain tuottamalla kehitysmaista itselleen leikkikaluja omiin irvokkaisiin seksistisiin  tarpeisiinsa, rehellisten miesten kustannuksella, tietysti, koska naiset lapsettomuuteen ihastuneina eivät halua edes ylläpitää oikeita arvoja.