Retarded Hazard

Nykytiede ei oikein tahdo päästä eroon sattumasta. Järjellisyys todellisuuden perustana ei kiinnosta ateistista tiedettä. Tiedemiesten tiedostamaton ja vähän tiedostettukin tavoite on käyttää tiedettä uskontoja vastaan.

Tiedemiehet eivät juurikaan välitä pohtia uskon, uskonnon ja uskonnollisuuden eroja. Tiedemiehet luulevat, että uskontojen hirmuteot ovat Jumalan syytä. Tieteessä on sellainen uskomus, että Jumala saa ihmisen toimimaan typerästi ja siksi he julistavat tieteellisen asenteen puhtaaksi kaikenlaisesta uskosta.
Mutta ihmisen taso aistirajoituksineen todellisuudessa synnyttää vääjäämättä ihmiseen uskoa, jolla ihminen voi nähdä jotakin parempaa, korkeampaa ja perimmäisempää kuin tämä evolutiivinen ja kohtalokas maailma.

Uskonnollisuus on aina jonkin henkilön elämästä tehty tulkinta. Kristinusko, Islam ja juutalaisuus sekä muut uskonnot pyrkivät alistamaan ihmisen oman elävän uskon uskoksi johonkin tulkintaan. Uskonnoissa ihmisen luonnollinen uskon kohde -elämä- on siirretty kuolleisiin kirjoituksiin. Uskonnolliset ihmiset eivät itse elä omaa elämäänsä, vaan he pyrkivät vain noudattaman tiettyä käyttäytymisnormia, jonka he uskovat olevan ainoa tie elämästä parempaan, kuoleman jälkeiseen elämään.

Myös tiedemiehissä on uskon funktio, kuolevaisia ihmisiä kun ovat. Ja myös tieteessä on ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan tiedemiesten uskoa esittämällä omia uskomuksiaan tieteen totuuksina. Tiedemies joutuu tahattomasti kohdistamaan oman henkilökohtaisen uskon-funktionsa tieteen todistamattomiin totuuksiin, jotta hän tulisi hyväksytyksi tiedemiehenä.

Suurin uskonnollinen dogmi tieteessä on sattuma. Tiedemiehet eivät pysty vieläkään analysoimaan sattumaa millään tavoin älyllisesti --koska tiedemiehet uskovat sokeasti, että tieteessä ei saa olla mitään jumalallista toimijaa eikä tieteessä tule etsiä todellisuuden selittäjäksi minkäänlaista älyllistä liikuttajaa.

Sattumasta on siis tullut tiedemiehille niin suuri liikuttaja, että tieteen sisällä ei enää ole mitään sellaista tekijää, jolla olisi jotakin arvovaltaa sattuman kyseenalaistamiseen. Tiedemiehet puhuvat aidosta sattumasta, sokeasta sattumasta, satunnaisuudesta, vähäisimmän vaikutuksen periaatteesta ja itseorganisaatiosta ja niiden matemaattisesta perustasta.

Kun nyt tarkastellaan sattuman tieteellistä luonnetta, niin emme voi olla huomaamatta, että sattumasta puhutaan ikään kuin se kuuluisi jumalten valtakuntaan. Siinä on selvästi elottomalle luonnolle kuulumattomia ominaisuuksia, kuten näkövammaisuus: Sokea sattuma on yhtä kuin näkövammainen Sattuma ei voisi olla sokea ilman aivoja. Oliko sattuma sokea jo syntymästään, vai tapahtuiko sattumalla jokin onnettomuus, johon se ei ollut itse syyllinen?

Samoin sattumalla on kykyä valintaan. Selvästikin kyky valintaan on ominaisuus, jota ei tavata elottomasta luonnosta. Ei riitä, että sattumalla on kyky valintaan; sattuman valinnat ovat aina kehityksen kannalta hyviä valintoja, joka on kiistämätöntä, koska tätä asiaa ei tarkastele "ameeba", vaan siitä kehittynyt olemuskeho, jolle on tullut kykyä itseymmärrykseen.
Ymmärrys taasen ei ole tieteellistä olemukseltaan, eli ihmisen ominaisuudet eivät perustu tieteeseen, vaan tiede on vain muuan ihmisen vajavainen tapa pyrkiä järjestystä kohden.

Edellä huomattiin, että tiedemiehet puhuvat sattumasta ikään kuin se olisi elävä, tarkoitusta ilmentävä olento. Tietysti tiedemiehet tämän kiistävät, mutta sellainen kiistäminen olisi vain psykologista torjuntaa, eikä suinkaan tieteen filosofiaa. Sillä tiedemiehet eivät voi uskonsa mukaan hyväksyä mitään sellaista, että luonto toimisi järkiperustaisesti.

Edes viime aikoina uudestaan esille nousseet teoriat, kuten auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen periaate eivät tiedemiesten mukaan johdu Älystä, vaan nekin toimivat ihan vaan sattumalta, mutta matemaattisesti.
Koska tiedemiehet selittävät kaiken toiminnan perustuvan matematiikkaan ja kieltävät johdonmukaisesti matematiikalta älyllisen perustan, niin siksi tiedemiehet eivät voi selittää matemaattisten teorioiden olemassaoloa mitenkään muutoin kuin sattumalla.

Matematiikka on tieteessä suuri yksinäinen; ennen Matemaatikkoa (Aiheuttamatonta Aiheuttajaa; Jumalaa) oli Jumalan sekundaarinen sijainen; Matematiikka, joka sai aikaan lopulta matemaatikon monien sattumien summana. Tieteen suurimpia uskomuksia on, että olevaista edeltää teoria, matemaattinen teoria, jota edeltää sattuma. Että luonnon matematiikka loi sittemmin aineen, ja aine oli ensin miljardeja vuosia yksin olemassa, kunnes siihen tuli sattumalta äly, joka lopulta kehitti teorian ennalta olemassa olevasta luonnon matemaattisesta perustasta, jossa ei tieteen mukaan ole mitään järkeä.

Mutta, kuten alussa huomattiin, niin tiedemiehet joutuvat tahattomasti puhumaan sattumasta, joka on enemmän kuin persoonaton tekijä. Tieteen sattumassa havaitaan selvästi samoja piirteitä, mitä aikoinaan oli atavistisessa luonnossa, josta sittemmin usko-funktion kautta kehittyä kuva Jumalasta. Tieteen sattumasta tulee koko ajan dynaamisempi ja elävämpi, koska myös tiedemiehissä on usko-funktio!

Tiedemiehet ovat parhaillaan personoimassa sattumaa. Auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen laki ovat sattumalle postuloituja lisäominaisuuksia. Auto-organisaatio ei ole kumonnut tieteestä sattumaa, vaan nimenomaan on huomattava, että luonnon itseorganisaatio on vain lisätty suoraan sattuman kyvykkyydeksi -- koska edelleenkin tieteestä kiistetään kaikki älyllisyys, jotta tiedemiehet eivät vaan vahingossakaan tulisi osaksi uskovaisten hölmöilyä.

Toki uskovaiset ja tiedemiehet voivat kuvitella olevansa eri leireissä, mutta tämän pieni tarkastelu näyttää, että jokainen yksilö suhtautuu todellisuuteen uskonnollistieteellisesti. Henkilökohtaisen uskon kieltäminen johtaa joko sattumauskovaisuuteen tai sitten tulkinnalliseen uskonnollisuuteen.

Tiedemiehet ovat uskossaan luoneet sattumasta itselleen uskonnon. Sattuman teoista on taasen tehty tieteellinen tulkinta, jonka mukaan ihmisen tulisi elää ja puhua, jotta häntä voitaisiin kutsua tiedemieheksi. Tiede on pohjimmiltaan uskonnollisuutta, joka haluaa käydä uskonsotaa kaikkia muita jumalia vastaan Sattuma-jumalan puolesta.

Kuten uskonnollisten uskosta havaitaan, niin heidän jumalansa on yksinään hyvin heikko, joka ei mieleltään rohkene hävittää vääräuskoisia. Samoin tiedemiehet ovat joutuneet havaitsemaan, ettei sattumaan voi luottaa siinä, että se tuhoaisi väärät jumalat, joten tiedemiehet joutuvat itse hoitamaan likaisen työn; uskontonsa levittämisen vääräuskoisiin.

Koska ateistit uskovat sokeasti sokeaan sattumaan, niin siksi he eivät voi vielä pitää Jumalan olemassaoloa muuta kuin todennäköisenä - There's propably no God (ateitsit joutuivat kirjoittamaan mainoslauseensa kapiteelilla, jotta he eivät olisi joutuneet kirjoittamaan Jumala-sanaa pienellä Jiillä, joka sinänsä olisi ollut ateistista, mutta kapiteelit todistavat vain sattumauskovaisuudesta; Ateismi on fundamentaalista, kiihkouskovaista sattumauskovaisuutta).

Todennäköinen Jumala on siis vastoin ateismin oppia, koska ateismi kieltää ehdoitta älyn olemassaolon. Ateistilla ei ole lupaa pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisyyskysymyksenä, mutta tiedeuskovaisena ateisti joutuu sattumauskovaisena niin tekemään.

Ateistien bussikampanja ei siis olekaan luonteeltaan ateistinen, vaan tieteen sattumauskonnollinen, missä sattumaa käytetään samalla tavoin kuin uskonnoissa Jumalaa; sattuma on taskusattuma, jolle annetaan erilaisia merkityksiä tilannekohtaisesti.
Kun sokea sokeaa johdattaa, niin molemmat kuoppaan tippuvat.
Kun vajavainen uskoo sokeaan, näkövammaiseen sattumaan, niin tarvitaan Vennisen tapainen ihme, jotta tieteen selitykset olisivat todentuntuisia; sattumasta vapaita

Internet: Atheist Campaign
Iltalehti: Britanniasta alkanut ateistien bussimainoskampanja leviää
Tampereen yliopisto, Psykologian laitos:
Persoonallisuuden psykologia
Tiede.fi: Darwinismi kumottu, suomalaisvoimin!
Portal: The Least Action and the Metric of an Organized System
Paholaisen Asianajaja: Ateistien bussikampanja, mutkia matkaan
Google: Itse-organisaatio +sinenmaa
Geocities: Luonnonlaki; Jumalan tapa
Google: Kohonen +sinenmaa