Koston tuomarit ja maltillinen murhapoltto

Iltalehti: Poliisi epäilee: Tampereen tuhopoltto meni pieleen
Iltasanomat: Poliisi: Tampereen polttajat epäonnistuivat täysin

Monet murhaajat pääsevät helpolla, jos he murhaavat uhrinsa lähellä sairaalaa. Murha epäonnistuu usein vain siksi, että uhri ehditään pelastamaan. Uhrit ovat epätasa-arvoisessa asemassa, koska syyttäjän keksimä rikosnimike riippuu siitä, miten kaukana sairaalasta murha tapahtui.
Lasken murhaksi kaikki sellaiset teot, joissa uhri olisi menehtynyt ilman sairaalahoitoa.
Jossakin erämaassa ihminen on tosiaankin helppoa murhata, kun taasen kaupungissa ihmistä ei tahdo saada millään hengiltä, kun aina löytyy riittävästi työintoisia pelastustyöntekijöitä.

Nyt on sitten päästy jo niin pitkälle, että murhapolttokin muuntuu oikeuteen mennessä pieneksi tihutyöksi, jos se tapahtuu lähellä paloasemaa. Murhapolttajan kannattaa tästä edes laskea sen varaan, että palokunta ehtii hätiin riittävän ajoissa, niin tekijä ei saa syytettä murhapoltosta, vaan vain nokeamisesta, talon haavoittamisesta.
Sama asia, jos murhaaja ampuisi ensiapuasemalla uhriaan sydämeen, niin siitä ei tulisi murhaa, koska sellainen kuolettavasti haavoittunut voidaan hyvin pelastaa, kun apu on lähellä.

Jos kuitenkin murhapoltto vaatii uhreja, niin puolustus voi aina syyttää uhreja siitä, että he eivät toimineet ohjeiden mukaan.

Olen edelleenkin kovin pahoillani siitä, että se Porvoon kirkon polttaja koki suomalaisen oikeusmurhan; oikeus ei anna mitään arvoa sille, että ihminen itse tunnustaa ja katuu tekoaan, vaan hän sai siitä hyvästä elinkautisen; kuusi vuotta linnaa ja päälle 15 miljoonan euron korvaukset korkoineen, eli elinkautinen.

Pannaas vaan katsoen, niin tästä viimepäivien tuhopoltosta tuskin jaetaan edes yhteensä niin raskasta rangaistusta, jonka sai tyhjillään olleen kirkon polttaja, joka ei edes yrittänyt mitään petosta suorittaa. TS: Tuomion alentaminen tunnustamisen vuoksi jakaa oikeusoppineet.

Edellisessä linkissä käy selväksi se, että suomalainen tuomio perustuu kostoon. Tuomarit ovat kostajia, eivätkä he niin ollen pysty objektiiviseen ajatteluun, koska kostoa himoitseva ei voi käsittää sitä, miksi rikoksen tunnustaja pitäisi päästää helpommalla.

Koston periaatteella toimiva tuomari toimii tunteellisesti; kosto ei perustu järkeen, vaan tunteellisuuteen. Tunteelliset tuomarit ovat alttiita poliittisille mielipiteille; poliitikkojen monikulttuurisuusmyönteisyys ja siihen olennaisesti liittyvä positiivinen syrjintä tulee saamaan tuomareilta ymmärrystä, kun tuomittavana on etninen henkilö.

Voidaan siksi sanoa, että maahanmuuttajataustaiset rikolliset eivät saa tuomareilta osakseen kostonhalua, vaan tuomarit suhtautuvat sellaisiin tekijöihin ymmärryksellä ja pahoitellen sitä, että tässä nyt joudutaan oikeutta jakamaan. Olisi todellakin liian ankaraa, jos Tampereen tuhotyöstä saisi edes vuotta vankeutta ja tuhannen euron korvausvaatimuksia, koska paloasemakin oli niin lähellä, että se on jopa palokunnan vika, kun tuli uhreja, kun vaan piti hieman seiniä noeta. Eihän sitä voi mitenkään ymmärtää, että koko talo voi palaa, tarkoitus on vain seinät mustata?

Koston, eli tunteellisuuden periaatteella toimiva tuomiolaitos on myös kyvytön tuomitsemaan rikoksen uusijoita oikeaan elinkautiseen, koska koston tuomarit lukevat lakikirjaansa kuin piru raamattua; tuo etninen teko pitää kostaa tuollaisella rangaistuksella, ja tuo perunanenäinen taasen ansaitsee tuollaisen koston, eikä yhtään enempää, koska itse kosto ja siihen liittyvä valtiollinen tunteellisuus on suloisempaa tuomareille kuin yhteiskunnan suojeleminen.

Rikollinen mielenlaatu päästetään yhä uudestaan yhteiskuntaan viattomien ihmisten kiusaksi, koska tuomarit eivät pysty ymmärtämään, mitä kostettavaa heillä muka olisi parantumattomasti rikolliselle, kun taasen terve ihminen saa tuta koko oikeuden koston, koska juuri silloin tuomarit ajattelevat, että laki loukkaantuisi, jos tuomari ei kostaisi tekoa.
Tunnustuksen tehnyt ja parantunut saa tuomarin kipuilemaan omantuntonsa kanssa sen verran lujasti, että tuomari joutuu käyttämään rangaistusasteikon yläpäätä hiljentääkseen omantuntonsa.

Tuomarithan eivät ajattele omaa tuntoa silloin, kun ihminen peittelee häpeissään päätään, mutta tuomareiden on laitettava huppu oman omantuntonsa päälle silloin, kun heidän edessään on oma-aloitteisesti tunnustanut ihminen.

On siten selvää, että rikollisuudesta parantunutkin pitää alistaa kostolle, koska oikeudessa ei ole tuomittavana ihmisiä, vaan ihmisten kuoria, jotka ovat kostontuomareille pelkkiä kuoria vailla mitään sisältöä; rikollisuudesta parantunut saa jopa kovemman tuomion siksi, koska sellainen ihminen näyttää oikeusalissa olijoiden mielestä tunteettomalta, koska ei häpeä peittää päätään, kuten sellaiset rikolliset tekevät, jotka eivät ole parantuneita.

Koston periaatteella toimiva valtiovalta heittää terveitä ihmisiä vankilaan vain siksi, että tunteellisten tuomareiden mielestä ihminen on tehty lakia varten, eikä lakia saa loukata.

Koston tuomarit loukkaantuvat lain puolesta, sillä kosto oikeutena on sama asia kuin uskonnollisuus; kuten uskonnoissa papit ja imaamit loukkaantuvat pyhän kirjansa puolesta, niin samoin oikeuden tuomarit eivät voi mitään muuta kuin loukkaantua lakikirjan puolesta, jos laki ei saisi kostettua ihmiselle hänen tekoaan.

Uskonto ja laki ovat veljeksiä; uskonto on lain isoveli. Uskonnon ja lain läheinen sukulaisuus johtaa aina siihen, että tuomareista kehittyy herkkähipiäisiä, jotka osaavat loukkaantua oikeaoppisesti lain puolesta.
Yksikään tuomari ei pysty koskaan näyttämään toteen, miten laki on rikottu tai millä tavoin laki on loukkaantunut, koska laki on kuollut kirjain, kuten uskovien pyhä kirja on kuollut kirja.

Kuten uskovien kuolleet kirjaimet heräävät eloon vain uskovissa niin samoin tuomarit pitävät itse lakia elossa; tuomarit projisoivat omat tunteensa lakikirjan tunteiksi, joka saa tuomarit vollottamaan, että taasen lakia on rikottu, taasen lakia on verisesti loukattu,...

Julkisen vallan haltijoilta tulee vaatia älykkyyttä tunteellisen paatoksen sijasta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio luopuu pelottelusta, uhkailusta ja kostosta; rikollinen ihminen pitää eristää yhteiskunnasta määräämättömäksi ajaksi, jonka eristyksen pituuden rikollinen saa itse määritellä; yhteiskunnassa ei tule suvaita sairasta käytöstä.
Iltalehti: "Supossa vallitsee pelon ilmapiiri"
Aamulehti.blogit: Veltto Virtanen: Joka neljäs kansanedustaja on psykopaatti