Matkaraportti Ruotsinmatkan valmistelusta

Tämä raportti saapuu hiukan myöhään, mutta -- seli...seli.
Kesällä innostuin monen vuoden jälkeen uudestaan Suomen linnasta. 1990-luvun alkuvuosina minulla oli tapana kesäisin oleskella Suomenlinnan kallioilla ja muureilla. Joskus saatoin jopa yöpyä jonkun muurin päällä. Päivisin siellä oli mukavan rauhallista muuten vain.

Viime kesänä eräänä päivänä menin Kauppatorille. Suomenlinnan lautta oli juuri lähdössä, joten tuli mieleen, että mikä ettei. ja niin pääsin monen vuoden tauon jälkeen takaisin Suomenlinnaan. Suomenlinnan rannoilla näin usein Ruotsinlaivojen tulevan ja menevän. Se herätti minussa ennen kokemattoman kaukokaipuun. Aiemmin olin luullut, että semmoinen kaipuu on vain runoilijoiden keksimä sana, jolla runojen lauseisiin saadaan hieman poljentoa ja loppupäätteet stemmaamaan, mutta nyt kyllä selvästi jokin alkoi polkemaan mun pääkopassa.

Suunnitelma alkoi hahmottua: Mitäs, jos samalla hoitaisi rapistumaan päässyttä kuntoaan... Olin ollut jo pari vuotta ilman mielekästä työtä kesäisin, kun tuo kivilinna-homma ei suju johtuen typerien nuorten häiriköinnistä. Ja kun se polkupyöräkin jälleen kerran varastettiin... Niinpä mietin, mistä saisin halvalla polkupyörän. Lopulta päädyin siihen, että Kyläsaaresta niitä kannattaisi etsiä...

Torstaina, elokuun kahdeksastoista sitten viimeinkin päätin, että nyt jos koskaan. Ja niin lähdin Kyläsaarta kohden, metrolla tosin. Kalasataman metroasemalta on jotain kilometri pari Kyläsaaren kierrätyskeskukseen. Matkalla sinne en voinut olla huomaamatta Sosiaalikeskus Satama -nimistä rötisköä. Sen tontilla oli montakin polkupyöräkasaa (Kuvan pikkukuvassa yksi niistä)

Mistä lie moiset kasat polkupyöriä sinne ilmestynytkään? En kuitenkaan viitsinyt edes sitä kysyä, mutta kuvasin kuitenkin paikkaa muuten vaan, jonkinlaisen esimerkin vuoksi. Joku sieltä tontilta huomasi, että kuvaan kyseistä paikkaa. Alkoi huutamaan jotakin nyrkit heiluen, mutta koska asun Suomessa, eikä huutaja huutanut mitään suomeksi, joten otin vielä varmuuden vuoksi pari kuvaa lisää. Jatkoin matkaani.

Puolen kilometriä siitä eteen päin saavuin Kyläsaaren kierrätyskeskukselle. En viitsinyt ihan kiertää sinne saakka, vaan poikkesin sitä ennen sivukadulle, jolta löytyi Uusiks Verstas. Sieltä löytyi piha täynnä polkupyöriä. Ja kysymällä hieman lisää sain selville, että sisäpihalta voisi itse etsiä jonkun vielä huoltamattoman pyörän. Sinne vaan.
Kymmenen minuutin etsimisen jälkeen sain käsiini suht' hyväkuntoisen ja -näköisen pyörän, joten kaivoin sen esille ja kuskasin verstaan puolelle näytille. Kakskyt euroo, sanoivat. Siitä puuttui takatavarateline, joten kaivoin viereisestä kasasta sellaisen ja kysyin hintaa. Saat samaan hintaan.
Antoivat vielä mutterit ja ruuvit mukaan. Ilmaa lisää vielä renkaisiin, joiden hyvää kuntoa verstaan työntekijä oikein kehui. Haistoin äänen sävystä, että nyt tais mennä liian halvalla, joten laitoin itseni äkäsempään liikkeelle. Ja niin parin vuoden tauon jälkeen sain polkea itseäni vauhtiin.

Ajoin suoraan takaisin Kallioon, missä kunnostelin sitä ja annoin sille viimeisen voitelun, koska tiesin, että en aio ajaa sillä Ruotsista enää takaisin. Tosin kavereille en siitä hiiskunut sanaakaan, että en tulisi pyörän kanssa takaisin. Kunhan sanoin vaan, että lähden Tuhkolmaan pyöräilemään.
Läheisestä hilukaupasta kävin ostamassa etukorin ja uudet vaijerilukot; toisen pyörää varten ja toisen kypärää varten, jonka kävin ostamassa Intersportista, Aikataloa vastapäätä. Rengaspaikat mulla oli jo vanhastaan kuten myös minipumppu, jakoavain ja ruuvari

Pyörään ja pyöräilytarvikkeisiin upposi silti noin 80 euroa. Ainiin. Ja makuupussi piti vielä saada, joka löytyi Sokoksen urheiluosastolta; kesän loppu oli jo käsillä, joten monessakaan liikkeessä ei enää ollut kevyitä makuupusseja tarjolla. Seuraavaksi kävin lunastamassa laivalipun; 54 euroa, josta tiesin puolet hyödyttömäksi, koska minulla ei ollut aikomustakaan käyttää lipun paluumatkaa. Nyt matkakassasta oli huvennut jo sataviiskyt euroa ja olin vielä Suomen puolella.

Lähtöpaivä oli maanantai, elokuun 22. Kävin vielä varmuuden vuoksi Vikingin infosta kysymässä, miten se laivaan meno hoituu polkupyörällä. Ei muuta kuin sinne laivaan menevien autojen sekaan vaan ja portilla kioskista lippu polkupyörää varten. 14 euroa per suunta, kiitoksia.. No, nyt olin laivasta vielä parinsadan metrin matkan päässä ja hintaa oli lähtenyt taskusta jo lähes pari sataa.

No. Mitäpä rahoista. Pääasia on alkava matka, joka jatkui polkemalla laivan autokannelle. Siellä kohtasin mielenkiintoisen ajoneuvon. Human Power Hybrid. Tahtoo sanoa, että ihmisen lihakset ovat hybridissä sähkömoottorin kanssa. Ei mikään pahempi juttu, ajattelin, ja samalla mieleni riensi jo Ruotsin puolelle, jonka mäkiä jo nousin polkupyörää taluttaen. Löysin sittemmin Youtubesta juuri kyseisen hybridin videoita.

Oma pyörä lukkoon ja kiipeäminen seitsemännelle kannelle. Ja lähes samaa vauhtia ulos yläkansille katsomaan, miltä Helsinki näyttää matkalle lähtijän silmin. Kaukokaipuu oli jo vaihtunut odottamisiin. Nyt piti alkaa odottamaan milloin mitäkin. Ensimmäinen odotus oli kohta puoliin ohi, kun laiva irtosi laiturista. Seuraava odotus oli parin kymmenen minuutin päässä, Kustaan miekassa, jonka aioin kuvata nyt Laivasta. Olin nimittäin monena iltapäivänä Kustaan miekassa kuvaamassa ohi lipuvia laivoja ja vilkutellut yläkansilta vilkuttavilla takaisin.

Tämä Kustaan miekan kohtaus ei oikein onnistunut. Jostain syystä sain hukattua videonkin, jonka kuvasin yläkannelta juuri niiltä kohdin, missä kesäiltoina olin kaljalla kaukokaipuuni kanssa kaksin. Ainoa vähän parempi kuva löytyi vasta kaukaa mereltä kuvattu. Kuvassa näkyvän majakan juuri oli yksi suosikkipaikkani, jonka rauhaa harva turistikaan onnistui häiritsemään.

Seuraavaksi jäin odottamaan Ruotsiin saapumista.

Picasa: Kesän ja syksyn 2011 kuvia