Loukkaantumiskulttuuri tuottaa tunnejuoppoutta

KL, 20.4. 2016: Tunneälyyn liitettiin ikävä narsistinen piirre

Sananvapauden kaikkinaiset rajoitukset ovat loukkaantumiskulttuurin kehittämistä, joka saa ihmiset loukkaantumaan lillukanvarsistakin. Loukkaantumisen tunne johtuu siitä, että on nauttinut liikaa tunteellisuutta; Loukkaantuminen on osoitus voimakkaasta tunnehumalatilasta, joka pohjimmiltaan johtuu siitä, ettei ihminen ole itse saanut aikaan mitään merkittävää.

Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei loukkaannu muitten puheista. Loukkaantumista varjeleva kulttuuri ei kannusta ihmisiä kehittämään itselleen hyvää itsetuntoa. Ihminen ei voi saada hyvää itsetuntoa muutoin tekemällä jotain aitoa ja merkittävää. Hyvä itsetunto antaa elinikäisen suojan mitättömyyksiä (joiden seuraamuksia ovat mm. loukkaantumistunteet) vastaan.

Ihmiset tulevat himoriippuvaisiksi omista tunteistaan mitä enemmän heidän mielipiteitään rajoitetaan. Ainoa keino, jolla päästäisiin eroon rasismista, vihapuheista ja kaikista muista ilmiöistä, joista tunnejuopot haluavat juopua on siinä, että ei välitetä mitään sellaisista sanomisista, joista itse ei pidä.

Esimerkkivertaus: En pidä kirkkaista viinoista, joten en myöskään välitä millään tavoin hakeutua sellaisten pariin, jotka nauttivat kirkkaita, enkä myöskään itse työnnä omaan päähäni mitään sitä kirkasta, josta edellä mainitsin. Vain punaista tai kullankeltaista.

Sama pätee myös tunteisiin. Pidän huonoja tunteita väkevinä tunteina, joita en halua nauttia, koska en halua saattaa itseäni loukkaantumistunteen valtaan. Siksi nautin vain "punaisista" tunteista, kuten lihasten hallitsemisesta ääriolosuhteissa. Esimerkkinä vaikkapa kivilinnan rakentaminen, joka tehokkaasti estää minua ajattelemastakaan mitään muitten puheista. -- Loukkaantuminen johtuu siitä, ettei ihmisellä ole ollut mitään hyödyllistä tekemistä, joka estäisi häntä kuuntelemasta toisten mitättömyyksiä.

Kukaan ei voi tuntea mitään muuta kuin omia tunteitaan. Onhan se täysin absurdia syyttää muita siitä, että on vääntänyt aivonsa tunnemoodiin. Jos en pidä tietynlaisista tunteistani, niin en todellakaan ole niin typerä, että loisin itse sellaista pääni sisälle, josta en pidä. Jokainen ihminen on ihan itse vastuussa omista tunteistaan;

Kukaan ulkopuolinen ei ole voinut aiheuttaa sinun tuntemia tunteita, vaan ihminen ihan itse vääntää aivoihinsa tunnetiloja. Ihminen on kertakaikkisen typerä, jos hän syyttää omista tunteistaan muita. Myös huonot tunteesi ovat ihan sinun ikiomia. Jos et halua itseesi huonoja tunteita, niin pyri silloin hallitsemaan itse itseäsi äläkä loukkaa itseäsi.

Loukkaavien tunteiden vallassa oleminen on sama kuin olisit krapulassa. Myös krapula on ihmisen itsensä aiheuttama, joten voidaan järkeillä, että ihminen on itse aiheuttanut myös huonotunteisuutensa. Tosin tässä voidaan huomata, että loukkaantumistunteen vallassa oleva ei pysty itse järkeilemään tällaisia asioita, ja itse asiassa sellaiset ihmiset eivät ylipäätään osaa järkeillä, jotka haluavat kuulla sanoja, joilla he pääsevät kokemaan tunteellisuutta, joka suurina annoksina johtaa tunnekrapulaan, eli loukkaantumiseen.

Suvaitsevaisuus kroonista tunnejuoppoutta
Rasismin vastustajat kuuluvat tunneälymystöön, jotka haluavat nauttia mahdollisimman väkeviä tunteita ja juopua niistä niin maan perusteellisesti. Ihminen on selvästi tunnehumalassa, jos hän ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan. On irvokasta,että sellaiset saavat määräillä kaikkia muita, jotka eivät selvästikään hallitse omia tunteitaan.

Ihminen tunnefundamentalisti, jos hän kuulee vihapuhetta. Tunnefundamelisti kiihkoilee kaikkea sellaista vastaan, johon hän reagoi hallitsemattomatta itse itseään. Tunnekiihkoilijat eivät tunteidensa vietävinä pysty ymmärtämään sitä, että jos he vain eivät välittäisi yhtään mitään sellaista sanoista, joita he itse eivät halua sanoa, niin silloin toinen huomaisi, ettei hänen puheillaan ole mitään vaikutusta ihmiseen, joka hallitsee itse itseään - ja niin ns. vihanpuhuja alkaisi myös tekemään jotain hyödyllistä.

Loukkaantumisherkkä ihminen ilmeisesti uskoo, että joku muu kuin hän itse on aiheuttanut hänelle huonoja tunteita. Tunnejuoppo ihminen haluaa lapsellisesti uskoa, että hän on vastuussa vain hyvistä fiiliksistä, mutta se on aina joku muu, joka on syypää hänen huonoihin fiiliksiin.

Aidataan Himalaja
On ihmisiä, jotka etsivät jännitystä elämäänsä. Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, joka haluaa kokea jotakin aitoa. Loukkaantumisen tunne on yhtä aito kuin itse aiheutettu krapula. Siksi en yhtään pidä siitä, että ympäristöstä tehdään turvallinen, koska myös turvallisuuden jatkuva lisääminen johtaa lopulta siihen, että ihminen kompastelee omiin jalkoihinsa, kuten nyt suvaitsevaiset kompastelevat omiin tunteisiinsa. Suvaitsevaisten valtaan pääsy tarkoittaisi ihmisten taantumista konttaaviksi vauvoiksi, joita ei saa odottaa mitään yritteliäisyyttä.

Kun ihminen lähtee etsimään jännittäviä tunteita, niin olisihan se ihan kertakaikkisen hullua syyttää muita siitä, jos hän vaaraa kohden mennessään vaikka kuolee omaa huolimattomuuttaan. Esimerkiksi yhteiskunta ei ole vastuussa vuorikiipeilijöiden turvallisuudesta, eikä sellainen yhteiskunta olisi ihmisystävällinen, joka haluaisi estää ihmisiltä jännityksen tunteita.

Kun olen järkeillyt tätä loukkaantumiskulttuuria, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei yhteiskuntaa saisi mitenkään pitää vastuussa siitä, jos joku ihminen on joutunut loukkaantumistunteen valtaan. Jos yhteiskunta haluaa suojella kansalaisiaan loukkaantumistunteilta, niin se olisi samaa, jos Mount Everestin huipulle tehtäisiin aidattu valtatie ja sen huippu aidattaisiin, jotta estettäisiin ihmisiä joutumasta vaaraan, kun he jännitystä etsiessään yrittävät päästä vaaraa lähelle.

Edellä sanotusta huomataan triviaalisti, että ihmisten pitäisi antaa vapaasti tuntea omia tunteitaan, koska tunteiden rajoittaminen ei ole se tie, jolla ihmiskunta pääsisi lopulliseen rauhan aikaan.

Loukkaantumistunteita rajoittava yhteiskunta ainoastaan saa ihmiset himoriippuvaiksi loukkaantumistunteista, koska silloin loukkaannutaan yhä mitättömimmistä asioista, ja halutaan oikein kissojen ja koirien avulla etsiä toisten sanomisista jotain loukkaavaa, joka estää ihmisiä toteuttamasta itseään, -- tekemästä jotain hyödyllistä. Ihminen loukkaantuu, koska hänellä on omaa hyödyttömyyttään aikaa hyödyttömyyksien kuuntelemiseen.

Pyydän ihmisiä ihan aikuisten oikeasti miettimään sitä, mitä kaikelle ns. vihapuheelle tapahtuisi, jos ei olisi ketään, joka haluaisi loukkaantua niistä. Olen aivan saletti siitä, että vain välinpitämätön suhtautuminen itseään kiusaaviin asioihin voisi lopulta lopettaa tykkänään sellaisten asioiden esittämisen.

Haluatko oikeasti elää ainutkertaisen elämäsi pehmustetussa huoneessa
Ihminen, joka loukkaantuu ns. vihapuheista, ei voisi olla loukkaantumatta myös vähemmän vihamielisestä puheesta, jos se vihaisin puhe saataisiin jotenkin estettyä. Otan vertauksen. Kun yhteiskunta alkoi suojelemaan ihmisiä vaaraan joutumiselta, niin se johtaa lopulta siihen, että ihmisiä kielletään kiipeilemästä muualla kuin valvotuissa olosuhteissa kiipeilyseinällä turvavaljaissa allaan pehmustettu lattia. Tämä jatkuva ihmisten holhoaminen on johtanut siihen, että ihmiset vollottavat pienimmistäkin asioista, sillä holhoamisen seurauksena ihmiset eivät pysty hallitsemaan edes omia lihaksiaan - puhumattakaan omista tunteistaan.

On ehdottomasti täysin vastuutonta olla ajattelematta holhoamisen seurauksia - ja esimerkiksi uskoa, että ihmisten holhoaminen tekisi ihmisistä parempia itsetuntoisuudessa ja liikkeiltään.
Holhoaminen tekee ihmisistä vastuuttomia pillittäjiä, koska holhoojat ovat heikkotuntoisia, jotka luulevat vastuullisuuden (harkitsevaisuuden, suom. huom.) olevan hyllytavaraa.

Vihapuheen vastustajat ovat tunnejuoppoja mukasuvaitsevaisia, jotka eivät pysty vuoropuheluun (kriittisesti) ajattelevien kanssa. Kun ihminen tekee itseään kiinnostavaa työtä, hänellä ei ole aikaa humaltua viinaksista eikä loukkaantua muitten puheista.

Oikeus ja Kohtuu, 31.7. 2015: Milloin Suomesta tuli Pohjois-Korea?
JH, 28.7. 2015: Tapaus Olli Immonen