Ideologinen lauma seuraa kuolleita johtajiaan

Esipuhe
Ihmisyhteisöjen talousopit, uskonnot ja hallintosysteemit saavat arvovaltaisuuden ideaalisesta maailmasta, mihin alkukantainen ihminen on säilönyt ihmiskunnan ensimmäiset idealisoinnit. Kantaihmisen ideat ovat nykyihmiselle arkkityyppejä. Mielikuvituksensa avulla ihminen pystyy luomaan yhdestäkin ideasta valtavan monimuotoisuuden. Monet uskovat, että kapitalismilla, sosialismilla tai kommunismilla ei ole mitään yhteistä, mutta tarvitaan vain loogista järkeilyä, kun huomataan, että kaikki uskonnot, ideologiat ja talousopit ovat yhden saman idean (idealisoituneen laumahierarkian) eri muunnoksia.

Ihminen on eläimen perillinen
Ihmisen kehon jäsennys ja kehon funktionaalisuus eivät ole ainoat asiat, jotka ovat periytyneet nykyihmiselle hänen eläinmenneisyydestään. Myös ihmisen mieli ja sille vähitellen aikojen kuluessa rakentunut käsitteellisyys perustuu kaikilta osiltaan eläimellisyyteen. Ei ihminen ole voinut vetää mitään ideologiaa tyhjästä, vaan kaikki opit ja uskomukset nousevat ihmisen eläinmenneisyydestä.

Miljoonia vuosia sitten esi-ihmiset käyttäytyivät paljolti samoin kuin nykyiset apinat. Oli alapään nuuhkimista, kurkun pään murahduksia ja kiljumista ja rintaan paukuttelua, joilla ihmisen esi-ihmiset pyrkivät osoittamaan kuka on kuka, ja miten muiden pitää olla suhteessa lauman johtajiin.

Hierarkia on Voiman päätuote
Hierarkia on kädellisten maailmassa sääntö. Hierarkiaan kuuluu, että joku on kaikkein ylimpänä, ja lauman muiden jäsenten kaikki toiminta tähtää siihen, että hiearkiassa säilyy huippu, koska hierarkia ilman huippua olisi joko anarkiaa tai autokratiaa.
Laumojen hiearkian primaarinen funktio on siinä, että huipulle alisteisten otuksen korkein elämäntehtävä on pitää huippu tyytyväisenä. Jos lauman johtaja ei ollut tyyytyväinen tilaansa, niin johtajauros vaatii välittömästi jonkin uhrin laumaltaan, jotta johtaja ei menettäisi kasvojaan.

Hierarkian idea on Aivojen päätuote
Aikojen kuluessa käsitteellistämisen alkuun päässyt ihminen idealisoi laumahiearkian ja erityisesti johtajauroksen, jolloin ihmisellä oli päällekkäin sekä ideaalinen että eläimellinen hierarkia.
Mielen sisällä ideaalinen hiearkia ei enää vaadi aineellista perustaa, mutta koska siinäkin hieararkiassa pitää olla eri tason olentoja johtoportaineen, niin siten ihminen tuli keksineeksi ideaalisen henkimaailman, mikä ihmeellisesti muistutti johtajuustaisteluineen ihmisen omaa todellisuutta.

Kun ihminen alkaa käsitteellisesti ajatella osaansa laumassa, niin hän ei voi muuta kuin esittää idean hierarkiasta. Ihminen ei ole voinut olla ajattelija, jos hän ei ole nähnyt hierarkiaa luonnosta ja idealisoinut siitä mielensä mukaisen hallintosysteemin, joka tuottaisi juuri hänelle runsaimman sadon.

Ihminen siis ensin luo eläimellisyydestään ideaalisen mallin, jonka hän sitten palauttaa takaisin ihmisen hallintosysteemiksi, jolloin ihminen luulee, että hänen hallintosysteeminsä on peräisin ideaalisesta maailmasta, mutta jonka paikasta hän ei tiedä muuta kuin, että sen pitää olla todella korkealla, taivaitten ylisissä, tähtien takana, tai muuten vaan niin kaukana, että pelkkä ajallinen pituus todistaa sen olevan arvokas, ja jokaisen on vain uskottava tämä totuutena.

Ideat ovat henkimaailman lihaksia
Minkä tahansa hallintosysteemin arvovalta on korkeaksi ja yleväksi julistetun ideamaailman kautta kierrätettyä eläimellisyyttä. Uskomus tai muu hallintosysteemi saadaan silmänkääntötempulla ihmisen arvovaltaiseksi hallintosysteemiksi, kun ideaan sisältyy annettuna idea, että ideaalistettu eläimellisyys on eläimellisyyttä korkeampaa.

Mutta yksikään ihminen ei voi olla ihmistä korkeampi;  jokainen ihminen voi vetää omat ideaalinsa vain omasta mielestään. Ideaalinen ihminen uskoo omaan idealisointiin, kun taasen sellainen ihminen on uskovainen, joka pitää toisen ihmisen ideoita suurempina kuin omiaan.
Lauman johtajaksi kipuaa sellainen, joka pystyy parhaiten manipuloimaan ihmisiä oman versionsa taakse, kun taasen jokainen sellainen jää alamaisen asemaan, joka uskoo toisen ihmisen idean olevan omaa ideansa parempia.
Nöyristely on seuraus siitä, ettei ihmisellä ole yhteyttä omaan eläimellisyyteensä, jolloin hän ei kykene taisteluun ideaalisessa todellisuudessa. Nöyristelevä ihminen on kuin haavojaan nuoleva eläin. Ihmisyys tapahtuu ideaalistetussa eläinmaailmassa, joten jokaisen ihmisen pitäisi käyttäytyä eläimellisesti. Papit, Poliitikot ja muut rikkaathan tunnetaan siitä, että he käyttäytyvät eläimellisen julmasti veronmaksajia kohtaan, mutta samaan aikaan mielistelevät lauman ulkopuolisia lupaamalla heille paikan paratiisista, jos he vain tulisivat laumaan nöyristeleviksi alamaisiksi.

Käsitteellisyydessä ihmiset ovat korvanneet eläimellisen lihasvoimansa idealisoinnilla, mutta käsitemaailma toimii silti samalla periaatteella kuin eläinmaailmakin. Ei ole järkevää antautua sellaisen lauman osaksi, jota ei johdeta ideaalistetun eläimellisyyden mukaisesti. Se tosiasia, että ihmislaji on tuhoamassa koko muuta luomakuntaa, todistaa siitä, että ihmisen yhteiskuntia johdetaan ideologioilla, jotka on vedetty hihasta. Liberalismi ja suvaitsevaisuususkonto ovat kaikkein kauimpina todellisuudesta, koska ne eivät enää suoraan perustu eläimellisyyteen, vaan ne ovat vanhempien ideologioiden äpäröitä. Yhteiskunnan pitäisi oman terveellisen olemassaolonsa tähden hyljätä kaikki nämä nykyaikaiset hömppäideologiat ja palata niihin arvoihin, joilla sivistystä luotiin.

Eläinlaumat ovat pysyneet terveinä ja muuhun luomakuntaan suhteutettuna jo kymmeniä miljoonia vuosia, joten se ei ole ihan hihasta temmattu idea hallita ihmisiä ideaalistetun eläimen lailla niin kauan, että ihmiset oppisivat itse hallitsemaan itseään. Ihminen tarvitsee omaan tarpeeseensa oman eläimellisyytensä, jotta hänellä olisi voimia ja resursseja kasvaa autokraattiseksi olennoksi, joka saa arvovaltansa sisimmästään tarvitsematta siihen lauman apua.

Ideologinen lauma seuraa kuolleita johtajiaan
Platonin ideoiden maailma on jokaisen ihmisen aivoitusten syvyyksissä. Mielen sisällä on se paikka, jonka uskovaiset uskovat olevan avaruuden tuolla puolen ja poliitikot sanovat sen olevan historiaan jääneissä filosofeissa ja rikkaat uskovat jumaloimiinsa talousoppineisiin, joiden oppeja sokeasti noudattamalla he uskovat pääsevänsä lauman huipulle nauttimaan pyhää tyytyväisyyttään, mistä he syyttävät ja tuomitsevat tuottavia ihmisiä, jotta voisivat nousta hierarkiassa Jumalan tasolle.

Kuten huomataan, niin ideaalisen maailman laumasieluisuus ylittää ajan ja paikan. Uskonnolliset ja ideologiset johtajat eivät ole lauman johtajia, vaan lauman syyllistäjiä. Papit ja poliitikot eivät itse johda, vaan ovat täysin antautuneet jonkin jo kuoleen esikuvansa alamaisiksi ja siten heistä on tullut rakkikoiria, jotka vahtivat, ettei vaan lauma poikkea ammoin kuolleen johtajan tieltä.

Ajallisuudessa laumalla on elävä johtajauros, kun taasen puolueuskovaiset, uskontojen uskovaiset ja talousoppineet seuraavat uskollisesti jonkun ammoin kuolleen oppi-isänsä jalanjäljissä.
Nykyiset johtajat ja muut rikkaat ovat samalla tavalla eläimellisyydelle alisteisia laumasieluja kuin uskovaisetkin, sillä kuten yllä olevasta huomataan, niin myös niiden menneisyyden ajattelijoiden ideaaliset ajatukset ovat vain kantaihmisen ideoiden eri versioita, joiden korkein tavoite on ollut pitää voimakkain uros siittäjänä, ylipappi leivissä, poliitikko vallassa ja rikas rikkaana.

Synti on ideaalistettua syyllisyyttä
Ideaalisuuden maailmassa eläimellinen käytös ikuistetaan.
Uskonnollisten laumojen johtajat ovat kauan sitten kuolleita profeettoja, kun taasen poliitikot ja muut rikkaat ovat uskollisia alamaisia suurina pitämilleen ja kauan sitten kuolleille ajattelijoille.
Ideaalisuudessa aika on menettänyt tuhoavan ja ruostuttavan merkityksensä. Ideaalisessa laumassa aika jumaloi menneisyyden sekä hyvässä että pahassa, mutta hyvää tehden ei kuitenkaan pysty ikuistamaan itseään, kun taasen huonosti käyttäytyvälle annetaan ikuinen leima, jonka saamiseksi ihmisen tulee tehdä jotain hyvää, jotta hän voisi tyydyttää Papin, Imaamin, Poliitikon ja Talousasaiantuntijan egon.
Hyvä käytös nimittäin pitää Suuren Johtajan tyytyväisenä, joten hyvää käytöstä ei tietysti tarvitse palkita paratiisin istuimella, mutta jos alamainen ei ole nöyrä, nin sitten kyllä Suuri Johtaja on niin myrtyneellä mielellä, että hänen on pakko laukoa jotain hyvin ikuiselta kuulostavaa. Ja alamaiset eivät kaikessa alamaisuudessaan pysty ajattelemaan, että Suuren Johtajan tunteellisuudella ei ole mitään tekemistä jonkun jo kuolleen profeetan tunteiden kanssa, koska ideologian korkein auktoriteetti on eläin, joka vaanii uskovaisen omassa mielessä.

Synnin palkka antaa Profeetalle lisääntymiskykyä
Kun Suuri Johtaja vaatii jotain hyvitystä ideaa, uskomusta ja ideologiaa vastaan rikkoneelta, niin siinä samassa hänestä astuu esille pelkkä elukka, jolle mikään barbaarinen ei ole syntiä, koska hänhän vain tyydyttää sillä jonkun mädäntyneen profeettansa tunteita, eli siis omaa mätää egoaan, jotta Ammoin Kuollut Suurin Johtaja saisi edelleen siittää itselleen ideaalisia jälkeläisiä.