Uskonto ilman maata on kuin susilauma ilman reviiriä.
Suomi oli vielä vähän aikaa sitten kristillinen maa samalla tavalla kuten Iran on islamilainen maa. Jokaisella maalla tulisi olla vain yksi uskonto, ja annettaisiin vain ajan näyttää, minkä uskonnon arvoilla maa voisi olla aikakausia kestävä perustuslaillinen valtio. Viisas ihminen ei lähde mestaroimaan toisen kansan päämääriä, vaan haluaa ainoastaan oman kansansa parasta.
Ei voi olla kahtakaan eri uskontoa, joilla on samat arvot.
Maa ei voi olla sama maa, jos se joutuu muuttamaan perustuslakinsa jonkun muun uskonnon arvoja vastaavaksi, koska sellainen osoittaisi sen, että myös kansa on vaihdettu toiseksi.
Kaikki uskonnot pyrkivät omimaan jonkun maan itselleen, josta seuraa se, että kullakin valtiolla tulisi olla vain yksi uskonto, joka antaa perusarvonsa valtion lakeihin. Jos jossakin maassa on enemmän kuin yksi uskonto, niin se maa tulee ennemmin tai myöhemmin jakautumaan ja hajoamaan.
Jos laki perustuu keskenään ristiriitaisille arvoille, niin ei ole vaikeaa tajuta, että sellainen laki ei tue kansalaisen loogista ajattelua, vaan aiheuttaa maahan ainoastaan hämmennystä ja sekasortoa.
Uskonnot ovat verrattavissa valtioon. Kuten valtioissa ihmiset erikoistuvat eri ammatteihin ja jakautuvat valtiollisiin instituutioihin, niin myös uskonnoissa ihmiset pitävät yllä uskontoa kukin kykyjensä ja lahjojensa. Uskonnot ovat samalla tavalla hierarkkisia kuin valtiotkin, ja myös uskonnoissa toimii lainsäädäntä, ja korkeinta oikeuttava vastaava tuomiokapituli, joka tulkitsee uskonnon käskyjä kulloisenkin aikakauden mukaan.
Yhtäläisyydet valtion ja uskonnon välillä ovat niin ilmiselvät.
Uskonnoissakin suurin osa uskovista on vapautettu uskontaistelusta samalla tavoin kuin maallisissakin valtioissa armeijaan otetaan rauhanaikana vain osa kansasta.
Ja kuten maallisissa valtioissa rehellinen kansa tukee varauksetta valtionsa armeijaa, niin myös uskonnoissa tosiuskovaiset tykkäävät niistä, jotka taistelevat verisesti uskontonsa puolesta.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että rauhan aikana kaikki kansalaiset ovat sotilaita, kuten sekään ei ole järkevää, että rauhan aikana kaikki uskovaiset olisivat jihadisteja, mutta uskovainen olisi uskontonsa petturi, jos hän ei tukisi oman uskontonsa puolesta taistelevia.
Jihadistit ovat uskonnon laillinen armeijakunta, joka pyrkii riviuskovaisten moraalisen tuen turvin hävittämään kaikki ne voimat, jotka eivät sovi uskonnon arvoihin. Ja jos uskonto on ilman omaa maata, niin jihadistien tärkein tehtävä on valloittaa maa, jotta uskonto olisi täydellinen.
Näin on ollut, näin on ja näin tuleva on.
Kuten sodan aikana toisen valtion kaikki kansalaiset muuttuvat vihollisiksi, niin myös uskonsodan aikana uskovaiset näkevät kaikki toisuskoiset ainoastaan vihollisina. Ei pitäisi olla yllätys kellekään, että uskonsodissa ei erotella uskovaisia jihadisteista, vaan koko kansa yleensä vihitään tuhon omaksi.
-- Armeijat ovat maallisten valtioiden jihadismia. Armeijan perustehtävä on pitää oma valtio puhdasoppisena, eli hävittää kaikki ne, jotka pyrkivät kumoamaan laillisen vallan. Ja tavan kansalainen ei voi nähdä siinä asiassa mitään väärää.
Toimivassa ja terveessä valtiossa valtion ja valtion uskonnon viranomaiset eivät ole toistensa vihollisia. Mutta tilanne muuttuu, jos valtioon tunkeutuu jonkun sellaisen uskonnon noudattajia, jotka eivät ole perusarvoiltaan edes valtion uskonnon lahkolaisia.
Valtion kansalaisesta tulee maanpetturi, jos hän veljeilee maahansa tulleiden toisuskoisten kanssa. Valtion tuhoutuminen on vain ajan kysymys silloin, jos valtio hyväksyy sisäpuolelleen sellaisia uskovaisia, joilla ei ole täsmälleen samoja perusarvoja valtion oman perustuslain kanssa.
Kuten valtio lakkaisi olemasta, jos valtion hoitajiksi otettaisiin toisen valtion hoitajat, niin samoin valtio tuhoaa itsensä, jos se ottaa kansalaisikseen sellaisia, joiden arvot eivät ole samoja kuin valtion arvot, jotka ovat peräisin valtion uskonnosta.
Miten julkisen viran haltija voisi olla muuta kuin maan petturi, jos hän hyväksyy kansalaisiksi ihmisiä, joiden arvot eivät vastaa maan perustuslain arvoja? Tai ajatellaan asia näin:
Maassako voisi vipeltää kansalaisia vaikka millaisilla perusrvoilla, mutta julkisen viran haltijan pitää itse noudattaa vain oman maansa perustuslain arvoja? Koska tuollainen tilanne on jo lähtökohtaisesti täysin absurdi, niin se purkautuu siten, että julkisen viran haltijat alkavat suosimaan niitä, joiden arvomaailma ei vastaa maan omia arvoja.
Valtiosta tulee omien kantakansalaisten sortajia sillä siunaaamalla, kun poliitikot vaativat, että kansalaisten pitää suvaita erilaisilla arvoilla eläviä. Kukaan järkevä ihminen missään maassa ei suvaitse naapurikseen sellaisia, joilla on erilaiset arvot, joten ainoa keino, jolla valtio voi vähän aikaa pitää maassaan yllä erilaisia arvoja on siinä, että valtio alkaa vainota omia kansalaisiaan.
Blogi, 18.9. 2017:
Myanmar peruutti rohingyojen islamisaation
MTV, 21.9. 2017:
Jihadistinen alamaailma juurtunut Suomeenkin
TV7, 18.9. 2017:
Mitä vääräuskoiset tavoittelevat