tiistai 12. syyskuuta 2017

Ovatko arkkitehdit narsisteja?

Ainakaan arkkitehdit eivät osaa kokata.
Ja häpeämättömiäkin ovat, ryökäleet.
Me arkkitehdit kuvittelimme, että kehitys etenee aina yhdeltä tasolta seuraavalle. Kun tuollainen vanha rakennus puretaan ja hävitetään, niin tilalle voidaan rustata uusi ja parempi.
Arkkitehdit rustaavat omat rakennuksensa vanhan rakennuksen viereen --ja sitten he eivät uskalla tai pysty katsomaan, kummasta kunnon kansalaiset tykkäävät enemmän.
Sehän on verrattavissa siihen, jos kokki kokkaisi omasta mielestään loistavan maukkaan aterian ja laittaisi sen pökäleensä kunnon vanhan ajan veripalttuun vierelle ollen täysin varma, että kukaan ei koskisikaan veripalttua. Mutta yllätys onkin suuri, kun kukaan ei halua nauttia kokin kokkauksesta, vaan hyvällä halulla lusikoivat veripaltun naamariinsa.

Tuollaisessa tapauksessa kuka tahansa kokki tarkistaisi reseptinsä, mutta ketään arkkitehtiä ei näytä mitenkään vaivaan se, että edes turistit eivät ota kuvia nykyarkkitehtien luomuksista, vaan napsivat kuviaan kunnon vanhan ajan kauniista rakennuksista.
Blogi, 14.11. 2017: Betonin valmistajat michelin-kokkeina
Blogi, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskoheet.
Blogi, 29.9. 2017: Eiffelin torni Helsinkiin.
Blogi, 4.12. 2016: Mamuyritysten laadunvalvonta olematonta.
Blogi, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria.
Niinpä. Mitäpä arkkitehtejä enää kiinnostaa se, ovatko heidän rakennelmansa turistien kuvauskohteita, kun takatasku pullottaa veronmaksajien rahoista.
Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.

Korkeintaan nykyarkkitehdit valittavat sitä, että heidän töitään ei arvosteta, koska vieressä on jokin vanhempi rakennus, joten se tietty pilaa nykyarkkitehtien mielikuvituksettomuudet. Usein käykin niin, että arkkitehdit vaativat kaikki lähistöllä olevat vanhat rakennukset purettavaksi, jotta heidän omat laatikkonsa pääsisivät kunnolla oikeuksiin -- ilman harmillista vertailukohdetta.

Ropert Pirsig kuvaili tuollaista toimintaa keittotaidoksi tai oikeammin sen puutteeksi, mutta minä voin hyvällä syyllä sanoa, että omia töitään häpeämättömät arkkitehdit ovat tosiaankin suuria narsisseja.

Vertaan nykyarkkitehtuuria tikkukirjoitukseen, kun taasen keskiaikaiset rakennukset ovat käsin kirjoitettua kaunokirjoitusta. Voi olla, että paremman uuden aikaan saaminen vaatisi arkkitehdeiltä vielä paljon enemmän. Tässä vaiheessa arkkitehdit ovat ihan tuiki tavallisia terroristeja, joiden vihan kohteina ovat totuus, kauneus ja terveys.

Arkkitehdit ja muut suomifobiasta kärsivät oivaltamattomat suvakit ovat todellakin omassa seurassaan: Ilkka Björklund dokumentissa "Sekaisin shaahista":
"Me kuvittelimme, että kehitys etenee aina yhdeltä tasolta seuraavalle. Kun tällainen vanha valta sortuu, niin tilalle joku uusi ja parempi.

Iranin kehitys, Persian kehitys oikeastaan minun kokemusmaailmassani on ensimmäinen oivallus siitä, että se että tällainen valistunut keskiluokka on kaatamassa jotain, jotain huonoa hallintoa ei välttämättä tarkoita sitä, että parempi tulisi tilalle.

Sanoin, että usko parempaan heikkenee, mutta sanon että se vaatii vielä paljon enemmän sen paremman aikaansaaminen mitä me aikanaan kuvittelimme.
"
On vähintääkin huomion arvoista se, että myös suvakit tekevät samoin kuin tikkulaatikkoarkkitehdit:
Kuten tikkuarkkitehdit näkevät omat laatikkonsa loistavana taiteena, kun niiden rinnalta ensin poistetaan kaikki kaunis ja hyvä, niin samoin suvakit näkevät maahanmuuttajien kulttuurit jumalisena totuutena, kun suvakit pyrkivät ensin hävittämään suomalaisuuden, jottei se olisi liian ylivertainen vertailukohta sille, mitä maahanmuuttajien kulttuurit itse asiassa ovat.

Ei kommentteja: