lauantai 30. lokakuuta 2021

Univideo 30.10. 2021

 Taidan aloittaa näkemieni ja ylöskirjoittamieni unien julkaisemisen. 

Prologi: Olen kirjoittanut joka päivä jotain jokapäivästä vuoden 2015 helmikuun alusta asti. Tasaisin väliajoin saan kirjoittaa jokapäivän alkuun jonkun unen tai useammankin. Koska unet ovat minusta mielenkiintoisia, eikä niihin juuri koskaan ole sisältynyt ahdistavia juttuja, niin mietin, että voisin ihan yhtä laittaa niitä tännekin. Eli siis, aloitan tämän päivän päiväkirjallani, joka alkaa tavanomaisen tapaan päivämäärällä ja säätieduksella ... Kirjoitan päivät yhteen pötköön, Enteriä käytän vain jokapäivien loppuihin:

30.10. Pilvistä, tuuli 5m/s, 9 °C. Unia: ”Olin vierailulla jonkun perheen luona, johon kuului mies, vaimo ja lapsi. Heillä oli vain yksi huone, jonka takaseinällä oli iso sänky. Lattialla oli upouusi parketti, mutta joka oli tehty erittäin oksaisista laudoista. Jokaisen oksan kohdalla oli kuoppa ja isoimmissa oksan kohdissa ne tuntuivat ilkeästi jalkapohjissa Katselin lähemmin kuoppia ja huomasin, että niiden reunoille oli uurrettu parin millin urat ikään kuin niihin olisi kuulunut laittaa jokin levy. Keskustelin asiasta jonkun toisen kanssa ja hän ehdotti niihin plexilasia. Sitten muistin, että minulla oli sitä vielä ullakolla jäljellä. Olin joskus hankkinut sitä 6x2 metrin palan ja pohdin, että siitä voisi vielä olla jäljellä 4x2 metriä, jonka kokoiseksi arvelin sitä parkettilattiaa. Lähdin varmuuden vuoksi mittaamaan sitä lattiaa. Asunto oli toisessa kerrostalossa, viidennessä kerroksessa. Huomasin, että asunnon pöydällä oli joku kulunut esine, joten otin sen mukaan. Palasin takaisin ullakolle, missä se toinen kaveri kyseli, että onkohan mies Jouko Turkan poika. En kyllä itse nähnyt yhtäläisyyttä, mutta miehen sukunimi oli tosiaan Turkka. Turkka itse saapui ullakolle. Muistin samalla, että olin ottanut sen pitkulaisen esineen mukaani, enkä ollut ehtinyt korjata sitä. Työnsin sen salaa muun lastin joukkoon, jota Turkka oli tullut hakemaan. Mietin samalla, että nyt Turkka tajuaa minun käyneen hänen asunnollaan, kun hän on ollut poissa. Turkan lähdettyä sisään tuli joukko miehiä, jotka alkoivat kasata pitkänomaisen ullakon päätyyn isoa petiä, joka näytti joltain englantilaiselta vuoteelta, johon helposti uppoaisi. Sanoin miehille, että turhaan laitatte siitä noin hienoa, koska ullakolla majailevat pultsarit pian sotkevat sen. Samalla lähdin sinne ullakon toiseen päätyyn. Siellä oli miehiä ringissä keskustelemassa jostain. Istuin jollekin kaatuneelle kelolle, jossa oli vielä oksia jäljellä. Miehet puhuivat niin viisaita, etten ymmärtänyt siitä juuri lainkaan, mutta heitä oli niin mukava kuunnella, että huomasin makaavani kelon rungolla. Silloin tällöin kelon oksat antoivat periksi ja jouduin muuttamaan asentoa, mutta ihmettelin, miten mukavalta tuntuu nukkua niin kapealla rungolla.” Autolla Kolossa klo 6:56.

Ei kommentteja: