Kivilinnan historiaa ja vasemmiston surkeus

Medioista tänään luettuja otsikoita:

1.) Vasemmisto­liiton ex-pormestari­­ehdokkaalle tuomio lasten hyväksi­käytöstä.

2.) Vihreiden ex-puheenjohtaja osallistui Venäjällä seminaariin – nykyinen puheenjohtaja Sofia Virta tuomitsee.

Tulee mieleen vuosi 2000, kun kauhistuneena annoin Hannu Karpolle luvan tehdä minusta jutun omaan Karpolla on asiaa-ohjelmaansa. Annoin sen tapahtua, koska olin 1990 luvun alun jälkeen saanut ystävystyä yhden sotaveteraanin kanssa. Jossain vaihessa hän alkoi kysellä, missä asustelin. Pikku hiljaa aloin mutista, että tuolla jossain Pasilan puolessa. Lopulta katsoin ystävyyden velvoittavan, että annoin kyseisen sotaveteraanin tutustua tilanteeseeni. Ei kestänyt kauaakaan sotaveteraanin Kivilinnan vierailun jälkeen, kun hän alkoi vaatia, että hän saisi soittaa Hannu Karpolle. Muistan, että Asematunnelin MacDonaldissa annoin hänelle viimein luvan soittaa Karpolle.

Sitten joskus vuoden 2000 keväällä Karpo otti yhteyttä ja kertoi, että hän haluaisi tehdä jutun minusta. Ennen kuin edes suostuin Karpon pyyntöön, olin täysin varma, että siitä sellaisesta julkisuudesta ei voisi seurata mitään hyvää. Mutta kunnioitin sen verran 86-vuotiasta sotaveteraania, joka oli myös minulle kertonut kohtaloaan, joten päätin, että tulee mitä tulee, niin antaa palaa vaan.

Karpo teki vielä sen ilkeän tempun, että hän lähetti ohjelmansa ulos minun 50-vuotispäivänä, joka erityisesti keljutti ja nolotti minua. Ei siinä mitään.

Sitten alkoikin sekä media että kaiken hiton muut hunsvotit kiusaamaan minua. Muuan heistä oli Vihreiden puheenjohtaja, joka vaati, että minun pitää tulla vieraaksi hänen Mariankadun asuntoonsa, missä olisi jokin kokous. En olisi millään halunnut mennä sinne, mutta jostain syystä sain vaiennettua oman tuntoni. Ensimmäinen asia, joka jäi mieleeni, oli se, että kyseisen puheenjohtajan koti oli täysin tyhjä huonekaluista. Ihmettelin heti sitä, että miten joku voi kutsua tyhjää laatikkoa kodikseen. Sitten paikalle saapui kymmenittäin porukkaa, jotka pitivät tilannetta täysin selviönä.

Tänä vasemmiston vokottelua jatkuin muutama vuosi. Koskaan yksikään oikeistolainen ei millään tavoin yrittänyt vokotella minua puolelleen. Ymmärrän sen, koska kuka tahansa rehellinen ihminen ei pidä minään sitä, että joku pystyy yrittämään vaikka Pasilan entisellä kaatopaikalla. Vihreille ja muille punaisille se otti varmaan koville, että Pasilan Kivilinnan rakentaja ei välittänyt hittojakaan vasemmistolaisuudesta, eikä välitä edes vihreydestä, koska hän on koko elämänsä osannut elää siistiä elämään tarvitsematta siihen yhdenkään ideologian hokemuksia.

Mutta toisin on vasemmistolaisten laita. He eivät itse kykene siivoon elämään, joten heillä on hirveä hinku vokotella luonnostaan siistejä ihmisiä näytekappaleikseen, jotta he voivat keskenään kehua, mniten ympäristö- ja ihmisystävällisiä he ovat, kun heillä on naruissaan helposti höynäytettäviä, jotka eivät ole koskaan itse kyyenneet potimaan sitä, miten he ensin olivat pärjänneet pelkällä omalla järjellään, mutta sitten ovat langenneet kommunistiseen höpötykseen voidakseen kylpeä median valokeiloissa.

PS. Jos tulisin vasta nyt julkisuuteen, niin vasemmistopuoleista haluttaisiin edelleen halia minua mahdolliseksi sätkynukeksi.