Jälleen kerran on tullut lisätodisteita asille, että kaikki kansanedustajat edustavat vain itseään. Yksikään "kansanedustaja" ei ole ikinä luopunut paikastaan vihreällä oksallaan, vaikka perustuslain mukaan siveettömyyteen, paheksuttavaan tekoon tai muuhun ihmiskunnan vaivalloisesti keräämän moraalipankin ryöstäjään pitäisi jopa Suomen perustuslain mukaan suhtautua pelkästään ihmisyyden pettureina.
Ei ole epäillystäkään, että näinä päivinä moraalittomuudesta kiinni jäänyt kansannedustaja on malli esimerkki siitä, miten joka ikinen kansanedustaja hänen tilallaan toimisi, eli pitää kynsin hampain kiinni veronmaksajien sadoista tuhansista euroista.
Vielä muutama vuosi sitten kohistiin kansanedustajille "luonnostaan" kuuluvista sopeutusmisrahoista. Varmasti kansanedustajat pystyivät sublimoimaan paheksuttavat sopeutusmisrahansa pykäläviidakkoonsa, eli nykyiset edustajat saavat varmasti veronmaksajilta satoja tuhansia, tekisivät he sitten mitä tahansa. Aivan varmasti myös tuo pyssysankari saisi elämänsä loppuun asti kaiken hiton sopeutumissrahoja, mutta kun hän haluaa koko potin, eli hän pyrkii maksimoimaan oman etunssa vaikka sillä, että hän perustaa oman ryhmänsä eduskuntaan.
Kyse on lopultakin kunniasta. Vain täysin kunniattomat ihmiset haluavat kunniaa, ja mikä olisikaan selvin osoitus ihmisen kunniattomuudeta kuin pitää kiinni kansaedustajuudesta, joka kuuluu samaan sarjaan kuin kunniamurha. Viattomuuden korostaminen on kunnialliasta, eli juuri sitä, mihin yksikään rehellinen ihminen ei voi koskaan ryhtyä. Mutta kunniassa on aina kyse selviytymisestä, omasta selviytymisestä, eli muiden murhaamisesta.
Yksikään kansanedustaja ei välitä hittojakaan kansan edusta, vaan heitä kiinnostaa vain puolueen etu, jonka edelle menee vain oma etu. Psykologit eivät vieläkään tajua, että päättäjiksi voivat haluta vain sellaiset, joiden sisällä kasvaa pikku putin. Demokratia on sairas niin kauan, kun se ei vaadi rehellisiä ihmisiä päättämään kaikesta, sillä ihminen voi olla rehellinen vain silloin, kun hän ei halua päättäjäksi.
Elämänkriisinsä kokeneet järjestään sanovat, että elämässä tärkeintä ei ole politiikka. Mutta missä viipyy laki siitä, että himoistaan parantuneet velvoitettaisiin kansakunnan kynttilöiksi?
PS. Oikea kansaedustaja ei koskaan voisi vaatia itselleen enemmän etuja, palkkioita, kulukorvauksia, mainetta jms. kuin mitä hän voi samalla kansakunnan kassalla tarjota köyhälle. Jos kansanedustajaksi valittu ei pysty elämään sillä minimisummalla, jolla hän vaatii muita elämään, niin silloin hän ei ole oikea henkilö. Tähän päivään mennessä missään tässä maailmasss yhden yksikään poliitikko ei pysty elämään niin taloudellista elämää kuin kuka tahansa köyhä joutuu joka päivä elämään.
1 kommentti:
Noinhan se on. Kaikki haluavat kukkulansa kihoksi. Surkeinta politiikkaa ovat maakuntien kansan edustajat, ketkä voisivat selkeällä enemmistöllä lopettaa nykyisen "tuottavan" Suomen kurjistamisen pienen eliitin eduksi. Maakunnista(pääkaupungin ja Uudenmaan ulkopuolelta) tulee 138 kansanedustajaa eli selkeä enemmistö. Jos he haluaisivat muutosta, maata voitaisiin kehittää kokolailla toisin kuin nyt. Näin ei tehdä, koska jokaisella puolueella on oma kaveri/toverihissi, joka on sen ainoa tie huipulle ja sillä tiellä etenemiseen ei sovi aito kansan edustaminen.
Muistakaatte taannoinen tapaus Junnila. Miehen vieraillessa Kanadassa, tekastuiin väittämin, media syytti häntä naziksi, mutta yksikään oma ei puolustanut Junnilaa, ei edes oman vaalipiirin kansanedustajat - nämä kyttäsivät hillotolppia, jos Junnilalle tulee lähtö. Junnilan puolustajia löytyi vasta, kun miestä oltiin erottamassa, hänen kotikaupunkinsa, Naantalin puheenjohtajatehtävistä. Vasta tuolloin löytyi henkilöitä, jotka totesivat: Junnila on hyvä mies paikallaan. Ratkaisevat Junnilan puolustajat löytyivät Naantalin demareista. Aivan käytännön esimerkit todistavat kansanedustajien vähät välittävän omistaan. Katsotaanpa vaikka tätä ampujapoliisin kohtaloa. Typeryshän hän on typerän tempauksen takana ja sopimaton tehtäväänsä. Kyseessä on tavallinen ihminen, joka tarvitsee paineiden alla apua, mutta saako hän sitä keneltäkään. Mielestäni tällaisissa tilanteissa mitataan Purran ja kumppaneiden todellinen inhimillisyys! -Jotenkin olemme kyenneet luomaan poliittisen järjestelmän, jossa kansan nimissä kansanedustajat edustavat kansan sijasta härskisti, valtamedian räikeällä tuella, vain ja ainoastaan itseään.
Lähetä kommentti