Mikään olemassaolon funktio ei voi kumota todellisuutta. Olemassaoleva ei voi hyökätä itseään vastaan. Olemassaololle ei ole vihollisia. Ei edes ateistitiede voi hävittää olemassaolosta yhtään mitään. Ateistitieteen Jumala (Sattuma) tietysti pystyisi tuhoamaan perikatoon helposti kaiken - jos sattuma olisi todellisuutta.
Sattuma ei voi koskaan tuottaa tai ylläpitää mitään reaalista, joten sattuman voidaan katsoa hallitsevan suvereenisti olemattomuutta.
Kaikki tällainen pohdinta on kuitenkin ateistitieteelle täysin käsittämätöntä. Tieteessä on vain päätetty, että sattuma on, eikä sitä totuutta voi älyllisin keinoin muuksi muuttaa.
Voidaan kuitenkin kysyä, miten sattuma todentuu tieteessä. Huomataan, että ateismissa sattumaan vedotaan aina silloin, kun todellisuuteen kuvitellaan jotakin vikaa. Ateistien todellisuuskuva on pahoin pirstaloitunut, eikä sitä voi saada ehjäksi, koska ateismin Jumala (Sattuma) voi päästä esille vain siellä, mihin kuvitellaan vikaa.
Ateistien mukaan sattuma näkyy vaikkapa siinä, jos aivojen lähelle viedään erittäin voimakas magneetti, jolloin ihmisen keho ja mieli ei enää toimi ihmisen oman tahdon mukaan; täysin selvästi sellaisen vian saa aikaan sattuma.
Samoin radioaktiivinen hajoaminen johtuu sattumasta, koska ilman sattumaa radioaktiivinen hajoaminen tapahtuisi vähintään kellon tarkasti, jos ollenkaan; ilman sattumaa aineessa ei ilmeisesti tapahtuisi lainkaan mitään hajoamista, joten ilmiselvästi taasen maailmassa on virhe, joka todistaa atetisteille sattuman.
Jos nimittäin radioaktiivinen hajoaminen olisi olemassaololle ja elämälle välttämättömyys, niin silloin tuskin olisi kovinkaan älykästä laittaa sitä sattuman syyksi.
Ateismin mukaan Jumala ei ole voinut luoda ainetta, koska siinä on radioaktiivinen hajoaminen koko ajan käynnissä. Ateistit uskovat, että jos aine olisi Älyn suunnittelema, niin siinä ei voisi olla mitään satunnaista? Mitenhän olisi ateistin olemassaolon laita, jos ei olisi niitä ilmiöitä, joita ateistit kutsuvat satunnaisuudeksi?
Mitä vikaa sitten on kvanttitasolla, missä ateistitiede on näkevinään peräti aidon satunnaisuuden. Ilmiselvästi kvanttitasolla on jokin asia perin juurin vialla, koska mitenkään muutoin siellä ei voi olla sattumaa. Ajatelkaa vaikka sitä, että se kvantti-ilmiö, jota ateistit kutsuvat aidoksi sattumaksi, olisikin ehdottoman välttämätön kvanttitason olemassaololle, niin eikö kuulostaisi vähän kummalta, jos välttämättömyyttä kutsuttaisiin sattumaksi?
Edellisessä osiossa sanottiin, että kaikki merkitykselliset ilmiöt ovat välttämättömiä olemassaololle; Vain satunnaiset ilmiöt ovat täysin merkityksettömiä olemassaololle, jopa siinä määrin, että olemassaoleva ei huomio niitä millään tavoin; kaikki satunnaisilmiöt kuuluvat ehdoitta olemattomuuteen.
Mutta, satunnaisuudeksi kutsuttua ateistitieteen ilmiötä tuskin voi kutsua merkityksettömäksi edes paatunein ateisti. Puhumattakaan siitä, että se olisi ateismille täysin turha, kuten ateistit väittävät esimerkiksi umpisuolen olevan täysin turha kapistus, ja se todistaa ateisteille vain Luojasta, joka ei tiennyt, mitä tekee.
Sattuma on tietysti ehdoton välttämättömyys ateismin olemassaololle. Voidaan tietysti pohtia sitäkin, onko ateismi ihan reaalinen ideologia, kun sen olemassaolo riippuu olemassaololle täysin merkityksettömien ilmiöiden etsimisestä kaikkialta sieltä, missä ateismin mukaan on jotakin vikaa.
torstai 6. elokuuta 2009
Aito sattuma, part 4
Aito sattuma on mielenkiintoinen ilmiönä ja uskomuksena. Älyllisesti ottaen Sattumaa ei voida pitää tieteellisenä ilmiönä. Sattuma voisi olla tieteellinen ilmiö vain ja vain silloin, kun sitä tutkittaisiin uskomuksena uskontotieteen laitoksella.
Kun puhumme Aidosta Sattumasta, niin millainen se voisi olla ilmiönä? Ilmiselvästi sattuma olisi aito vain silloin, kun mikään eikä kukaan ole sen aiheuttaja. Sattuma on siis täysin syytön.
Aito, aiheuttamaton sattuma ei voi myöskään aiheuttaa loogisia rakenteita, kuten maailmankaikkeuden osia. Tiede ei voisi tutkia kaikkeutta tieteellisesti, jos sattuma saisi aikaan perimmäisiä ilmiöitä, joista nousee esille koko olemassaolo. Huomaamme siis, ettei ole älykästä uskoa, että täysin satunnainen kvantti-ilmiö saisi aikaan järjellä ymmärrettäviä juttuja.
Sattumaa ei kertakaikkiaan voi älyllisesti ymmärtää. Aito sattuma vailla mitään syytä olisi absoluutti itsessään. Absoluutti on aina oman maailmansa täydellinen Jumala Kaikkivaltias. Olisi mahdotonta, että sattuman tasolla/rinnalla toimisi samaan jokin toinen ilmiö, joka saisi aikaan samoja asioita kuin sattuma. Kukaan eikä mikään voi kilpailla absoluutin kanssa samoista seikoista. Kun siis tiede on sitoutunut aitoon sattumaan, niin silloin tiede ei voi samaan aikaan etsiä ilmiöille mitään toista syystä, joka olisi vähemmän satunnaista.
On siis täysin oikeutettua kysyä tiedemiehiltä, mitä se aito sattuma itse asiassa toimittaa. Aito satunnainen ilmiö tuskin sopii kovin yhteen kaikkeuden toimintojen kanssa. Jos siis aito sattuma saisi aikaan yhdenkin tapahtumien ketjun, niin silloin se näkyisi molekyylien/ihmisen tasolla epäluonnollisuutena.
Sattuma ei voi tuottaa luonnollisuutta, vaan se saisi aikaan ainostaan sekasortoa ja luonnonlakien kumoutumisen. Tuskin olisi kovinkaan älykästä uskoa sattumaan, jos se saisi aikaan vaikkapa alkeishiukkasen. Alkeishiukkasia on vain tietty lajitelma, eikä siihen sovi minkäänlainen satunnaisuus.
Yksikin väärä alkeishiukkanen saisi aikaan ketjureaktion, joka lopulta tuhoaisi koko olemassaolon. Mutta, aito sattuma ei tietysti voisi välittää mitään siitä, mitä se on aiemmin saanut aikaan, joten kvanttitaso olisi heti kohta väärällään epäilmiöitä.
Minkäänlainen loogisuus ei pure sattumaan, eikä satunnaisilmiöihin. Olemassaololle merkityksellinen ilmiö ei voi olla sattumasta johtuva. Aito sattuma ei voisi olla olemassaololle suotuisa funktio. Kaikki olemassaoloon vaikuttavat ilmiöt pitävät yllä olemassaoloa, joka on yksi, jakamaton, looginen kokonaisuus.
Kun puhumme Aidosta Sattumasta, niin millainen se voisi olla ilmiönä? Ilmiselvästi sattuma olisi aito vain silloin, kun mikään eikä kukaan ole sen aiheuttaja. Sattuma on siis täysin syytön.
Aito, aiheuttamaton sattuma ei voi myöskään aiheuttaa loogisia rakenteita, kuten maailmankaikkeuden osia. Tiede ei voisi tutkia kaikkeutta tieteellisesti, jos sattuma saisi aikaan perimmäisiä ilmiöitä, joista nousee esille koko olemassaolo. Huomaamme siis, ettei ole älykästä uskoa, että täysin satunnainen kvantti-ilmiö saisi aikaan järjellä ymmärrettäviä juttuja.
Sattumaa ei kertakaikkiaan voi älyllisesti ymmärtää. Aito sattuma vailla mitään syytä olisi absoluutti itsessään. Absoluutti on aina oman maailmansa täydellinen Jumala Kaikkivaltias. Olisi mahdotonta, että sattuman tasolla/rinnalla toimisi samaan jokin toinen ilmiö, joka saisi aikaan samoja asioita kuin sattuma. Kukaan eikä mikään voi kilpailla absoluutin kanssa samoista seikoista. Kun siis tiede on sitoutunut aitoon sattumaan, niin silloin tiede ei voi samaan aikaan etsiä ilmiöille mitään toista syystä, joka olisi vähemmän satunnaista.
On siis täysin oikeutettua kysyä tiedemiehiltä, mitä se aito sattuma itse asiassa toimittaa. Aito satunnainen ilmiö tuskin sopii kovin yhteen kaikkeuden toimintojen kanssa. Jos siis aito sattuma saisi aikaan yhdenkin tapahtumien ketjun, niin silloin se näkyisi molekyylien/ihmisen tasolla epäluonnollisuutena.
Sattuma ei voi tuottaa luonnollisuutta, vaan se saisi aikaan ainostaan sekasortoa ja luonnonlakien kumoutumisen. Tuskin olisi kovinkaan älykästä uskoa sattumaan, jos se saisi aikaan vaikkapa alkeishiukkasen. Alkeishiukkasia on vain tietty lajitelma, eikä siihen sovi minkäänlainen satunnaisuus.
Yksikin väärä alkeishiukkanen saisi aikaan ketjureaktion, joka lopulta tuhoaisi koko olemassaolon. Mutta, aito sattuma ei tietysti voisi välittää mitään siitä, mitä se on aiemmin saanut aikaan, joten kvanttitaso olisi heti kohta väärällään epäilmiöitä.
Minkäänlainen loogisuus ei pure sattumaan, eikä satunnaisilmiöihin. Olemassaololle merkityksellinen ilmiö ei voi olla sattumasta johtuva. Aito sattuma ei voisi olla olemassaololle suotuisa funktio. Kaikki olemassaoloon vaikuttavat ilmiöt pitävät yllä olemassaoloa, joka on yksi, jakamaton, looginen kokonaisuus.
Aito sattuma, part 3
Kvantti-ilmiöissä tieteellä oli nyt ensimmäisen kerran käsissään ihka aito sattuma. Jokainen itseään nykytieteen edustajana pitävä tiedemies esitteli kaunista sattumaa tieteen korkeimpana saavutuksena. Ilmestyi valtavasti tieteellisesti arvostettujen miesten artikkeleita, missä vilahteli sellaisia saanontoja kuin aukkojen Jumala, tarpeeton Jumala, jumalaton kaikkeus.
Tiedemiehet tunsivat huimausta, kun he vihdoinkin luulivat tappaneensa myös Jeesuksen Isän !
Oli todella suurenmoinen hetki fyysikoiden keskuudessa, kun he vihdoinkin uskoivat päässeensä eroon persoonallisuutensa isästä ja sen periytyvyydestä, sillä ilman ylintä sattumaa monikin olisi voinut kysellä persoonallisuutensa alkuperän perään, mutta sattuman myötä kaikille paradigmaattisille tiedemiehille tuli selväksi, että heidän persoonallisuutensa on täysin sattumasta johtuvaa.
Ihmisiä siirtyi joukottain pois uskomuksista alkaen uskomaan aitoon sattumaan, joka hallitsee yksinomaisesti kaikkea ja kaikkia -- paitsi tiedemiesten ajatuksia, joihin sattumalla ei ole valtuutusta. Syntyi sota Aidon Sattumaan -ja Jumalaan uskovien välille. Näin ainakin mediassa annettiin ymmärtää, ja sellaisena se näkyikin. Tosin ateistitiede alkoi säälimään Jumalaa ja monet ateistit solmivatkin Vatikaaniin ystävällisiä suhteita.
Vain Sattumaan uskovien sääli antaa vielä uskontotieteelle tilaa korkeakouluissa. Tosin ateistien mukaan sekin on enää tilastollista sattumaa, ja uskontotieteen laitokset voitaisiin lopettaa tykkänään.
Sattumaa ei kuitenkaan saa tutkia tieteellisesti. Ateistitiede vastustaa henkeen ja vereen sitä, että uskontotieteenlaitoksissa alettaisiin tutkimaan sattumaan uskovaisia ja itse Aito Sattuma olisi tieteellisen tutkimuksen kohde.
Aito Sattuma on tieteen kaikkein pyhin asia, johon ei kukaan saa koskea, eikä kenelläkään ole tieteellistä lupaa esittää sattumasta mitään tietoa; Tieteessä ei uskottaisi ketään, joka selittäisi sattuman.
Vielä muutama kymmenen vuotta sitten tieteellä oli monta sattumaa. Tieteen kehittyminen tiputti turhat sattumaukset pois ja jäljelle jäi yksi ainoa sattuma, josta tuli tieteen Jumala, joka saa aikaan kaiken. Tieteestä tuli moderdi yksisattumainen uskomussysteemi, jonka korkeimpaan uskomukseen kukaan ei saa koskea.
Tiedemiehet tunsivat huimausta, kun he vihdoinkin luulivat tappaneensa myös Jeesuksen Isän !
Oli todella suurenmoinen hetki fyysikoiden keskuudessa, kun he vihdoinkin uskoivat päässeensä eroon persoonallisuutensa isästä ja sen periytyvyydestä, sillä ilman ylintä sattumaa monikin olisi voinut kysellä persoonallisuutensa alkuperän perään, mutta sattuman myötä kaikille paradigmaattisille tiedemiehille tuli selväksi, että heidän persoonallisuutensa on täysin sattumasta johtuvaa.
Ihmisiä siirtyi joukottain pois uskomuksista alkaen uskomaan aitoon sattumaan, joka hallitsee yksinomaisesti kaikkea ja kaikkia -- paitsi tiedemiesten ajatuksia, joihin sattumalla ei ole valtuutusta. Syntyi sota Aidon Sattumaan -ja Jumalaan uskovien välille. Näin ainakin mediassa annettiin ymmärtää, ja sellaisena se näkyikin. Tosin ateistitiede alkoi säälimään Jumalaa ja monet ateistit solmivatkin Vatikaaniin ystävällisiä suhteita.
Vain Sattumaan uskovien sääli antaa vielä uskontotieteelle tilaa korkeakouluissa. Tosin ateistien mukaan sekin on enää tilastollista sattumaa, ja uskontotieteen laitokset voitaisiin lopettaa tykkänään.
Sattumaa ei kuitenkaan saa tutkia tieteellisesti. Ateistitiede vastustaa henkeen ja vereen sitä, että uskontotieteenlaitoksissa alettaisiin tutkimaan sattumaan uskovaisia ja itse Aito Sattuma olisi tieteellisen tutkimuksen kohde.
Aito Sattuma on tieteen kaikkein pyhin asia, johon ei kukaan saa koskea, eikä kenelläkään ole tieteellistä lupaa esittää sattumasta mitään tietoa; Tieteessä ei uskottaisi ketään, joka selittäisi sattuman.
Vielä muutama kymmenen vuotta sitten tieteellä oli monta sattumaa. Tieteen kehittyminen tiputti turhat sattumaukset pois ja jäljelle jäi yksi ainoa sattuma, josta tuli tieteen Jumala, joka saa aikaan kaiken. Tieteestä tuli moderdi yksisattumainen uskomussysteemi, jonka korkeimpaan uskomukseen kukaan ei saa koskea.
Aito sattuma, part 2
Keskiajalle tultaessa taikausko rehotti. Suurten uskontojen jumalat olivat kuitenkin jo tippuneet yhteen. Tieteellisen ajattelun nousu ei siis tiputtanut kovinkaan montaa jumalaa, mutta sitä pahemmin kävi taikauskolle. 1800-luvulle tultaessa taikausko oli jo lähes loppunut, mutta tieteessä oli edelleen tilaa yhdelle Jumalalle.
Tiede kuitenkin tunkeutui yhä syvemmälle aineeseen, josta löydettiin uusi ja täysin outo maailma, mikä hämmensi ihmisiä tiedemiehet mukaan lukien. Löydettiin radioaktiivinen hajoaminen, aineen aaltomuoto ja lopulta ihminen saavutti energian kvanttitason (joka ei ole energian perimmäinen taso).
Tiedemiehet olivat siihen asti jo monien sukupolvien ajan omineet itselleen kunnian Kreikan mytologian jumalien tuhoamisesta, joten tiedemiehille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin palauttaa ihmiskunta takaisin esihistorialliseen sattuman palvontaan niin paljossa kuin mahdollista.
Turhien jumalien tuhoamisesta ylpeät tiedemiehet ampuivat surutta myöskin taivaitten Jumalaa, joka oli yksiomaisena hallinnut suuria uskontoja satoja vuosia ennen Galileo Galileita. Tosin tieteen sihtaus yksijumalaisten uskontojen Jumalaan ei ollut paras mahdollinen ja tiedemiehiä kirvelsikin kovasti yksijumalaisten uskontojen menestys.
Monet ihmiset alkoivat kysellä sattuman perään, että missä sitä nyt oikein näkyy. Atomien tasolla olevat ilmiöt saatiinkin lopulta tilastollisen sattuman hellään huomaan, mikä ei kuulostanut lainkaan aidolta sattumalta, sillä sattuman luulisi saavan aikaan muutakin kuin aaltokuvioita ja todennäköisyyttä ja loogisia rakenteita.
Siksi kvantti-ilmiöiden löytyminen olikin ateistiselle tieteelle samanlainen onnen potku kuin kivikauden miehelle kalan hyppy veneeseen. Nyt tiedemiehet julistivat löytäneensä aidon sattuman, joka kuulemma teki itse Jumalasta täysin tarpeettoman tieteelle. Tiedemiehet olivat lopultakin löytäneet henkisen kotinsa, joka ei uskon kohteeltaan eroa yhtään juuri ihmisyyteen heränneen eläimellisen ihmisen uskomuksista.
Tiede kuitenkin tunkeutui yhä syvemmälle aineeseen, josta löydettiin uusi ja täysin outo maailma, mikä hämmensi ihmisiä tiedemiehet mukaan lukien. Löydettiin radioaktiivinen hajoaminen, aineen aaltomuoto ja lopulta ihminen saavutti energian kvanttitason (joka ei ole energian perimmäinen taso).
Tiedemiehet olivat siihen asti jo monien sukupolvien ajan omineet itselleen kunnian Kreikan mytologian jumalien tuhoamisesta, joten tiedemiehille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin palauttaa ihmiskunta takaisin esihistorialliseen sattuman palvontaan niin paljossa kuin mahdollista.
Turhien jumalien tuhoamisesta ylpeät tiedemiehet ampuivat surutta myöskin taivaitten Jumalaa, joka oli yksiomaisena hallinnut suuria uskontoja satoja vuosia ennen Galileo Galileita. Tosin tieteen sihtaus yksijumalaisten uskontojen Jumalaan ei ollut paras mahdollinen ja tiedemiehiä kirvelsikin kovasti yksijumalaisten uskontojen menestys.
Monet ihmiset alkoivat kysellä sattuman perään, että missä sitä nyt oikein näkyy. Atomien tasolla olevat ilmiöt saatiinkin lopulta tilastollisen sattuman hellään huomaan, mikä ei kuulostanut lainkaan aidolta sattumalta, sillä sattuman luulisi saavan aikaan muutakin kuin aaltokuvioita ja todennäköisyyttä ja loogisia rakenteita.
Siksi kvantti-ilmiöiden löytyminen olikin ateistiselle tieteelle samanlainen onnen potku kuin kivikauden miehelle kalan hyppy veneeseen. Nyt tiedemiehet julistivat löytäneensä aidon sattuman, joka kuulemma teki itse Jumalasta täysin tarpeettoman tieteelle. Tiedemiehet olivat lopultakin löytäneet henkisen kotinsa, joka ei uskon kohteeltaan eroa yhtään juuri ihmisyyteen heränneen eläimellisen ihmisen uskomuksista.
Aito sattuma, part 1
Sattumaan uskominen on ihmisen alkuperäinen uskon kohde. Juuri eläimellisyydestä herännyt ihminen torjui tietämättömyyttään uskollaan onneen. Oli hyvää onnea ja pahaa onnea.
Jos ihmiselle tapahtui jotakin, niin hän usein ehdollisti sen tapahtuman jonkun muun samanaikaisen tapahtuman kanssa yhteen. Jos ihminen esimerkiksi näki mustan linnun, kun hän loukkasi jalkansa, niin hän keksi, että musta lintu tuo pahaa onnea. Onneen uskominen johti sattuman kauppaan; kaikenlaista amulettia ja muuta taikakalua keksittiin, joilla haluttiin hallita tapahtumia, koska tietoa ei vielä ollut.
Ajattelun kehityksen myötä ja tiedon lisääntyminen sai aikaan sen, että sattumaa aletiin personoida. Kivistä ja esineistä tuli eläviä olentoja, joita alettiin palvoa. Kun sitten järkevimmät huomasivat, että toteemit eivät pukahteneetkaan, niin ihmiset alkoivat uskoa ilmavampiin henkiin; sattumasta oli tullut pilvissä leijuva henki, jolle pystyi jo puhumaankin, mutta joka edelleenkin vaati ihmisiltä lepytttelyä ja lahjontaa. Syntyi jumalien laji, joka hupentui kreikkalaisten mytologiaksi.
Ihmiskunnan tieto lisääntyi jatkuvasti myös esihistoriallisella ajalla, jolloin sitä siirrettiin laulannalla, tarinoilla ja runomuodossa eteenpäin. Niinpä jumalien lisääntymisen aikoihin alkoi myös jumalien väliset tappelut ja sodat, jotka tappoivat kovasti jumalia. Tiede ei pannut alulle jumalien joukkotuhoa, vaan sen sai aikaan ihmisen luonnollinen kehittyminen, jota edesauttoi valtavasti kirjoitustaidon kehittyminen.
Jos ihmiselle tapahtui jotakin, niin hän usein ehdollisti sen tapahtuman jonkun muun samanaikaisen tapahtuman kanssa yhteen. Jos ihminen esimerkiksi näki mustan linnun, kun hän loukkasi jalkansa, niin hän keksi, että musta lintu tuo pahaa onnea. Onneen uskominen johti sattuman kauppaan; kaikenlaista amulettia ja muuta taikakalua keksittiin, joilla haluttiin hallita tapahtumia, koska tietoa ei vielä ollut.
Ajattelun kehityksen myötä ja tiedon lisääntyminen sai aikaan sen, että sattumaa aletiin personoida. Kivistä ja esineistä tuli eläviä olentoja, joita alettiin palvoa. Kun sitten järkevimmät huomasivat, että toteemit eivät pukahteneetkaan, niin ihmiset alkoivat uskoa ilmavampiin henkiin; sattumasta oli tullut pilvissä leijuva henki, jolle pystyi jo puhumaankin, mutta joka edelleenkin vaati ihmisiltä lepytttelyä ja lahjontaa. Syntyi jumalien laji, joka hupentui kreikkalaisten mytologiaksi.
Ihmiskunnan tieto lisääntyi jatkuvasti myös esihistoriallisella ajalla, jolloin sitä siirrettiin laulannalla, tarinoilla ja runomuodossa eteenpäin. Niinpä jumalien lisääntymisen aikoihin alkoi myös jumalien väliset tappelut ja sodat, jotka tappoivat kovasti jumalia. Tiede ei pannut alulle jumalien joukkotuhoa, vaan sen sai aikaan ihmisen luonnollinen kehittyminen, jota edesauttoi valtavasti kirjoitustaidon kehittyminen.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Palkkataiteilija
Minäpäs pystyn näkemään taiteena vaikkapa talonrakentajien jutskuja; nautin valtavasti katsellessani vaikkapa Tampereen tuomiokirkkoa tai Pohjolan taloa Helsingissä. Niitä ei ole koskaan väitetty valmistetun taideteoksiksi, mutta sellaisia ne silti ovat. Sellaisten rakennusten sisältö ei välttämättä vastaa taloa ...
Leipätyö saattaa siis tuottaa tahatonta taidetta.
Myös leipätaiteilijat saattavat tahattomasti tuottaa taidetta,
- mutta varmaa se ei ole.
Luovuus ei vaadi rahaa. Intuitio ei toimi rahalla. Ihmisen rohkeus voi tulla esille vain ilmaiseksi. Rahalla ei voi ostaa älyä. Ymmärrys toimii parhaiten vapaaehtoisuudessa. Tieto hävittää lopulta rahatalouden. Rahatalous voi toimia vain siellä, missä on tietämättömyyttä, missä neuvokkuuden virtapiiri on latistettu avuttomuudeksi. Rikkaiden viisaus kestää vain yhden kvartaalin. Palvonta ei toimi ajallisuudessa.
Leipätyö saattaa siis tuottaa tahatonta taidetta.
Myös leipätaiteilijat saattavat tahattomasti tuottaa taidetta,
- mutta varmaa se ei ole.
Luovuus ei vaadi rahaa. Intuitio ei toimi rahalla. Ihmisen rohkeus voi tulla esille vain ilmaiseksi. Rahalla ei voi ostaa älyä. Ymmärrys toimii parhaiten vapaaehtoisuudessa. Tieto hävittää lopulta rahatalouden. Rahatalous voi toimia vain siellä, missä on tietämättömyyttä, missä neuvokkuuden virtapiiri on latistettu avuttomuudeksi. Rikkaiden viisaus kestää vain yhden kvartaalin. Palvonta ei toimi ajallisuudessa.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Syntiset psykologit
Ovatkohan psykologit pohtineet kantaansa tietoon ja totuuteen oikein järjen kanssa? Miksi ihmisen ei sallita toimivan oikein?
Psykologien mielestä ihmisen pitäisi sokeana (joka johtuu siitä, että ihmisiltä jatkuvasti pimitetään tietoa) vastailla Rorschachin musteläiskätestiin ja sitten psykologit kyttäävät sadistisesti, minkä mielen vikaiseksi he saavatkaan jälleen kerran julistaa testattavan!
Mitä pahaa siinä olisi, että musteläiskätestiin osallistuisivat ne, joilla on oikeat vastaukset? Yrittäkää kuvitella, millainen maailma olisi, jos kaikilla muillakin alueilla ihmiset olisivat niin tietoisia, että he vastaisivat/käyttäytyisivät oikein?
Ilmiselvästi psykologit eivät halua ihmisten käyttäytyvän oikein. Ja mistähän se mahtaakaan johtua, että psylogeilla on oikein himona pitää ihmisiä ennalta mielenvikaisina?
Psykologeilla ei siis ole oikeita vastauksia siihen, mitä reaalitodellisuus vaatii psykologeilta. Jos nimittäin psykologeilla olisi oikeat vastaukset, niin silloin heidän olisi mahdotonta esittää närkästynyttä, kun muillekin annetaan oikeita vastauksia, jotta ihmiset osaisivat ainakin niiden perusteella käyttäytyä oikein.
Tässä psykologien oikeat vastaukset eivät koske mitenkään mustetahratestin vastauksia, vaan sitä seikkaa, mitä järkeä ylipäätään on leikkiä psykologia. Selvästikin psykologien ihmiskäsitys juontaa juurensa papistosta, jonka tärkein tehtävä on aina ollu tiedon pimittäminen, jotta papiot voisivat julistaa ihmiset perisyntisiksi.
Olisi jo tähän aikaan luullut, miten tieto vapauttaa ns. yläluokan vahtaamasta ihmisiä; tiedon vapaa opetus on aina nostanut yksilöitä totuudessa ja vienyt kansakuntaa kohden sivistyneisyyttä. Mutta, joku panttaa edelleen; tietyt ammattikunnat eivät halua ihmisten tietävän muuta kuin nippelitietoa, jota tarvitaan turhuuden markkinoiden ylläpitämiseen.
Kaikki ne ammattilaiset, jotka puolustavat salaisuuksia, ovat suoraan helvetin sikiöstä lähtöisin; vain kaikkein paatuneimmat jumalahourupäät haluavat estää ihmisiltä tiedon. Lasken noihin hourupäihin jokaisen, joka jollakin tavoin uskoo, että juuri hän on muita parempi -- koska tietää esim vastaukset johonkin hemmetin musteläiskään, jonka hän mielessään on jo nähnyt syntisyyden perukuvana.
Kirkon uusin logokin on kuin suoraan psykologien musteläiskäkansiosta; vain syntiset voivat nähdä siitä jonkun himputin vitun kuvan -- josta heti huomataan, että psykologit näkevät itsekin omat musteläiskänsä mielenvikaisina -- koska mitenkään muutoin he eivät olisi voineet rustailla niille "oikeita" vastauksia.
Kuuskytluvulla naureskeltiin lestaadiolaisille, jotka näkivät vitun sivusta ladattavasta pesukoneesta, josta syystä lestadiolaiset laittoivatkin sivustaladattavan pesukoneen pannaan, jotta he välttyisivät näkemästä vittuja joka puolella. Kyse on siis jumalahoureisista miehistä; tuskin yksikään nainen voisi kuvitella näkevänsä pesukoneesta vittua.
Digitoday: Psykologit nostivat tapetille musteläiskät Wikipediassa
Wikipedia: Rorschachin musteläiskätesti
Psykologien mielestä ihmisen pitäisi sokeana (joka johtuu siitä, että ihmisiltä jatkuvasti pimitetään tietoa) vastailla Rorschachin musteläiskätestiin ja sitten psykologit kyttäävät sadistisesti, minkä mielen vikaiseksi he saavatkaan jälleen kerran julistaa testattavan!
Mitä pahaa siinä olisi, että musteläiskätestiin osallistuisivat ne, joilla on oikeat vastaukset? Yrittäkää kuvitella, millainen maailma olisi, jos kaikilla muillakin alueilla ihmiset olisivat niin tietoisia, että he vastaisivat/käyttäytyisivät oikein?
Ilmiselvästi psykologit eivät halua ihmisten käyttäytyvän oikein. Ja mistähän se mahtaakaan johtua, että psylogeilla on oikein himona pitää ihmisiä ennalta mielenvikaisina?
Psykologeilla ei siis ole oikeita vastauksia siihen, mitä reaalitodellisuus vaatii psykologeilta. Jos nimittäin psykologeilla olisi oikeat vastaukset, niin silloin heidän olisi mahdotonta esittää närkästynyttä, kun muillekin annetaan oikeita vastauksia, jotta ihmiset osaisivat ainakin niiden perusteella käyttäytyä oikein.
Tässä psykologien oikeat vastaukset eivät koske mitenkään mustetahratestin vastauksia, vaan sitä seikkaa, mitä järkeä ylipäätään on leikkiä psykologia. Selvästikin psykologien ihmiskäsitys juontaa juurensa papistosta, jonka tärkein tehtävä on aina ollu tiedon pimittäminen, jotta papiot voisivat julistaa ihmiset perisyntisiksi.
Olisi jo tähän aikaan luullut, miten tieto vapauttaa ns. yläluokan vahtaamasta ihmisiä; tiedon vapaa opetus on aina nostanut yksilöitä totuudessa ja vienyt kansakuntaa kohden sivistyneisyyttä. Mutta, joku panttaa edelleen; tietyt ammattikunnat eivät halua ihmisten tietävän muuta kuin nippelitietoa, jota tarvitaan turhuuden markkinoiden ylläpitämiseen.
Kaikki ne ammattilaiset, jotka puolustavat salaisuuksia, ovat suoraan helvetin sikiöstä lähtöisin; vain kaikkein paatuneimmat jumalahourupäät haluavat estää ihmisiltä tiedon. Lasken noihin hourupäihin jokaisen, joka jollakin tavoin uskoo, että juuri hän on muita parempi -- koska tietää esim vastaukset johonkin hemmetin musteläiskään, jonka hän mielessään on jo nähnyt syntisyyden perukuvana.
Kirkon uusin logokin on kuin suoraan psykologien musteläiskäkansiosta; vain syntiset voivat nähdä siitä jonkun himputin vitun kuvan -- josta heti huomataan, että psykologit näkevät itsekin omat musteläiskänsä mielenvikaisina -- koska mitenkään muutoin he eivät olisi voineet rustailla niille "oikeita" vastauksia.
Kuuskytluvulla naureskeltiin lestaadiolaisille, jotka näkivät vitun sivusta ladattavasta pesukoneesta, josta syystä lestadiolaiset laittoivatkin sivustaladattavan pesukoneen pannaan, jotta he välttyisivät näkemästä vittuja joka puolella. Kyse on siis jumalahoureisista miehistä; tuskin yksikään nainen voisi kuvitella näkevänsä pesukoneesta vittua.
Vittu on selvää suomea, mutta fuck on hieman hämärämpi -- tämä tiedoksi kaikille niille, jotka eivät kestä kuulla toisen suusta totuutta, mutta jotka häpeämättömästi mielessään kuvittelevat mitä syntiä tahansa....Tästä on helppoa päätellä, että mustetahroihin ovat keksineet oikeat vastaukset se ihmislaji, joka haluaa nähdä kaikkialla sukupuolisuuden symboleja ja syntisiä juttuja ja mielenvikaisuutta. Psykologit eivät taida olla kovin rehellistä porukkaa; he kyllä mielessään näkevät mustetahroistaan hauskoja haaravälin kuvia, mutta koska he omasta mielestään jo tietävät oikeat vastaukset omiin mielikuviinsa - absoluuttisesti; jumalan sanana-, niin siksi he eivät pysty julistamaan itseään mielenvikaisiksi -- joka kummasti saa minut ajattelemaan muuatta toista psykologista totuutta; torjuntaa.
Digitoday: Psykologit nostivat tapetille musteläiskät Wikipediassa
Wikipedia: Rorschachin musteläiskätesti
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Ei sattuma
Kirjoitin tänne kesäkuussa, miten onnettomuudet näyttävät tulevan lajittain kolmen sarjoina. En ole yksin huomioni kanssa, vaan kautta historian ihmiset ympäri maailmaa ovat huomioineet samanlaista.
Tässä hiljattain Formula kakkosen kilpailussa eräästä autosta irtosi rengas, joka kimposi toisen asuton ajajan päähän, joka johti ajajan menehtymiseen. Kuusi päivää sen jälkeen F1:sten harjoituksissa tapahtui samantapainen onnettomuus, missä toisesta autosta irronnut osa osuu toisen auton ajan päähän...
Lainaus:
Iltasanomat: Rubens Barrichello: Jotain pitää tehdä
Iltasanomat: 18-vuotias poika kuoli F2-turmassa
Internet: Aibus kolmesti
Tässä hiljattain Formula kakkosen kilpailussa eräästä autosta irtosi rengas, joka kimposi toisen asuton ajajan päähän, joka johti ajajan menehtymiseen. Kuusi päivää sen jälkeen F1:sten harjoituksissa tapahtui samantapainen onnettomuus, missä toisesta autosta irronnut osa osuu toisen auton ajan päähän...
Lainaus:
- Ei ole sattumaa, että tällaista (Massan onnettomuus) tapahtui juuri nyt. En usko sattumaan elämässä. Asioiden tapahtumiseen on syynsä ja mielestäni tämä oli toinen viesti, Massan brasilialainen maamies sanoi viitaten Surteesin kuolonkolariin.Saas nähdä, tapahtuuko vielä kolmas, vai oliko Renault-tallin tohelointi renkaan kiinnityksen kanssa ja siitä tullut rangaistus se kolmas, josta viimein piti ottaa jotakin oppia...
- Jotain pitää tehdä. Kyllä, ehdottomasti, Barrichello totesi vihjaten lajin turvallisuuteen.
Iltasanomat: Rubens Barrichello: Jotain pitää tehdä
Iltasanomat: 18-vuotias poika kuoli F2-turmassa
Internet: Aibus kolmesti
perjantai 17. heinäkuuta 2009
i choose to raise
I choose to build the stone castle. I choose to build the stone... (interrupted by applause) I choose to build the Stone Castle in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard, because that goal will serve to organize and measure the best of my energies and skills, because that challenge is one that people are willing to accept, one they are unwilling to overlooked, and one which I intend to develop, and the others, too.
It is for these reasons that I regard the decision last century to shift my efforts in great stone walls from low to high gear as among the most important decisions that will be made during my incumbency in the office of the office-
Read more: Wikisource
It is for these reasons that I regard the decision last century to shift my efforts in great stone walls from low to high gear as among the most important decisions that will be made during my incumbency in the office of the office-
Read more: Wikisource
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)