Mikään olemassaolon funktio ei voi kumota todellisuutta. Olemassaoleva ei voi hyökätä itseään vastaan. Olemassaololle ei ole vihollisia. Ei edes ateistitiede voi hävittää olemassaolosta yhtään mitään. Ateistitieteen Jumala (Sattuma) tietysti pystyisi tuhoamaan perikatoon helposti kaiken - jos sattuma olisi todellisuutta.
Sattuma ei voi koskaan tuottaa tai ylläpitää mitään reaalista, joten sattuman voidaan katsoa hallitsevan suvereenisti olemattomuutta.
Kaikki tällainen pohdinta on kuitenkin ateistitieteelle täysin käsittämätöntä. Tieteessä on vain päätetty, että sattuma on, eikä sitä totuutta voi älyllisin keinoin muuksi muuttaa.
Voidaan kuitenkin kysyä, miten sattuma todentuu tieteessä. Huomataan, että ateismissa sattumaan vedotaan aina silloin, kun todellisuuteen kuvitellaan jotakin vikaa. Ateistien todellisuuskuva on pahoin pirstaloitunut, eikä sitä voi saada ehjäksi, koska ateismin Jumala (Sattuma) voi päästä esille vain siellä, mihin kuvitellaan vikaa.
Ateistien mukaan sattuma näkyy vaikkapa siinä, jos aivojen lähelle viedään erittäin voimakas magneetti, jolloin ihmisen keho ja mieli ei enää toimi ihmisen oman tahdon mukaan; täysin selvästi sellaisen vian saa aikaan sattuma.
Samoin radioaktiivinen hajoaminen johtuu sattumasta, koska ilman sattumaa radioaktiivinen hajoaminen tapahtuisi vähintään kellon tarkasti, jos ollenkaan; ilman sattumaa aineessa ei ilmeisesti tapahtuisi lainkaan mitään hajoamista, joten ilmiselvästi taasen maailmassa on virhe, joka todistaa atetisteille sattuman.
Jos nimittäin radioaktiivinen hajoaminen olisi olemassaololle ja elämälle välttämättömyys, niin silloin tuskin olisi kovinkaan älykästä laittaa sitä sattuman syyksi.
Ateismin mukaan Jumala ei ole voinut luoda ainetta, koska siinä on radioaktiivinen hajoaminen koko ajan käynnissä. Ateistit uskovat, että jos aine olisi Älyn suunnittelema, niin siinä ei voisi olla mitään satunnaista? Mitenhän olisi ateistin olemassaolon laita, jos ei olisi niitä ilmiöitä, joita ateistit kutsuvat satunnaisuudeksi?
Mitä vikaa sitten on kvanttitasolla, missä ateistitiede on näkevinään peräti aidon satunnaisuuden. Ilmiselvästi kvanttitasolla on jokin asia perin juurin vialla, koska mitenkään muutoin siellä ei voi olla sattumaa. Ajatelkaa vaikka sitä, että se kvantti-ilmiö, jota ateistit kutsuvat aidoksi sattumaksi, olisikin ehdottoman välttämätön kvanttitason olemassaololle, niin eikö kuulostaisi vähän kummalta, jos välttämättömyyttä kutsuttaisiin sattumaksi?
Edellisessä osiossa sanottiin, että kaikki merkitykselliset ilmiöt ovat välttämättömiä olemassaololle; Vain satunnaiset ilmiöt ovat täysin merkityksettömiä olemassaololle, jopa siinä määrin, että olemassaoleva ei huomio niitä millään tavoin; kaikki satunnaisilmiöt kuuluvat ehdoitta olemattomuuteen.
Mutta, satunnaisuudeksi kutsuttua ateistitieteen ilmiötä tuskin voi kutsua merkityksettömäksi edes paatunein ateisti. Puhumattakaan siitä, että se olisi ateismille täysin turha, kuten ateistit väittävät esimerkiksi umpisuolen olevan täysin turha kapistus, ja se todistaa ateisteille vain Luojasta, joka ei tiennyt, mitä tekee.
Sattuma on tietysti ehdoton välttämättömyys ateismin olemassaololle. Voidaan tietysti pohtia sitäkin, onko ateismi ihan reaalinen ideologia, kun sen olemassaolo riippuu olemassaololle täysin merkityksettömien ilmiöiden etsimisestä kaikkialta sieltä, missä ateismin mukaan on jotakin vikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti