Aistikartta, homunculus on adaptiivinen; sen osat suurenevat tai pienevät ihmisen tekojen ja mielihalujen mukaan, miten ihminen kiinnittää huomiotaan ruumiillisuuteensa ja käyttää kehonsa osia. Jonkun kellosepän aistikartan sormet ovat paljon suuremmat kuin vaikkapa sellaisen ihmisen sormet, joka yrittää selvitä elämästä puhumalla.
Ihminen onkin varsinainen suurisuu, jos hän vain puhuu. Kuten tunnettua, niin profeetat ovat aina olleet hyviä puhujia, joten heidän homunculuksensa huulet ovat kaiketi erityisen suuret, jolloin sellaiset huulet ovat kauniita katsella niiden mielestä, jotka myös haluavat omalle homunculukselleen suuret huulet.
Valitettavasti, uskovainen honkulus ei voi saada turpeita huulia ja suurta suuta sillä, että vain tottelee suurisuista homunculusta. Uskonnon noudattajan aivokuorella olevan aistikartan huulet ovat siten erityisen pienet, koska uskovaisuus ei edellytä omilla aivoilla pullistelua.
Kuva 3 ei siis kuvaa uskonnollisen ihmisen homunculusta, vaan se on ikään kuin uskonnon arkkityyppinen aistikartta, juuri sellainen homunculus, jonka kaltaiseksi uskovaiset haluaisivat tulla, mutta jollaista he eivät voi sisäisesti koskaan saavuttaa, koska uskonnon esikuva on uskonnon noudattajan vastakohta. Uskonnon esikuvan, profeetan homunculus on vain profeetallisen ihmisen saavutettavissa. Ihmisen, joka ilmoittaa uutta jumalallista totuutta.
Uskovaiset tietävät, että heidän uskontonsa kieltää heiltä heidän uskontonsa esikuvallisen elämäntavan. Uskovaiset ovat sidottuja vanhaan totuuteen. Uskovaisilta on kielletty omien aivojen käyttö, joten uskonnollisen ihmisen homunculus on aina hyvin pienipäinen, vaikkakin voi omata turpeat huulet, jos on uskontonsa puhujapönttöön siunattu.
Monet profeetat tunnetaan siitä, että he haluavat Jumalan nimessä vartioida muiden seksuaalisuutta. Kyseinen tapa on suoraan eläimellistä perintöä ajoilta, jolloin ihmislajin urokset taistelivat siitä, kuka heistä saisi haaremin omakseen. Kuvasta 3 huomataan, että kuvan kaltainen homunculus toteuttaa paljolti vielä eläinperäistä viettiään, joka merkitsee pään alueen jäämistä kovin pieneksi, jonka pienuutta kompensoi suurentunut alapään kuva.
Kun eläin nimeltä ihminen sai ajattelukyvyn, niin hän synnytti aivoihinsa sisäiset sarvet, joille hän antoi nimeksi Jumala; mitä suurempi jumala jollakin ihmisuroksella oli sitä suuremmaksi kasvoi hänen homunculuksensa alapäään kuva.
Älyllisyys muutti ihmisurosten "sarvien" kalistelun sisäiseksi valtataisteluksi; sellainen oli voimakkaampi, joka keksi sarvilleen mahtavammat nimet. Mitä enemmän ihminen ponnisti adjektiivien luomiseksi sitä turpeahuulisempi hänen homunculuksestaan tuli.
Jo varhain ihminen havaitsi, että hänen tarvitsi vain keksiä suuremmat sanat, niin muut urokset alistuivat jo sillä; hyvin harvoin isohuulisen homunculuksen tarvitsi tapella konktreettisesti naaraiden saamiseksi. Sitäkin enemmän isohuulisten homunculusten piti tapella muita isohuulisia homunculuksia vastaan, joilla oli omat sokeat kannattajansa.
On edelleen selvästi näkyvissä, miten uskovaiset alistuvat sellaisen ihmisen edessä, joka pystyy ilmaisemaan sisäisten sarviensa suuruuden kaikkein komeimmilla sanoilla; sellainen suuria sanoja puhuva sisäinen sarvipää on uskontonsa uskovaisten keskuudessa korkealle arvostettu, joka merkitsee sitä, että hänellä on etuoikeus kaikkiin naisiin.
Nykyaikana meillä on lähes täydellinen esimerkki siitä, miten profeetta syntyy. Kyseessä on Turkmenistanin entinen presidentti Saparmurat Nijazovin ja hänen kirjoittamansa pyhä kirja nimeltä Ruhnama; Wikipedia: Ruhnama.Blogi, 18.1. 2013: Sairauden pyhittävät ideologiat ja uskomukset
Ajatelkaapas vaikka sitä, että kyseinen henkilö olisi elänyt ajalla ennen kirjapainoa ja nykyistä tiedonvälistystä. Vain nykyaikainen tiedonvälityst esti Saparmurat Nijazovia perustamasta uutta uskontoa. Hän sai jo miljoonat pienipäiset homunculukset alistumaan turpeahuulisen homunculuksensa valtaan...
Blogi: Suvaitsevaisuus johtuu mantelitumakkeesta
How stuff works: How Your Brain Works
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti