Perussuomalaiset Lumetotuusvaikutuksen kohteena

HS, 6.7. 2019: Kun valhetta toistaa tarpeeksi, ihmiset uskovat sen – Lumevaikutukselta ei suojaa edes äly tai analyyttisyys: "Edes äly tai analyyttinen ajattelu eivät suojaa meitä lumetotuusvaikutukselta, kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus kertoo.".

Aikakaudet alkavat lumevaikutuksesta.
Tieteen aikakausi alkoi, kun Euroopan laajuisesti alettiin puhumaan Juperin kiertolaisista ja Saturnuksen renkaista. Valistuksen aikakausi alkoi, kun ihmiset alkoivat puhumaan valistuksesta. Totuuden jälkeinen aikakausi alkoi, kun ihmiset aivopestiin tunneälykkäiksi:

Mikään tunne ei ole todiste ajatuksen tai mielipiteen totuudellisuudesta. Mielipide voi olla totuudellinen vaikka se ei herättäisi mitään tunnetta - ja päin vastoin; hörhö ajatus on pelkkää puppua, vaikka ihminen kuinka saisi orkkuja sen ajattelemisesta. Mikään tunne ei totuudellista mitään ajatusta, eikä mikään ajatus ole valheellinen vain siksi, että sen ajatteleminen tuntuu inhottavalta. Itkupotkuraivari ei tee mielipiteestä sen enempää rasistista kuin raamatullistakaan.

Tunneälyn tieteellisyys perustuu siihen, että sitä väitettä on vain jatkuvasti toisteltu, jolloin ihmiset luulevat, että heidän uskomuksensa on totta, kun sen ajatteleminen saa tietyn tunteen päälle. Ja päin vastoin; kun ihminen ajattelee oman uskomuksensa vastaista väitettä, niin hän julistaa sen valheeksi ja vääräksi vain siksi, että hän ei saa siitä "oikeaa" tunnetta.

Tunneäly on kaikkein hörhöin totuuden jälkeinen totuus ikinä. Tai itse asiassa tunneälystä höpöttäminen sai ihmiset uskomaan, että vain tunteella saadaan tietää mielipiteen totuudellisuus;
Muistatteko, miten 1990-luvulla tunneälyä hehkutettiin joka tuutista? Se tunneälyn toitottaminen sai lähes kaikki uskomaan, että asia on älyllinen, kun vain tuntee positiivista tunnetta. Tunneälyyn uskominen johti Suomen ja koko läntisen maailman totuuden jälkeiseen aikaan. Hyvin älykkäätkin ihmiset alkoivat hokemaan tunneälyä ja etsimään oikeita tunteita, jolloin kaikki ne julistettiin pannaan, jotka eivät miellyttäneet ihmisiä.
Wikipediasta: "Totuudenjälkeinen politiikka tarkoittaa poliittista kulttuuria jossa päätöksiin vaikuttaa lähinnä tunteisiin vetoaminen, joka ei ole yhteydessä politiikkaan, sekä sellaisten asioiden toistelu, joiden totuudellisuudesta ei välitetä."

Mikä on se tunne, jota ihmisen pitäisi  tuntea, että hänen älynsä olisi oikeaa tunneälyä? Esimerkiksi ihminen voi tuntea erittäin positiivisia tunteita ajatellessaan jonkun koraanin lauseen älyllisyyttä, josta seuraa, että hän pitää koraania lopullisena totuutena ja kaikki koraaniin kriittisesti suhtautuvat ovat vääräuskoisia koiria, jotka pitää pakottaa koraaniin uskoviksi tai heidät pitää tappaa. Mitään eroa fundamentalistisessa uskovaisessa ei ole siihen, että joku tiedemies voi hurmioitua vaikka Big Bangin ajattelemisesta, jolloin tiedemies julistaa, että Big Bang on oikeasti tapahtunut, ja sen epäilijät ovat epätieteilijöitä. Onko muslimin positiivinen tunne jollakin tavoin erilainen kuin tiedemiehen positiivinen tunne?

On vain tunteita ja on vain älyä, mutta jos vaaditaan, että älyn pitää aina esiintyä jonkun tunteen kanssa yhdessä, niin silloin ollaan matkalla totuuden jälkeiseen aikaan, missä ainoita totuuksia ovat ne, jotka saavat ihmiset massahysteeriseen yleisen mielipiteen valtaan, joka saa väkijoukot marssimaan hurmioituneina oikeassa olemisestaan. Yleinen mielipide on tunneälyn kliimaksivaihe, joka saa ihmiset kuolaamaan, kun kuulevat ympäriltään vain omaa korvasyyhyä miellyttäviä totuuksia.

Ihminen voi kokea positiivista tunnetta mistä tahansa asiasta, joten ajatuksen totuudellistaminen positiivisella tunteella on todellakin samaa, jos chili-mausteen pitää tuntua kaikista samalta.

Kaikki uskonnot, ideologiat ja aatteet saavat kannattajia samalla tavalla: Lumetotuusvaikutuksella. Kun ihminen pakotetaan pelottelulla, helvetillä ja uhkailulla lapsesta saakka toistelemaan kivikautisia uskomuksia, niin hänen pitäisi olla poikkeusellinen kyky, jotta hän ei muuttuisi uskomuksen sokeaksi uskovaiseksi.

Mielipiteen vahvistaminen aivojen virtapiiriksi.
Kaikkina aikoina uskomuksista on tullut "totuuksia" samalla tavoin, miten nykyaikana ihmiset on saatu uskomaan, että perussuomalaiset ovat natseja: Kun yhteiskunnan auktoriteetit (kuten entisaikojen shamaanit ja poppamiehet ja nykyajan media ja poliitikot) suoltavat päivästä toiseen samaa valhetta Perussuomalaisista, niin se muuttuu kuulijoiden aivoissa virtapiiriksi, joka käynnistyy joka kerta, kun ihminen kuulee sanan "Perusuomalainen", jolloin tuo virtapiiri saa aikaan aivoissa oikean tunteen, ja sen tunteen nouseminen pintaan saa ihmisen nyökkäilemään hyväksyvästi ja toistamaan, että perusuomalaiset ovat natseja.

Suurimmalla osalla median toimittajista ja poliitikoista on aivoissaan loisvirtapiiri työnimeltä "persu", ja tuon virtapiirin sammuttaminen tai nollaaminen on yhtä vaikeaa kuin homon eheyttäminen tai muslimin kotouttaminen.

Vanha tuttu käsite "aivopesu" kuvaisi paremmin tuota yllä linkitettyä Helsingin Sanomien artikkelia valheen toistosta ja lumevaikutuksesta. Sen jutun arvo on lähinnä siinä, että siinä kerrotaan, miten älykäskään ei ole turvassa aivopesulta, eli siltä, että kun kuulee samaa valhetta joka puoleltaan, niin silloin hermoston synapseihin ohjelmoituu virtapiiri, joka totuudellistaa valheen ihmismielelle.

Mikko Alatalo lauloi joskus, että "Olen omaisuutta ryyppyporukan". Addiktio johonkin aineeseen on myös virtapiiri, joka saa virtansa alkoholista, kuten aivoihin saatu uskomus virtautuu oikeasta sanasta, jolloin virtapiiri luo ihmiselle positiivisen tunteen, jonka vallassa ihminen ei voi olla kriittinen aivoissaan olevaa virtapiiriä, eli valhetta, kohtaan.

Kyse on vanhasta tutusta ehdollistumisesta: Pavlovilainen ehdollistuminen, aivopesu ja lumevaikutus ovat saman ilmiön nimittäjiä. Positiivinen tunne estää kritiittisen ajattelun niin yliopistossa kuin eduskunnassakin. Uskonnot, ideologiat, uskomukset ja yleiset mielipiteet voivat säilyä vain niin kauan, kun ihmiset ovat postiivisen tunteen vallassa.
Kriittinen ajattelu voi syntyä vasta silloin, kun ihminen ei tunne mitään. Tunne neutraalisti esitettyä mielipidettä kohtaan voi syntyä vain silloin, kun se myötäilee tai vastustaa ihmisen omia uskomuksia, jolloin ihminen kokee sen joko hyvänä tai pahana. Älyllä ei tuon tunteen syntymisen kanssa ei ole niin kertakaikkisen mitään yhteistä.

Totuuden jälkeisessä ajassa totuudet on himoriippuvuutta yhteisössä kiertäviin iskulauseisiin, kuten vaikkapa siihen, että persut ovat natseja, tai että muslimit ovat rauhanuskovaisia, tai että maahanmuuttajien motiivien epäily on rasismia, tai että islamin kritisoiminen on rasismia.

Ihminen saadaan helposti uskomaan valheeseen, kun se esitetään ihmisille, joiden tiedetään uskovan toisella tavalla ja joiden tiedetään suhtautuvan johonkin myönteisesti. Esimerkiksi, kun ihminen on saatu pelottelulla uskomaan, että suomalaiset ovat väkivaltaisia ja sisäsiittoisia, niin silloin hän nielee senkin, että pakolaisten motiiveja ei saa epäillä ja islam on rauhanuskonto, koska muutoin ihmisen pitäisi suhtautua kriittisesti monikulttuurisuuteen ja Suomen mollaamiseen.

Yliopistoaikoinani Pyysiäinen oli yksi suosikeistani älyllisenä ajattelijana:
HS, 7.7. 2019: Dosentti Ilkka Pyysiäinen, 60, on tehnyt uransa tutkimalla uskonnollista ajattelua, josta hän ei itse piittaa tippaakaan: ”Monesti olen miettinyt, miten hyvin fiksutkin ihmiset voivat väittää ihan mahdottomia juttuja ja perustella niitä uskon asioina. Samalla on kuitenkin todettava, että monet uskonnolliset ihmiset ovat paljon älykkäämpiä kuin minä itse.”

PS.
Tästä tuli taas vähän pidempi juttu, jossa esiintyy toistoa, joten varokaa, ettei ne toistot saa aikaan totuusvaikutusta, tunneälyn nollautumista.
B, 2.7. 2019: Pohdintaa aivopesun nollaamisesta.
Kiitos sivun vierityksestä tänne saakka.