Historia opettaa

Puolue- ja talousoppi estää ihmisiä oppimasta historiasta. Opillinen valtion talous ja puoluepolitiikka takaa sen, että talous heittelehtii holtittomasti puolelta toiselle ojan pohjia kyntäen.

Toistuvat lamakaudet ovat todisteita oppimattomuudesta; oppineet eivät halua oppia historiasta, sillä he uskovat hienoihin oppeihinsa, joilla voidaan toistaa historiaa.

Viisas ihminen hylkää sellaisen, joka on osoittautunut kelvottomaksi. Talousoppi, joka toistuvasti ajautuu lamaan, ei voi olla ihmisille sopiva. Ihmisten tulee säilyttää kaikki sellainen, joka on hyvää kaikille.

Ei se voi olla vaikeaa tehdä historiasta analyysi ja ottaa sieltä käyttöön kaikki sellainen, joka toimii. Talous, joka sukeltaa jatkuvasti lamaan, ei selvästikään ole kovinkaan toimiva. Paitsi niiden mielestä, jotka katsovat olevansa muita parempia ja siten tarvitsevansa enemmän kuin heidän halpana pitämänsä ihmiset, joiden työtä on kaikki se aineellinen hyvä, jota rikkaat vaativat halvalla itselleen.

Jos sinun asenteesi aiheuttaa sinulle hankaluuksia, niin olet tietysti täysin vapaa vaihtamaan asenteesi sellaiseksi, josta ei ole sinulle harmia. Vapautesi ei kuitenkaan ole sinusta, vaan vapaus kuuluu luonnostaan kaikille; jokainen sellainen oppi joutaa historian roskakoriin, jonka mukaan rikkaat ovat vapaampia kuin muut.

Jos rikkaat -kuten poliitikot- olisivat muita vapaampia, niin miksi he kuitenkin ovat opillisia ja kykenemättömiä vaihtamaan asennettaan paremmaksi? Mitä järkeä on vaatia sellaiselle asenteelle ansiota, joka ei ole vapaa?

Nykyisin kaikenlainen pahaolo tuntuu vain lisääntyvän. Ihmisen perimä tuskin on muuttunut ja saanut sitä aikaan, vaan kyllä huono olo johtuu ihan täysin systeemin arvoista. Rahatalouden arvoilla ei voida elää.

Rikkaat tietysti uskovat, että heidän koko elämänsä perustuu rahaan, mutta vähäinenkin äly riittää sen tajuamiseen, että maailman menosta ei tulisi mitään ilman ilmaistyötä; ehdoitta suurin osa yhteiskunnan yläpitotoiminnoista tapahtuu edelleenkin ihan luonnostaan ja ilman vaatimuksia.

Kyse on siitä, että onko rahan ja ansion vaatiminen aivan siitä hyvästä, että on ilman omaa ansiota syntynyt, niin järkevää kuin rikkaat luulevat. Mitä enemmän ihmiselämä muuttuu rahalla arvotettavaksi sitä huonovointisempia ja saamattomampia ihmisistä tulee.

Jos poliitikko todella on eteen päin katsova, niin hän ottaisi oppia Barack Obamasta, joka Harvardista valmistuttuaan meni oikeusaputoimistoon. Jos Obama olisi totellut asiantuntijoita, hän ei olisi voinut ajatellakaan muutosta mahdollisena presidenttinä; on erittäin helppoa muuttaa asioita, kun on ensin itse muuttanut itsensä järjestelmään sopimattomaksi.

Rikkaat eivät pysty muuhun kuin toistamaan historiaa, koska he ovat järjestelmän olennainen osa. Rikkaat ovat itsessään se rahatalous, jota he pönkittävät lainsäädännällä ja jota he pelastavat krääsätehtaillaan ja siltarummuillaan.

Rahataloutta ei voida koskaan soveltaa köyhiin, koska köyhät ovat rikkaiden ainoa tulonlähde. Ihminen voi olla rikas, mutta rikas ei ole ihminen; Aurinko voi olla punainen, mutta punainen ei ole aurinko.

Vaatimattomuus on älyllistä, toiminnallista ja neuvokasta rikkautta.

Tekniikka et Talous: Perusinsinööri Veijo ei käsitä elvytyspuheiden ja -tekojen ristiriitoja
Iltasanomat: Esko Seppänen: Vain inflaatio pelastaa meidät (Hullun rahan tauti)
Iltalehti: Lamasyylliset; Seppänen listaa lamasyylliset

Pelastus

Mitä nyt taasen halutaan pelastaa?

• Talouden pelastaminen pelastaa myös kaikki tulevat lamat.
  
• Talouden pelastaminen tarkoittaa sitä, että historiasta ei ole opittu mitään.
  
• Talouden pelastamisen todellinen tarkoitus on pelastaa rikkaat.
  
• Talouden pelastaminen pelastaa myös köyhien ja rikkaiden välisen kuilun.
  
• Talouden pelastajilla ei ole aikomustakaan muuttaa maailmaa, koska talouden pelastajien asenne ei ole muuttunut miksikään.
  
• Talouden pelastaminen pelastaa korkeat asuinkustannukset.
  
• Talouden pelastaminen pelastaa ihmisen viisaudelta.
  
• Talouden pelastaminen takaa nöyryyttämisen jatkumisen.
  
• Talouden pelastaminen antaa lisää halpatyövoimaa.
  
• Talouden pelastaminen jatkaa ihmiskunnan hallitsematonta lisääntymistä.
  
• Talouden pelastajat uskovat edelleen valtion suojatyössä olevia talousasiantuntijoita, joiden opeilla ajellaan komiasti lamasta lamaan.
  

Vaatimattomuus on edelleen viisautta.

Iltalehti: Lääkäri IL:lle: Verokikkailu pahentanut lääkäripulaa

Siltarumpupolitiikka

Kylläpäs taasen rikkaat narisevat siltarumpupolitiikasta. Mitä periaatteellista eroa on lama-ajan työllistämisessä verrattuna korkeasuhdannetyöllistämiseen?

Korkeasuhdanteessa poliitikot ja muut rikkaat kehottavat lamalla uhkailemalla ihmisiä kuluttamaan - krääsää!
Laman aikana poliitikot laittavat ihmiset rustaamaan siltarumpuja -- ja käskevät ihmisiä kuluttamaan.

Ainoa ero normaaliajan talouden ja lamatalouden välillä on siinä, että siltarumpujen käyttöikä on paljon pidempi kuin krääsän käyttöikä.

Rahatalous toimisi asiantuntijoiden mukaan oikein ja normaalisti myös siinä tapauksessa, missä poliitikot käskisivät ihmisiä kuluttamaan siltarumpuja -- jotta niitä voisi rakentaa liukuhihnalla. Poliitikot pitäisivät siltarumpupolitiikkaa normaaliajan politiikkana, jos siltarummut rakennettaisiin yhtä kehnosti kuin nykyajan hometalot, autot ja kodinesineet; silloin ihmiset pitäisivät normaalina, että siltarumpu kestää viikon --kuten nyt ihmiset pitävät ihan normaalina sitä, kun krääsä kestää päivän.

Poliitikot katsovat, että vain taloudellinen toiminta on mahdollista. Rahatalous on poliitikoille itseisarvo, josta ei voi luopua ja jota ei voi muuksi muuttaa. Ihmisten näkeminen pelkästään kuluttajina, eli talouden rattaina, on rikos ihmisyyttä vastaan.

Sellainen talous, missä taloudellisuudeksi katsotaan kaikkien muiden paitsi rikkaiden kilpailuttaminen, johtaa vääjäämättä talouden romahtamiseen. Niin kauan talous on mielipuolisuutta, kun rikkaita ei voi kilpailuttaa. Vasta sitten ihmiset voivat viisastua, kun he eivät ainoastaan vaadi itselleen hinnanalennuksia, halpaa elämää, vaan ovat valmiita tinkimään myös omista palkoistaan ja palkkioistaan, jotta sama mahdollisuus olisi kaikilla muillakin

Jos raha ei olisi poliitikoilla kaikessa etusijalla, niin silloin poliitikot antaisivat sitä toisenlaista ajattelua vastaavan määrän vapautta ihmisille, jolloin ihmiset toteuttaisivat myöskin toisenlaisen systeemin, missä raha ei ole kaiken toiminnan A ja Å.

Kuten olen sen niin monta kertaa eri foorumeilla huomannut, niin useimpien ihmisten on mahdotonta nähdä mitään muuta systeemiä mahdolliseksi kuin ainoastaan rahasysteemin.
Sellainen näköalattomuus ei johdu siitä, että jokin toinen systeemi olisi mahdoton toteuttaa, vaan ihmiset luulevat olevansa älykkäitä, kun he väittävät, että he eivät voisi rikastua muuta kuin rahataloudessa, joten siksi esim. ilmaistalous ei ole mahdollinen. Toista systeemiä ei voida arvioida oikein toisen systeemin arvojen pohjalta.

Koska lama-aikana poliitikoiden arvot ovat edelleen rahajuopon arvoja, niin siksi poliitikoiden siltarumpupolitiikka on edelleen samaa politikointia kuin normaaliajan politiikka;
Noususuhdanteessa poliitikot työllisyyden nimissä sallivat rikkaiden perustaa mitä tahansa kulutustuotetehtaita, kunhan ihmisiä vaan voidaan niissä pitää halpatyövoimana.

Poliitikot ovat siis itse saaneet aikaan sellaisen tilanteen, että yritykset huutavat työvoimapulaa, kun yrityksillä on poliitikkojen lupa tuottaa ihmisten kulutettavaksi aivan kertakaikkisen mitä tahansa. Kun Suomenkin alkuperäisasukkaat on saatu krääsätehtaisiin, mainostoimistoihin, tosi-teeveisiin, kuppiloihin, turismiin, it-alalle jms sekä niiden kuluttajiksi, niin sitten onkin poliittisesti korrektia huutaa kehitysmaita apuun, että niistä tulisi tänne sekä halpatyövoimaa...

Olisikohan vaan Suomessakaan työvoimapulaa, jos poliitikot määrittäisivät, minkälaisia tehtaista vaan saa perustaa. Jopa jo mainostoimistojen rajoittaminen vapauttaisi kymmeniä tuhansia suomalaisia hyödyllisempään työhön; se ei ole millään tavoin järkevää eikä taloudellista työntää Suomen metsiä postiluukun kautta kaatopaikalle!

Toki metsien työntäminen postiluukusta kaatopaikalle työllistää uljaan määrän ihmisiä; paljon enemmän kuin siltarumpupolitiikka, joten siksi poliitikoiden on helppoa uikuttaa halpatyövoimapulaa, kun mainostyöntekijät ovat omasta mielestään parempia ihmisiä kuin oman kodin siivoojat, oman kodin rakentajat, omien lasten vanhemmuus;

vaatiihan mainostoimistojen ylläpitäminen valtavan määrän lastentarhojakin, koska krääsään tuottaminen on poliitikoiden mielettömän ajattelun mukaan parempien ihmisten puuhastelua... Eihän toki se ole poliittisesti korrektia vaatia mainostajia ja paperitehtailijoita pitämään huolta omista lapsistaan, koska omien lasten hoitaminen ei ole taloudellista ajattelua...

Iltalehti: Myi 13 miljoonan talon vaimolleen 100 dollarilla
Internet: Älä ruoki lamaa
Iltalehti: Nina Mikkonen jatkoi kiivaita tv-esiintymisiään
Aamulehti: Hurjaa: Maailmantalouden pelastaminen sälytetään kuluttajalle
Uusi Suomi: Nina Mikkosen kohuväitteet – Nyt puhuu huippuprofessori

Solakka maailma

Todellisuudella on monta erilaista näkökulmaa. Tästä näkökulmasta ihmiskehon rasva on kuin talouden raha; Yhteiskuntaa sanotaan sitä enemmän hyvinvoivaksi mitä enemmän rahaa siinä pyörii.

Rahan arvo on rikkaille toissijainen asia; pääasia, että sitä riittää. Myös ihmistä on ollut tapana kutsua hyvinvoivaksi mitä enemmän rasvaa ihmisessä on. Sellainen pitäminen juontaa juurensa niiltä ajoilta, jolloin ihmisen koko päivä kului ruuan keräilyssä, joten lihavaa ihmistä pidettiin hyvinvoivana.

Tolkuton liikalihavuus voisi taasen vertautua hyperinflaatioon, missä rahaa on aivan tolkuttomasti.

Rahataloudessa vierastetaan vähärahaista yhteiskuntaa; ns. normaalitalous, eli nousukausi näyttäisi ihmisen kokoisena melkoisen pulskalta mieheltä. Runsasrahainen ihminen näyttää hyvältä heistä, joilla on vielä melkoisen kivikautinen mieli.

Melkoisen pulskat miehet eivät juurikaan liiku omin voimin, vaan tarvitsevat jatkuvasti yhä enemmän apua. Samoin nousukausi voi olla mahdollista vain, jos tai kun maailmassa jossakin halpaa työvoimaa saatavilla, jolla yhä vaivalloisempi nousukausi ammentaa itselleen lisää rahaa; lisää ostoliikkuvuutta.

Nousukausi ilmentyy siis ihmisten liikunnan ja omatoimisuuden vähyytenä; ihmiset (hyvinvointiyhteiskunta) palkkaavat nousukaudella halpoja ihmisiä jopa koteihinsa siivoamaan, koska nousukkailla itsellään on niin helvatan kiire ajaa rahan perässä kaiken päivät.

Öisin taasen nousukkaat vaativat yöiltojensa toteuttamiseen lisää halpatyövoimaa, jotta nousukkaat pääsisivät eroon liiasta rahastaan, jota kerääntyy heille enemmän kuin mitä he pystyvät tuhlaamaan turhuuden markkinoilla.

Ja sitten rikkaat julistavat itse itsensä autuaiksi, koska he ovat antaneet halvoille ihmisille halpoja työpaikkoja.

Mikä estää taloutta olemasta solakka ja hyväkuntoinen?

Rikastumista havittelevat vain pulskistuvat mitä pidemmälle nousukausi etenee... Lopulta Nousukausi on niin lihava, ettei se enää pysty liikkumaan vaikka se hankkisi miten paljon halpatyövoimaa hyvänsä, koska hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäisasukkaat alkavat kärsimään liiallisesta rahasta; Rikkaille on nousukauden jatkuessa kasaantunut yhä enemmän ja enemmän rahaa, eivätkä he tiedä, miten liikarahavuutta pitäisi hoitaa, koska liikarahavuus on samanlainen sairaustila kuin liikalihavuus.

Niinpä rikkaat haluavat leikkauttaa rahalaukkunsa tai lyhentää rahasuoltaan tai ottaa suolistoonsa heisimatoja, loisia syömään liikarahavuutta, jotta rikkaista tulisi taasen solakoita. Rikkaat hoitavat liikarahavuuttaan heittämällä rahaa milloin minnekin; sijoitusrahastoihin, siipiveikkoihin, sotateknologiaan, huumeorgioihin, keinotteluun, asuntorahastoihin; yleensä kaikkeen sellaiseen, joka nostattaa kaikkien elinkustannuksia.

Lopulta ihmiset eivät enää pysty maksamaan palkastaan perustarpeitaan. Ja niin ihmisiä alkaa yhä enenevässä määrin ilmaantumaan kaduilla, koska rikkaiden laihdutuskuuri on pullauttanut maailmasta siihen pumpatun rahan pois; se raha, jolla luultiin olevan vastine todellisuudessa, olikin pelkkää ilmaa, jolla ei ollut mitään vastikkeellista arvoa.
Rahan arvon alentaminen; rahan lisääminen ei lopulta lisännytkään hyvinvointia, vaan sai aikaan liikarahasta kärsivän yhteiskunnan, joka nyt valittaa lamaantumista...

Kun rikkaat ovat itse puhkaisseet rahakuplansa, niin nyt heille aukeaa huikea paikka puhaltaa ihmisten asunnot, mannut, ruuan tuontanto ja työpaikat omiin taskuihinsa. Valtiot avittavat kaikin tavoin rikkaita suuressa puhalluksessa, koska poliitikkojen mielestä se olisi katastrofi, jos luulokapitalisteilla olisi oikea mahdollisuus köyhtyä (Luulokapitalisti; ihminen, joka uskoo, että rikkaita ei tarvitse kilpailluttaa, koska rikkaus mukamas sinänsä todistaa ihmisen olevan paras mahdollinen kilpailuttaja).

Valtio suojelee rikkaita kaikissa taloustilanteissa; Rikkaan riski kuuluu joukkoon, missä ovat sellaiset loogisuudet, kuten punakattoinen avoauto ja naimissa oleva poikamies.

Yhteiskunta välttyisi liikarahavuuden ongelmilta, jos vain yhteiskunta ymmärtäisi pysyä solakkana; solakka ihminen syö vain sen verran, mitä itse kuluttaa; solakka talous tuottaa arvoa vain sen verran arvoa, mitä se itse kuluttaa. Solakka talous antaa lihaville ja laihoille talouksille mahdollisuuden selviytyä ongelmistaan ihan itse; ei se ole kovinkaan viisasta auttaa sellaisia valtioita, jotka eivät tosissaan halua selviytyä itse.

Solakoiden ihmisten ei tarvitse auttaa toinen toisiaan pysymään solakoina, joten siksi solakat ihmiset ryhmänä ovat valmiina toteuttamaan itseään aivan uudella ja ylemmällä tasolla, johon muunlaiset ihmiset eivät pysty.

Maailmaa auttaisi suuresti se, jos meillä olisi hyväkuntoisia valtioita, jotka eivät pode nousukautta, vaan pystyvät omilla voimavaroillaan pitämään itsensä kunnossa.

Valitettavasti ihmiset ovat vieläkin niin lähellä kivikautta ja keräily-yhteiskuntaa, että he eivät tajua nousukauden olevan yhteiskunnan ja maailman pahin vihollinen; nousukausi lihottaa valtioita (rikkaita, suom. huom.) ja saa ne toimimaan köyhyyden lähteinä ja sotien syinä, koska nousukkaat pitävät muita maita vain oman maansa luonnonvarana, jota on oikeus riistää;

Suomenkin pöhöttynyt poliittinen johto ei voi muuta kuin riistää kehitysmailta niiden älykkäin ja halvin kansanosa.

Tämän kirjoituksen ideana oli verrata talouden suhdannekausia ihmisen rasvaisuuteen. Hyvin rasvainen ihminen on kuin Nousukausi juuri ennen lamaa.
Solakka ihminen on kuin talous juuri ennen nousukautta.

Solakan ihmisen elintavat, asenne ja ajattelu ovat täysin erilaisia verrattuna lihavan ihmisen elintapoihin, asenteeseen ja ajatuksiin. Sitä vastoin solakoiden ihmisten ajatukset ovat saman suuntaisia, kuten on myös rikkaiden, eli rahasta sairaiden ihmisten ajatukset kaikkialla yhdenmukaiset; rikkaat eivät pysty ajattelemaan näitä ajatuksia.

Uneconomical economy

Epätaloudellinen talous. Laman aikana ei olla nipottajia. Lamasta "noustaan" "nousukauteen" opeilla, joita yksikään palkattu asiantuntija ei voisi edes ajatella nousukauden talousopeiksi. Lamakauden talousopit poikkeavat suuresti nousukauden opeista. Nousukauden opeilla ei voida nousta, vaan vain laskeutua lamaan.

Lamasta noustaan! Lamakausi on todellisuudessa nousukausi, kun taasen ahneet näkevät nousukauden hyvänä, koska vain silloin he voivat olla julkijumalattomasti ahneita.

Talousasiantuntijoiden oppeja käytetään vain talouden "normaalitilanteessa" Talouden poikkeusoloissa poliitikot joutuvat säveltämään ja improvisoimaan. Yleensä poliitikoiden suorittamat laman korjausliikkeet koskettavat vain ja ainoastaan köyhiä, mutta joskus lama voi olla niin syvä, että poliitikot joutuvat kieltämään jopa itseltään palkankorotukset.

Miten tahansa, niin laman aikana talouspolitiikka kaikessa epäortodoksisuudessaan on paljon parempaa kuin lamakausien väliajoilla opin mukainen talouden hoito. On suorastaan huvittavan irvokasta, että taloustieteen asiantuntijat eivät ole huomanneet opettaa poliitikoille lama-ajan taloutta korkeimpana asiantuntijuutena, mitä ylipäätään joku rikas voisi koskaan taloudesta tietää.

Nousukautena poliitikot eivät tietystikään voi toteuttaa sitä politiikkaa, jolla talous nostettiin ns. suosta, koska nousukauden oikea nimi on ahneuden aika.

Nousukauden talouspolitiikka ei suinkaan lisää yhteiskuntaan mitään todellista arvoa, koska nousukausi merkitsee käytännössä sitä, että rikkaat pyrkivät voittojen maksimointiin, eli puhaltamaan hintoihin ilmaa ja tekemään köyhille ohareita valtiovallan antaessa siihen suorasuuntausta sellaisella röyhkeydellä, että kansan ryöstäminen voi onnistua vain päivän valossa.

Talouskriisin muuttaminen takaisin kestäväksi taloudeksi on tuhoon tuomittu; Luoja meitä suojelkoon kaikilta virallisilta talousasiantuntijoilta. Se on todellakin täältä katsoen äärimmäisen irvokasta kutsua nousukautta nousukaudeksi, koska juuri nousukausi on pelkkää alamäkeä seuraavaan lamaan.

Kun asiaa katsoo näin epävirallisesti, niin huomataan helposti, että vain lamakausina tehty talousasiantuntijoiden opeista vapaa talouspolitiikka pitää yllä rahataloutta; nousukaudet ovat lamakausilla luotujen arvojen yksityistämistä rahajuoppojen salaisille tileille, joka huipentuu siinä ja silloin, kun poliitikot virallisesti tunnustavat lamakauden todellisuudekseen.

Nousukauden viimeisin vaihe on siis silloin, kun kaikki muut paitsi poliitikot ovat jo tunnustaneet laman, mutta poliitikot haluavat vielä puristaa viimeisenkin pisaran köyhien selkänahasta rikkaiden taskuihin ennen kuin he voivat tunnustaa laman ja alkaa hoitamaan sitä täysin vailla minkäänlaista oppineisuutta

Rahatalous on todellakin niin mitäänsanomatonta, että sen pyörittämiseen riittää lamakauden aikana tehdyt täysin asiantuntemattomat päätökset, joita ei kuitenkaan voida enää tehdä nousukauden aikana, koska nousukausi on tarkoitettu ahneusmäen mäenlaskuun; Lamakausi ikään kuin toimii hiihtohissin tavoin, jolla hinataan laskijat mäen päälle. Nousukausi onkin sitten rahajuoppojen laskun huumaa.

Tämän kirjoituksen idea oli siinä, että lamakauden politiikkaa ei hallitse oppineisuus eikä puoluekuri, vaan mitä syvempi lama sitä hyveellisemmin valtiot toimivat ihmisten hyväksi. Lamakautena poliitikkojen on pakko heittää jokainen talousoppi ikkunasta pellolle. Ja juuri siksi lamasta voidaan nousta, koska jos laman aikana edelleen harjoitettaisiin talousviisaiden oppeja, niin lama ei koskaan nostaisi rikkaita nousukauden harjanteelle.

Vaatimattomuus ehkäisee huonoja aikoja tulemasta.
Vaatimattomalle ei ole olemassa huonoja aikoja.
Vaatimattomuus on viisautta.

Hello, Barak Obama. Soisin sinun ymmärtävän, mikä siunaus lamakaudella on USA:lle ja koko maailmalle. Olisi ihan kivaa, jos et missään presidenttiytesi vaiheessa vaihtaisi lamaa takaisin ns. normaaliksi ajaksi. Jatkukoon lamakausi tästä eteen päin ikuisesti, God bless you and our world

Blogger: Valtiot siunaavat ahneuden
Blogger: Suomi liikelaitokseksi
Blogger: Arkisto, elokuu 2007
Blogger: Lama on rikkaiden sadonkorjuu

Vaatimattomuus on viisautta

Paljon on tullut kirjoitettua rikkaista ja heidän johdannaisuuksistaan; mitä rikkaista seuraa. Pikku hiljaa tässä alkaa tulla lopullinen ajatus mieleen, etteivät rikkaat pysty milloinkaan oppimaan yhtään mitään. Johtuu varmaan siitä, miten rikkaat pystyvät aina selittelemään itselleen, ettei toki taantuma tai lama johdu rikkaista, vaan se on aina jonkun ulkopuolisen syyn vika.
Ihan kommareita kaikki rikkaat tyynni; kommunistien mukaan kommunismi olisi ollut todella loistava ideologia kommunistipuolueen jäsenille, mutta paha kapitalisti tuhosi sen. Onneksi kommunistit sosialisoivat valtion omiin taskuihinsa, joten takin kääntäminen oli näennäisen helppoa.

Mitä tapahtuu, kun seuraava nousukausi alkaa? Varmasti rikkaat ajattelevat silloin täsmälleen samoin, mitä he ajattelivat ennen tätä lamaa; että täähän menee tosi hienosti, ei muuta kuin lisää ilmaa pörssikursseihin ja lisää halpatyövoimaa maailmaan ja tehtaiden jatkuva siirtely halpatyövoiman perässä on niin maan perkuleen viisasta ja taloudellista...

Jollakin tavoin symppaan itsekin Barak Obamaa, mutta näen täysin selvästi, että rikkaat eivät edes ajattele muuttavansa ensin itseään; muuttavansa suhtautumistaan talouteen. Jos tai kun rikkaat eivät muuta itseään, niin siksi tämänkin laman hoito tulee maksamaan suunnattomasti köyhille; koska yksikään rikas ei katso olevansa velvollinen uhraamaan yhtään mitään maailman muuttamiseksi paremmaksi. Juopot välittävät hevon paskaa maailman tilasta.

Obama julistaa muutosta, mutta mitään todellista muutosta ei tapahdu, jos yksittäiset ihmiset eivät itse muutu. Rikkaat ovat niin sekaisin rahasta, että heitä on täysin mahdotonta saada selviämään rahasekoilustaan edes puheilla. Jos nimittäin juoppo muuttuisi raittiiksi puheella, niin meillähän ei olisi ollut enää satoihin vuosiin yhtään juoppoa.

Vielä vähemmän juhlapuheet auttavat rahajuoppoja raitistumaan; hehän nimittäin vain juopuvat juhlista lisää ja lisää; kyllähän rahajuoppo aina löytää syyn rahasta sekoilemiseen; mikä olisikaan parempi syy sekoilla rahasta kuin Barak Obaman historiallinen puhe muutoksesta, aikuistumisesta, ahneudesta ja vastuuttomuudesta.

Kuvitelkaa nyt, mitä tuollainen auttaa rikkaisiin? Yhtä vähän kuin vastaavat käsitteet juoppoihin; hehän vain nauraisivat niille, koska juopot eivät todellakaan koe juomisen olevan heille ongelma, - paitsi siten, että viinaa on aina liian vähän!
Eihän rahajuoppokaan mitenkään koe, että raha olisi ongelma hänelle muuten, paitsi että sitä on aina liian vähän. Rikkaan pitää ravistella joka päivä köyhiä ja tehdä heille ohareita, jotta rikas saisi päivittäisen annoksensa rahaa, johon rikas turtuu joka päivä yhä enemmän.

Koska selvästikään rikkaat eivät aio muuttaa talouden perustaa ja suuntaa, niin siksi nykyisen laman hoidon tarkoituksena on vain pitää nykyiset rikkaat jatkossakin rikkaina, eli jatkuvassa rahapulassa. Rikkaat tosin eivät pysty tajuamaan, että nousukausi aina johtaa lamaan; nousukaudella rikkailla menee hyvin, joten heidän mielestä talouden ideologiassa ei ole mitään vikaa - vaikka selvästi rikkaiden ideologia oli viime nousukaudellakin täysin selvästi menossa päin persettä.

Obama kuulemma puhui kuten joku Rooselvelt joskus 60 vuotta sitten, kun viimeksi maailma oli syvän laman kourissa. Rooseveltin puhe oli kuulemma erinomaisen kannustava ja historiallinen, joka joidenkin mielestä muutti maailman. Voi tietysti olla, että Roosewelt muutti maailmaa, mutta rikkaiden asenteet pysyivät aivan samoina. Hissaatko?

Meillä on siis kiistaton todiste siitä, että globaalin laman aikana valittu USA:n presidentti kyllä voi jollakin tasolla innostaa ihmisiä puheellaan, mutta mitään vaikutusta sillä puheella ei ole rahajuoppoihin. Jos nimittäin rikkaat olisivat muuttuneet silloin Rooseveltin puheen tähden ja laman kokemuksen myötä, niin miksi sitten jälleen rikkaat ovat kerjäämässä köyhiltä lisää rahaa, jotta heidän ei itse tarvitse millään tavoin ottaa vastuuta yhtään mistään?

Kuten juopot eivät pysty ottamaan vastuuta itsestään, niin samoin myöskin yksikään rikas ei voi aikuistua. Sillä jokainen rikas uskoo täysin sokeasti talousoppineita, joille rikkaat ovat myöntäneet korkeita rahallisia palkintojakin vain sitä varten, että talousoppineet puhuisivat rahasta sekopäisille rikkaille helliä sanoja.

Katselkaa ja kuunnelkaa rikkaita taasen uuden nousukauden aikana, jolloin he julistavat, että eihän toki meidän toimet millään tavoin voi olla virheellisiä ja johtaa meitä lamaan. Eihän toki eläkesäätiötkään tehneet mitään väärää pumpatessaan ilmaa pörssikursseihin. Eihän toki valtiokaan ole syyllinen hintojen nousuun vaatiessaan toisesta taskusta tulosta toiseen taskuun --jolloin toinenkin tasku saadaan näyttämään tulosta, kun käydään köyhien taskuilla.

Elinkustannusten nousukaan ei johdu poliitikoista, jotka aina ovat etummaisia kaikilla etuoikeuksilla joka paikassa, ja joilla aina riittää rahaa maksaa mitä tahansa kiinteistösijoittajat pyytävätkin. Samoin talous- ja lainoppineet eivät ole syyllisiä opintojen kalleuteen, koska hehän vain toimivat jumaloimiensa ideologien oppien mukaan, jotka julistavat, että luentoprujujen painattaminen kirjaksi pitää olla kannattavaa puuhastelua....

Rikkaat eivät tajua, että jokainen rikkaan vaatimus on taannuttaa taloutta; kaikki pienetkin vaatimukset ovat ansiotonta arvoa, joka näkyy ns. inflaationa, eli rahan arvon alentumisena; Vaatiminen ei koskaan ole staattista, vaan vaatimus johtaa aina vaatimaan enemmän ja enemmän. Minä kutsun sitä lapsellisuudeksi, kun taasen rikkaat ylistävät vaatimista sanoen sen olevan ainoa keino, jolla rikas voi saada päänsä sekaisin rahasta.

Sanon edelleen, että viisas ihminen pyrkii vaatimattomaan elämään -- huonojen aikojen tullessa vaatimattomuuteen tottuneelle huonot ajat eivät ole huonoja aikoja. Vain rikkaat ja rikkaiksi haluavat kärsivät huonoista ajoista, koska he eivät pääse himoistaan noin vain irti, kun viinaa/rahaa on vähän tarjolla. Himoitseminen ja hekumointi ei tunne noudata talouden suhdanteita.

Kuten olen kirjoittanut internetiin, niin me emme voi auttaa rikkaita niin kauan, kun enemmistö kansasta on rahajuoppoja; vasta sen jälkeen kansakuntiin syntyy raittiusliikkeitä rahajuoppoutta vastaan, kun enemmistö tajuaa, että kärsimys johtuu rikkaista, eli lapsellisista, vastuuttomista rikkaista, jotka eivät itse pysty elämään itsellistä elämää.

Niinpä maailma saa vielä kerran kokea nousukauden, jolloin rikkaat puhuvat, miten hyvä asia rikastuminen; jatkuva rahanpuute on, koska sillä tavoin oravanpyörä pyörii. Ainoa keino lopettaa rahajuoppous maailmasta ei ole globaali talouskriisi, vaan globaali katastrofi. Koska talouskriisit ovat rikkaiden sadonkorjuujuhlaa.

Iltalehti: Obama jäädytti Valkoisen talon palkat
Tekniikka ja Talous: Köyhien verotus rikkaiden hyväksi ei mahdu Veijon oikeustajuun

Retarded Hazard

Nykytiede ei oikein tahdo päästä eroon sattumasta. Järjellisyys todellisuuden perustana ei kiinnosta ateistista tiedettä. Tiedemiesten tiedostamaton ja vähän tiedostettukin tavoite on käyttää tiedettä uskontoja vastaan.

Tiedemiehet eivät juurikaan välitä pohtia uskon, uskonnon ja uskonnollisuuden eroja. Tiedemiehet luulevat, että uskontojen hirmuteot ovat Jumalan syytä. Tieteessä on sellainen uskomus, että Jumala saa ihmisen toimimaan typerästi ja siksi he julistavat tieteellisen asenteen puhtaaksi kaikenlaisesta uskosta.
Mutta ihmisen taso aistirajoituksineen todellisuudessa synnyttää vääjäämättä ihmiseen uskoa, jolla ihminen voi nähdä jotakin parempaa, korkeampaa ja perimmäisempää kuin tämä evolutiivinen ja kohtalokas maailma.

Uskonnollisuus on aina jonkin henkilön elämästä tehty tulkinta. Kristinusko, Islam ja juutalaisuus sekä muut uskonnot pyrkivät alistamaan ihmisen oman elävän uskon uskoksi johonkin tulkintaan. Uskonnoissa ihmisen luonnollinen uskon kohde -elämä- on siirretty kuolleisiin kirjoituksiin. Uskonnolliset ihmiset eivät itse elä omaa elämäänsä, vaan he pyrkivät vain noudattaman tiettyä käyttäytymisnormia, jonka he uskovat olevan ainoa tie elämästä parempaan, kuoleman jälkeiseen elämään.

Myös tiedemiehissä on uskon funktio, kuolevaisia ihmisiä kun ovat. Ja myös tieteessä on ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan tiedemiesten uskoa esittämällä omia uskomuksiaan tieteen totuuksina. Tiedemies joutuu tahattomasti kohdistamaan oman henkilökohtaisen uskon-funktionsa tieteen todistamattomiin totuuksiin, jotta hän tulisi hyväksytyksi tiedemiehenä.

Suurin uskonnollinen dogmi tieteessä on sattuma. Tiedemiehet eivät pysty vieläkään analysoimaan sattumaa millään tavoin älyllisesti --koska tiedemiehet uskovat sokeasti, että tieteessä ei saa olla mitään jumalallista toimijaa eikä tieteessä tule etsiä todellisuuden selittäjäksi minkäänlaista älyllistä liikuttajaa.

Sattumasta on siis tullut tiedemiehille niin suuri liikuttaja, että tieteen sisällä ei enää ole mitään sellaista tekijää, jolla olisi jotakin arvovaltaa sattuman kyseenalaistamiseen. Tiedemiehet puhuvat aidosta sattumasta, sokeasta sattumasta, satunnaisuudesta, vähäisimmän vaikutuksen periaatteesta ja itseorganisaatiosta ja niiden matemaattisesta perustasta.

Kun nyt tarkastellaan sattuman tieteellistä luonnetta, niin emme voi olla huomaamatta, että sattumasta puhutaan ikään kuin se kuuluisi jumalten valtakuntaan. Siinä on selvästi elottomalle luonnolle kuulumattomia ominaisuuksia, kuten näkövammaisuus: Sokea sattuma on yhtä kuin näkövammainen Sattuma ei voisi olla sokea ilman aivoja. Oliko sattuma sokea jo syntymästään, vai tapahtuiko sattumalla jokin onnettomuus, johon se ei ollut itse syyllinen?

Samoin sattumalla on kykyä valintaan. Selvästikin kyky valintaan on ominaisuus, jota ei tavata elottomasta luonnosta. Ei riitä, että sattumalla on kyky valintaan; sattuman valinnat ovat aina kehityksen kannalta hyviä valintoja, joka on kiistämätöntä, koska tätä asiaa ei tarkastele "ameeba", vaan siitä kehittynyt olemuskeho, jolle on tullut kykyä itseymmärrykseen.
Ymmärrys taasen ei ole tieteellistä olemukseltaan, eli ihmisen ominaisuudet eivät perustu tieteeseen, vaan tiede on vain muuan ihmisen vajavainen tapa pyrkiä järjestystä kohden.

Edellä huomattiin, että tiedemiehet puhuvat sattumasta ikään kuin se olisi elävä, tarkoitusta ilmentävä olento. Tietysti tiedemiehet tämän kiistävät, mutta sellainen kiistäminen olisi vain psykologista torjuntaa, eikä suinkaan tieteen filosofiaa. Sillä tiedemiehet eivät voi uskonsa mukaan hyväksyä mitään sellaista, että luonto toimisi järkiperustaisesti.

Edes viime aikoina uudestaan esille nousseet teoriat, kuten auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen periaate eivät tiedemiesten mukaan johdu Älystä, vaan nekin toimivat ihan vaan sattumalta, mutta matemaattisesti.
Koska tiedemiehet selittävät kaiken toiminnan perustuvan matematiikkaan ja kieltävät johdonmukaisesti matematiikalta älyllisen perustan, niin siksi tiedemiehet eivät voi selittää matemaattisten teorioiden olemassaoloa mitenkään muutoin kuin sattumalla.

Matematiikka on tieteessä suuri yksinäinen; ennen Matemaatikkoa (Aiheuttamatonta Aiheuttajaa; Jumalaa) oli Jumalan sekundaarinen sijainen; Matematiikka, joka sai aikaan lopulta matemaatikon monien sattumien summana. Tieteen suurimpia uskomuksia on, että olevaista edeltää teoria, matemaattinen teoria, jota edeltää sattuma. Että luonnon matematiikka loi sittemmin aineen, ja aine oli ensin miljardeja vuosia yksin olemassa, kunnes siihen tuli sattumalta äly, joka lopulta kehitti teorian ennalta olemassa olevasta luonnon matemaattisesta perustasta, jossa ei tieteen mukaan ole mitään järkeä.

Mutta, kuten alussa huomattiin, niin tiedemiehet joutuvat tahattomasti puhumaan sattumasta, joka on enemmän kuin persoonaton tekijä. Tieteen sattumassa havaitaan selvästi samoja piirteitä, mitä aikoinaan oli atavistisessa luonnossa, josta sittemmin usko-funktion kautta kehittyä kuva Jumalasta. Tieteen sattumasta tulee koko ajan dynaamisempi ja elävämpi, koska myös tiedemiehissä on usko-funktio!

Tiedemiehet ovat parhaillaan personoimassa sattumaa. Auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen laki ovat sattumalle postuloituja lisäominaisuuksia. Auto-organisaatio ei ole kumonnut tieteestä sattumaa, vaan nimenomaan on huomattava, että luonnon itseorganisaatio on vain lisätty suoraan sattuman kyvykkyydeksi -- koska edelleenkin tieteestä kiistetään kaikki älyllisyys, jotta tiedemiehet eivät vaan vahingossakaan tulisi osaksi uskovaisten hölmöilyä.

Toki uskovaiset ja tiedemiehet voivat kuvitella olevansa eri leireissä, mutta tämän pieni tarkastelu näyttää, että jokainen yksilö suhtautuu todellisuuteen uskonnollistieteellisesti. Henkilökohtaisen uskon kieltäminen johtaa joko sattumauskovaisuuteen tai sitten tulkinnalliseen uskonnollisuuteen.

Tiedemiehet ovat uskossaan luoneet sattumasta itselleen uskonnon. Sattuman teoista on taasen tehty tieteellinen tulkinta, jonka mukaan ihmisen tulisi elää ja puhua, jotta häntä voitaisiin kutsua tiedemieheksi. Tiede on pohjimmiltaan uskonnollisuutta, joka haluaa käydä uskonsotaa kaikkia muita jumalia vastaan Sattuma-jumalan puolesta.

Kuten uskonnollisten uskosta havaitaan, niin heidän jumalansa on yksinään hyvin heikko, joka ei mieleltään rohkene hävittää vääräuskoisia. Samoin tiedemiehet ovat joutuneet havaitsemaan, ettei sattumaan voi luottaa siinä, että se tuhoaisi väärät jumalat, joten tiedemiehet joutuvat itse hoitamaan likaisen työn; uskontonsa levittämisen vääräuskoisiin.

Koska ateistit uskovat sokeasti sokeaan sattumaan, niin siksi he eivät voi vielä pitää Jumalan olemassaoloa muuta kuin todennäköisenä - There's propably no God (ateitsit joutuivat kirjoittamaan mainoslauseensa kapiteelilla, jotta he eivät olisi joutuneet kirjoittamaan Jumala-sanaa pienellä Jiillä, joka sinänsä olisi ollut ateistista, mutta kapiteelit todistavat vain sattumauskovaisuudesta; Ateismi on fundamentaalista, kiihkouskovaista sattumauskovaisuutta).

Todennäköinen Jumala on siis vastoin ateismin oppia, koska ateismi kieltää ehdoitta älyn olemassaolon. Ateistilla ei ole lupaa pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisyyskysymyksenä, mutta tiedeuskovaisena ateisti joutuu sattumauskovaisena niin tekemään.

Ateistien bussikampanja ei siis olekaan luonteeltaan ateistinen, vaan tieteen sattumauskonnollinen, missä sattumaa käytetään samalla tavoin kuin uskonnoissa Jumalaa; sattuma on taskusattuma, jolle annetaan erilaisia merkityksiä tilannekohtaisesti.
Kun sokea sokeaa johdattaa, niin molemmat kuoppaan tippuvat.
Kun vajavainen uskoo sokeaan, näkövammaiseen sattumaan, niin tarvitaan Vennisen tapainen ihme, jotta tieteen selitykset olisivat todentuntuisia; sattumasta vapaita

Internet: Atheist Campaign
Iltalehti: Britanniasta alkanut ateistien bussimainoskampanja leviää
Tampereen yliopisto, Psykologian laitos:
Persoonallisuuden psykologia
Tiede.fi: Darwinismi kumottu, suomalaisvoimin!
Portal: The Least Action and the Metric of an Organized System
Paholaisen Asianajaja: Ateistien bussikampanja, mutkia matkaan
Google: Itse-organisaatio +sinenmaa
Geocities: Luonnonlaki; Jumalan tapa
Google: Kohonen +sinenmaa

Ambassadors of badwill

Maat lähettävät muihin maihin lähettiläitään. Lähettiläät lähetetään matkaan siksi, että he uskollaan ja olemuksellaan ja käytöksellään näyttäisivät muiden maiden kansalaisille, miten hienoja ihmisiä meillä ollaan.

Lähettilään vastaanottaneen maan tulisi siten suhtautua lähettilään kotimaahan sillä perusteella, miten lähettiläs toimii. Suomi ei toimi järjellisesti, jos se ei ota Venäjän suhteissa huomioon Venäjän lähettiläiden toimintaa täällä Suomessa.

Ei ole oikein käydä kauppaa niiden maiden kanssa, joiden lähettiläät eivät kunnioita Suomea. Selvästikin Venäjä suhtautuu täysin ylimielisesti Suomea ja suomalaisia kohtaan, eikä siitä seuraa mitään hyvää, että Suomi tavallaan nöyristelee Venäjälle jättäessään täysin huomiotta Venäjän lähettiläiden antaman signaalin, millaista väkeä venäjäläiset "parhaimmillaan" ovat.

Lähettiläs-idea on juuri siinä, että hän on maansa hyväntahdon edustaja kohdemaata kohtaan. Jos lähettiläällä ei ole hyvää tahtoa, niin miten silloin voidaan pitää lähettilään kotimaatakaan hyväntahtoisena? Itse lähettiläs-idea on muutettu, jos lähettilään elintavoilla ja käytöksellä ei ole mitään merkitystä maiden välisiin suhteisiin.

Voidaankin siten perustella nähdä, että lähettiläät ovat vain rikkaiden toinen toisilleen jakamia etuoikeuksia, kuten mikä tahansa muukin rikkaiden toiminta, jolla he jyvittävät valtion omaksi etujärjestökseen.

Iltalehti tiistaina, 1.2.2011: Venäjällä eniten cd-sakkoja: "Itänaapurin diplomaatit eivät maksaneet yhtään pysäköintivirhemaksua viime vuonna."
Iltalehti: Venäjä ei sakoista välitä

Suunnitelma B

Hyvä hallinto omaa B-suunnitelman. Mitä nykyinen hallinto voisi tehdä enää kansan hyväksi, jos vaikka supertulivuori heräisi? Ei mitään.
Hallinnolla tulisi olla suunnitelma B kaikille asioille. Hallinnon tulisi pystyä aloittamaan esim terveydenhuolto uudelta pohjalta, jos nykyinen terveydenhuolto tuhoutuu hallinnon mielettömän yksityistämishimon tähden.
Mutta, millainen B-suunnitelma voisi hallinnolla olla globaalin katastrofin varalta?

Olen hahmotellut uudenlaisen kaupungin, joka kävisi myös turvakaupungista siinä tapauksessa, että elämä maan päällä olisi vaikkapa vuoden ajan vaikeaa tai mahdotonta. Rakennetaan kaupungit maan alle; Tehdään maahan jättimäinen avolouhos, jonka pohjalta haarautuisi kuusi säteittäistä tunnelia, joiden varrelle tulisivat asunnot, varastot, tehdas- ja energiatilat ja ruuantuotantoon erikoistuneet tilat.

Itse avolouhoksen ylle tehtäisiin kosmisuutta edustava tieteiskupoli ja nerokkailla peilisysteemeillä päivän valo tuotaisiin alas. Hahmottelin jotakin tällaista jo vuosia sitten voidakseni esittää kaiken kritiikkini vastapainoksi myös toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa.
Yllä pikaisesti esitelty maanalainen kaupunki säästäisi valtavasti energiaa lämmityksestä ja liikenteestä. Ja viime viikkojen uutisten vuoksi se soveltuisi erinomaisesti jo sellaisenaan kaupunkilaisten turvapaikaksi, jos todellakin sivilisaatiota kohtaisi jokin ennen kokematon onnettomuus.

Maanalaisen kaupungin rakentamiskustannukset olisivat rahataloudellekin taloudelliset, joskin nykyinen rikastumiseen perustuva poliittinen eliitti ei varmaankaan halua asunnoista ja rakennuksista edullista, koska siinä tapauksessa he eivät itse voisi rikastua. Rikkaillehan kaikki on ilmaista, joten heitä ei varmaan kiinnosta edullinen asuminen, joka kaiken lisäksi olisi jo valmiiksi suunnitelma B.

Mutta, poliitikot voisivat ihan oikeesti ajatella, että ei se nousukausikaan voi ian kaiken kestää, että eivät ne pörssikurssitkaan nyt taivaaseen asti voi nousta, että ei se kulutuskaan voi ian kaiken jatkua, että tsunami voi tulla uudestaan, että suunnitelma B:n voisi jo ihan oikeesti rakentaa jo nyt valmiiksi, eikä vasta sitten, kun eläminen maan päällä käy mahdottomaksi.

Iltalehti 15.1.-09: Avaruuskappaleet uhkaavat maapalloa
YLE: Julkinen terveydenhuolto saattaa romahtaa
Wikipedia: Supertulivuori
Astronetti: Komeetta- ja asteroiditörmäykset

Kansan vaatimattomuusliike

Tämä on ajoittainen julkaisu rahajuoppoudesta. Olen listannut tähän alle muutamia juoppouden ja rikkauden yhtäläisyyksiä (copylefted: kati sinenmaa). Julkaisun tarkoituksena on lisätä tietoisuutta vaatimattomuudesta; Vaatimattomuutta voi olla vain siellä, missä ei ole vaatimuksia.
Alkupalana New York Times 4.1.2009:
The End of the Financial World as We Know It

Juoppo: Oi, jospa kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi
Rikas: Oi, jospa kaikki inhimillinen toiminta rahaksi muuttuisi.

Juoppo: Viinan hintaa pitää alentaa, koska se ei ole mikään ongelma.
Rikas: Inflaatio (rahan arvon alentaminen) on vain hyvästä, koska muutoin talous ei toimi oikein.

Juoppo: Voi, en voi elää ilman viinaa.
Rikas: Älä hulluja puhu; ei kukaan selviä ilman rahaa.

Juoppo: Pystyn ottamaan huikalla vodkapullollisen, eikä se tunnu missään...
Rikas: Mikään määrä optioita ei ole minulle kohtuuton; 100 miljoonaa euroa ei tunnu missään...

Juoppo: Anna viinaa, niin pystyn tekemään mitä tahansa.
Rikas: Jos en saa rahaa, en voi olla pätevä.

Juoppo: Säälittäviä mamiksia, jotka tulevat juovuksiin keskiolutpullollisesta
Rikas: Säälittäviä köyhiä, jotka pystyvät elämään dollarilla päivässä.

Juoppo: Elämä ilman viinaa on teeskentelyä.
Rikas: Elämä ilman rahaa on tylsää.

Juoppo: Elämää ei voi kohdata selvin päin.
Rikas: Elämää ei voi kohdata ilman rahaa, vaan sen pitää olla mahdollisimman helppoa, koska muutoin ihminen ei voi olla älykäs, jos hänellä olisi älyllisiä haasteita.

Juoppo selvälle: Kaikille ihmisille kelpaa viina, joten älä luule olevasi muita parempi, maitosuu!
Rikas rehelliselle: Kaikki ihmiset ovat ostettavissa, joten älä yhtään jeesustele, perhana!

Juoppo porukassa: Mulle kuuluu pidempi ryyppy, koska kestän paremmin viinaa.
Rikas saunaillassa: Mulle kuuluu enemmän rahaa, koska se ei ole mulle mikään ongelma.

Poliitikot (jotka kuuluvat rikkaisiin) tietävät kyllä hyvin, miten viinan kulutusta voidaan vähentää; nostetaan viinan arvoa.
Sitä vastoin rahan kulutuksen vähentäminen ei kiinnosta poliitikoita tipan tippaa, koska poliitikoiden lakeijat, eli talousasiantuntijat julistavat tuomiopäivää, jos rahan arvoa pitäisi nostaa. Poliitikoille kelpaa vain se, mikä on jokaisen juopon mieleistä; riippuvuutta aiheuttavan aineen hintaa pitää jatkuvasti laskea, koska himoriippuvaisille kehittyy jatkuvasti yhä korkeampi ja korkeampi sietokyky heitä orjuuttavaan aineeseen.

Kun siis talousasiantuntijat julistavat, että vain sellainen talous on kestävällä pohjalla, missä rahan arvo jatkuvasti laskee; missä rahaa tarvitaan aina enemmän ja enemmän, niin se talousoppi ei todellakaan seuraa järkeilystä, vaan siitä yksinkertaisesta totuudesta, että talousasiasiantuntijat ovat rahajuoppoja, joiden ajattelua ohjaa puhdas rahan himo.

Se on ihan sama, jos alkoholipolitiikkaa hoitamaan laitettaisiin juoppoja, jolloin huomattaisiin, että heidän politiikkansa viinan suhteen olisi samanlaista, mitä nyt on poliitikkojen politiikka rahan suhteen. Alkoholisteillakin olisi valmis oppi siitä, että vain sellainen viinatalous on kestävällä pohjalla, missä viinaa olisi jatkuvasti tarjolla enemmän ja enemmän.

Tästä huomataan, ettei inflaatioon perustuva rahatalous ole todellakaan järkiperäistä, eikä oppi rahan arvon jatkuvasta alentamisesta vaadi muuta kuin rahanhimoisen mielen.

Rahajuoppous läpäisee kaikki kansakunnat nykyään niin täydellisesti, ettei vaatimattomilla ole vielä pitkään aikaan mahdollisuutta perustaa vaatimatonta elämäntapaa edistäviä järjestöjä. Vaatimattomuudella on kuitenkin edellä kävijä; Raittiusliike:
Alkoholin vastaiset raittiusjärjestöt pystyivät syntymään vasta sitten, kun kansakunnan enemmistö raitistui.

Kansan Vaatimattomuus seura kuulostaa varmaan palkanvaatijoiden korviin yhtä hassulta jutulta kuin Kansan Raittiusliike kuulosti juopotteluun tottuneelle kansalle 150 vuotta sitten.

Niin kauan ihmiset kammoksuvat vaatimattomuutta, kun rahanhimo -joka ilmentyy hyväksyttynä palkan/ansion vaatimisena- vallitsee.
Lamakausien väliajoilla poliitikot optimoivat valtion rikkaille mieluisaksi.
Laman aikana poliitikot muuten vain säätää rikkaita varten hätätilalakeja, jotta valtio voisi estää rikkaiden konkurssit.

Youtube: Pullollinen ei tunnu missään


Internet: Missä teidän mielestänne kulkee raja, jolloin ihminen ei enää hallitse rahankäyttöään?
Internet: Lama-sadonkorjuu ja palkankorotus
Internet: Label; Palkkakuoppa
Internet: Laki maksimipalkasta
Internet: Jos on moraalista vaatia palkkaa älyn käytöstä, niin silloin on älykästä vaatia palkkaa moraalisuudesta
Internet: Laki minimipalkasta
Internet: Rahajuoppouden Keskiaika
Label: Rahanistit
Internet: Juopon yhteiskuntamalli