Ihmisen mieli on oma maailmankaikkeutensa. Myös siellä pätevät universaalit, yksilön mielen ylittävät mielenlait ja evoluution kaltaiset lainalaisuudet. Ekolokerosysteemi on myös mielessä; ihmisen mielessä on oma elintila niin isoille kuin pienillekin mielikuville, jotka yhdessä ovat ihmisen uskomussysteemi.
Uskomussysteemi vertautuu aineellisen luonnon biosfääriin, joka sisällyttää itseensä elämän ja sen ylläpitoon tarvittavan maaperän. Kuten luonnossa on vain yksi biosfääri, niin myös ihmisen mielessä ei ole yhtä aikaa tilaa kuin yhdelle ainoalle uskomussysteemille, uskomuksien biosfäärille.
Huolimatta ateistitieteen julistuksesta, miten ateismi ei ole uskonto, niin mielen sisältönä se on vain muuan uskomussysteemi, joka vertautuu mihin tahansa muuhun uskontoon. Ateismin olemuksesta ei tässä tämän enempää, vaan keskitytään siihen, mitä uskonto on mielen meeminä. Tässä artikkelissa mieli on globaali, luontoon vertautuva ääretön tila ja ihmisen uskomukset sen mielen tilan elämää.
Ennen nykyisiä uskontoja meidän mieltämme kansoittivat luonnonuskomuksiksi sanotut tarinat. Tarinat elivät mielessä ja pariutuivat, lajiutuivat ja mutatoituivat aivan kuten tapahtuu fyysisessäkin luonnossa. Jotkut tarinat kasvoivat jättiläisiksi, joistakin tuli kiipeilijöitä, joillakin oli kyky nousta jopa mielen papupuita pitkin korkealle pilvien yläpuolelle.
Ja lopulta mieleen tuli mielimutanttikuvia, jotka koskettivat kirjaimellisesti taivasta; syntyi ensimmäiset mielikuvat Korkeimmasta oliosta, joka sai kautta maailman omanlaatuisia nimityksiä, kuten Väinämöinen, JHWH, God, Jumala, Thor, Zeus, Allah,...
Vielä tuossa vaiheessa ihmiset elivät paikoillaan, joten yllä mainitut mielen korkeimmat oliot olivat vain paikallisia kuuluisuuksia. Kuitenkin, jo siinä vaiheessa paikalliset mielenavaruuden kuuluisuudet olivat sumeilematta tuhonneet alueeltaan muut mielen biosfäärin vähäisemmät suuruudet. Tunnetuin näistä paikallisen alueen mieliolentoväestä on eittämättä Kreikan jumalat, jotka meille ovat tarustoa, mutta jotka aikoinaan olivat kreikkalaisille elävää mielen todellisuutta.
Muinaisten kreikkalaisten mieli oli noiden jumaluuksien taistelukenttä. Ne jumalat kävivät säälimätöntä taisteluaan ihmismielessä ihmistä ja toisiaan vastaan välittämättä vähääkään siitä tosiasiasta, että heidän ainoa olemassaolonsa perustui elävään ihmisen mieleen.
Ihmismielessä kamppailevat mielen oliot ovat riippumattomia yksilöihmisen mielen oikuista: Kun ihminen syntyy jollekin alueelle, niin hän joutuu kohtaamaan alueellaan temmeltävät mielen olennot huolimatta siitä, minkä nimisen uskomussysteemin ihminen vartuttuaan omaksuu. Jokainen länsimaalainen ateistikin on kohdannut mielessään Jumalan ja Jeesuksen, eikä yksilö pysty niitä mielestä tuhoamaan -- koska kukaan ihminen ei omista mieltään, vaan jokainen on osallinen yhdestä ainoasta mielestä;
Esimerkiksi, jokainen länsimaalainen joutuu elämään koko elämänsä Jeesus-nimisen hyvin korkean mielikuvan kanssa huolimatta siitä, minkä arvon hän sille antaa. Ateismi-nimiseen uskomussysteemiin kuuluvat suunnilleen samat mieliavaruuden oliot kuin Kristinuskonto-nimiseen mielen biosfääriin, eikä yksilöihminen mahda sille tosiasialle yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti