Luulen ymmärtäväni melko hyvin Karl Marxia, kun hän seurasi oman aikansa uskovia ja näki ympärillään juoppoja ja narkkareita. Hänelle ei ollut mitenkään vaikeata koplata nuo kaksi näennäisesti eri asiaa yhteen;
dogmaattinen uskonto kepittää ihmisen toimittamaan täysin tyhjänpäiväisiä asioita kuten kirjan höpöttäminen ääneen, tarkasti määrätyt monet päivittäiset rukoukset ja muut muotomenot ja vaatteiden hipeily.
Tuollainen uskonnollisuus estää tehokkaasti ihmistä tekemästä hyödyllistä työtä ja nauttimasta tästä ainutkertaisesta elämästään ja ylipäätään se estää ihmistä ajattelemasta itse -- aivan kuten huumekin estää ihmistä ajattelemasta muuta kuin itseään ja miten saa itselleen päivittäisen annoksen.
Huumeiden käyttäjiä läheltä seuranneena tiedän heidän olevan äärettömän narsistisia, itsekeskeisiä. Heidän ei itse tarvitse tehdä mitään muuta kuin vetää huumeita ja sekoilla, ja siten he katsovat oikeudekseen vaatia muilta kaiken...
Tietyt maahanmuuttajat ovat antaneet ymmärtää, että me suomalaiset käsitämme käsitteen muslimi täysin väärin; se ei muka ole substantiivi, vaan verbi. Mitähän tekemistä muslimi siis tarkoittaa. Ainakaan se ei ole verrattavissa ammatteja koskeviin verbeihin, kuten puuseppään, kalastajaan tai kivenhakkaajaan, jotka tekevät paljon muutakin kivaa ammatillisen työnsä lisäksi.
Muslimi on siis ammattinimike joillekin, jotka sen varjolla katsovat olevansa oikeutettuja vaatimaan muilta aineellisuutta, jotta he itse voisivat olla taivaallisia A follower of Islam is called a Muslim (a verb form of to submit).
Olen töissä Helsingin Kalliossa, Toisella linjalla. Tuossa muutaman sadan metrin päässä Hakaniemen torille päin on Vinkki, huumeiden käyttäjien loisimispaikka. Sieltä niitä valuu aika ajoin tännekin. Näen päivittäin, mitä huumeet saavat aikaan ihmisessä; heidän päivänsä kuluu kokonaisuudessaan huumeiden ajatteluun. Juurikin äsken tossa kävi pari veljestä, joista näkyi, että heidän elämänsä ei enää kauaa jatku. Toinen veli pyysi toiselta pamia ja toinenkin sanoi, etteikö sulla oo enää yhtään subua....
Olen saanut seurata täällä Helsingissä sekä Internetissä tänne tulleita maahan muuttajia, joilla on juuri sellainen uskonnollisuus, jollaista Marxin Karlkin näki omana aikanaan.
Kristillisen uskonnon lähetystoiminta ja hyväntekeväisyys on vielä kovin nuorta. Keskiajalla kristityt myivät aneitaan, joka oli siihen aikaan heidän korkeinta hyväntekeväisyyttä.Karl Marxin aikana kristittyjen teot olivat vielä suurimmaksi osaksi pelkkää dogmaattista uskontohöpinää, joka todellakin vaikuttaa ihmisessä samoin kuin voimakkaat huumeet.
Maallistumisen myötä kristityt alkoivat saada hieman pidempiä selviä jaksoja, joiden aikana he alkoivat ajatella aneiden myynnin moraalista puolta. Se sai aikaan sen, että kristityt ojentautuivat enemmän ulospäin ja alkoivat (tosin uskonnon julistamisen ohella) tekemään hyväntekeväisyyttä.
Nykyään se on erittäin helppoa huomata, miten tänne tulee joukoittain uskovaisia, joiden koko elämä kuluu pelkkään uskonnollisuuteen, aivan tismalleen samoin kuin muillakin huumeiden käyttäjille; uskonto on huumetta yksilöille.
Tänne saapuvilla maahanmuuttajilla on takana loistava tulevaisuus. Tuhat vuotta sitten kun he eivät vielä olleet juopuneet nuoresta uskonnostaan kovinkaan paljoa; he tekivät paljon sellaisia tekoja, joita nykyisin ihmetellään.
Tuhat vuotta sitten nykyisten maahanmuuttajien uskontoa vasta dogmatisoitiin, jolloin yksilöille jäi vielä aikaa työn tekoonkin ja itselliseen ajatteluun. Nykyisin se uskonto orjuuttaa uskovaisensa tehokkaasti pelkkään uskonnon palvontaan; uskonto itsessään on heidän jumalansa, huumeensa, joka orjuuttaa heidät ja pitää heidät tehokkaasti pois kansakunnan hyvinvoinnin edistämisestä.
Ei ehkäpä ole kovin hyvä idea elämistä ajatellen samastua liikaa yksioikoiseen verbinä olemiseen. Ei se ole syntiä tehdä sitä, mitä huvittaa -- ja antaa kaikkien muidenkin tehdä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti