Tunneälykäs: Ensin minun pitää odottaa tunnetta ennen kuin voin tehdä; en voi lähteä omalta mukavuusalueelta pois, koska ei voi tietää, mitä tunteita siitä seuraisi, joten jään mieluummin odottamaan muiden kehuja, miten hyvä ihminen olen, kun puhun vain sitä, mitä muut kuplassani odottavat minulta.
IS, 15.4. 2017: Luuletko, että sinulla on tunneälyä? Neljä kysymystä paljastaa totuuden!
MTV, 1.4. 2016: Yksinäisyys viestiikin älystä? Mitä vähemmän ystäviä sinulla on, sitä fiksumpi olet
ESIPUHE
Onhan aivan mielettömän älytöntä antaa itselle (tai kuplalleen) ansio vain hyvistä tunteistaan, mutta syyttää jotain toista, jos itselle on syntynyt ns. huonoja tunteita! Kun ihminen haluaa kunnian vain hyvistä tunteistaan, niin silloin hän elää kunniakulttuurissa, jos vielä syyttää muita huonoista tunteistaan!
HS, 11.1. 2017: Barack Obama jäähyväispuheessaan:
"Tulkaa pois kuplistanne ja puhukaa toisillenne"
"”Meillä on tullut niin mukava olo omissa kuplissamme, että me hyväksymme vain sellaista tietoa, joka sopii mielipiteisiimme, on se sitten totta tai ei”, Obama sanoi Chicagossa tuhansien hurraavien kannattajiensa edessä."
Tunneälykkäät eivät uskalla mennä aidan toiselle puolen, koska tunneälykäs ajattelee, ettei hän voi olla varma onnistumisesta, joten siksi tunneälykäs ei halua yrittää jotain sellaista, jonka seurauksia hän ei tiedä.
Sentimentaalisuus on älyn puutostila, eli se ei ole tunne:
Dualistisessa maailmassa on olemassa vain kahta eri tunnetta:
Tunneälykäs haluaa, että hänellä olisi vain niin sanottuja positiivisia tunteita. Tunneälykäs ei halua edes yrittää riman ylitystä, koska hän tunneälykkäänä ei halua kokea sitä tunnetta, joka seuraisi riman pudottamisesta. Niinpä tunneälykkään tunne ei olekaan iloa, vaan se on sentimentaalisuutta, joka muistuttaa lähinnä uskonnollisen hillumisen aiheuttamaa hurmiollisuutta.
Tunneälykkäälle epäonnistumisen tunne on tunnetyhmyyttä, ja kukapa tunneälykäs nyt haluaisi olla tunnetyhmä, koska sellainen kokemus voisi jopa avata tunneälykkään tajuamaan oman tilansa olevan älyttömyyden oire, josta voisi parantua helposti, kun vain rohkeasti yrittäisi hypätä aidan tuolle puolen, puhkaista itse oma kuplansa.Älykkäälle ihmiselle ei ole olemassa positiivisia tai negatiivisia tunteita, vaan vain tunteita, jotka ovat seurausta älykkäästä yrittämisen halusta. Riman ylitys saa aikaan riemen tunteen, kun taasen riman pudotus ei ole lainkaan paha asia, koska juuri se antaa mahdollisuuden uuteen yritykseen.
Tunneäly on juuri siksi täysin typerä käsite, koska tunneälykäs uskoo, että aidoin tunne on sitä, kun hän saa pelkästään ns. hyvää palautetta. Tunneälykkään tunnetila on naristista omahyväisyyttä, joka estää häntä kokemasta epäonnistumisen ja onnistumisen tunteita, iloa ja riemua. Tunneälykäs ei oikeasti elä, koska hän on koko ajan vaatimassa itselleen vain positiivisia tunteita ja siten hän pelkää hysteerisesti kaikkea sitä, joka saisi hänessä aikaan jotain muutosta.
Viisas ihminen tietää, että tunne tulee aina älyn perässä
Viisas ihminen ei vasiten etsi tunteita, koska hän tietää, että tekemällä järkeviä tekoja, hän ei voi välttyä oikeilta tunteilta.
- Tunne ei koskaan saa ihmistä tekemään parastaan tai ylittämään itseään, joka on selvää jokaiselle, joka on ylittänyt vaikka riman: Vasta riman ylityksen jälkeen ihminen riemuitsee, joka antaa meille sen tiedon ihmisestä, että tunneäly on typerien ihmisten tapa välttyä vastuulliselta elämältä.
Sentimentaalinen ihminen on addiktoitunut ns. positiivisten tunteiden ahmimiseen, jolloin hän "tunneälykkäänä" ei pysty eikä halua tehdä mitään oikeasti uutta, jonka tunnepalkinnosta hän ei etukäteen mitään tiedä.
Luovuus on täysin poissuljettu tunneälystä, sillä ihmisellä ei ole mitään tunteita silloin, kun hän vasta järkeilee jotain uutta. Vasta luovan työn päättäminen antaa tunteen, eikä ole järkevää odottaa ensin jotain tunnetta ennen kuin alkaa luovaksi.
Sentimentaalisuus saa ihmisen projisoimaan tunteensa pois nykyhetkestä, jolloin hän luulee, että hän toimii älykkäästi, kun hän vain yrittää saada seuraavan tunneannoksensa.
Maahanmuuttajakaan ei siihen kuolisi, jos häneltä vaadittaisiin enemmän kuin hän osaa. On todella surkea tilanne Suomelle, että päättäjät ovat kykenemättömiä sivistämään kehitysmaalaisia siitä syystä, että päättäjät itsekään eivät halua kasvaa ja ylittää itseään, vaan ovat jämähtäneet oikeiden tunteiden etsintään.
Juurikin semmoiset ihmiset pelkäävät hysteerisesti herättävänsä muissa negatiivisia tunteita, jotka eivät itse halua tehdä mitään toisin ja paremmin kuin ennen ovat tehneet.
Ihminen ei voi kasvaa henkisesti, jos hän ei voi kokea sellaista, joka synnyttää hänelle tunteita.
Ihminen toimii tyhmästi aina silloin, jos hän toimii vain tunteellisesti tai ei halua toimia siksi, koska etukäteen uskoo olevansa tunneälykäs, että joku voi loukkaantua, jos hän tekisi jotain uutta, heittäisi maahanmuuttajia vaikka sivistyksellä: Vaikka pakottaisi maahanmuuttajat uimaan suomalaisten kanssa tai syömään sianlihaa tai laulamaan suvivirren.
Suomalaisten pakottaminen on tunneälykkäille täysin oikein, mutta mitään pakkoa tunneälykkäät suvakit eivät halua maahanmuuttajille, koska he kokisivat saavansa siitä itselleen huonoja tunteita, jos näkisivät maahanmuuttajan nyreissään.
Uskonnollisuus ei ole kaukana päättäjistä: Nyky-Suomi ei ole kovinkaan korkealla sekulaarisuudessa, koska sitä johdetaan uskonnollisin periaattein; että mitään uutta ei saa yrittää, jottei kokisi tunnetyhmyyttä.
Tunneälykäs ei voi vaatia edes maahanmuuttajilta maassa-maan-tavalla-toimintaa, koska tunneälykäs ei halua muidenkaan pudottavan rimaa -kokevan epäonnistumisia-, joten juuri siksi suvakit julistavat kaikki ne rasisteiksi ja natseiksi, jotka katsovat, että elämään kuuluu myös niin sanotut negatiiviset tunteet, epäonnistuminen. Kaiken pitäisi olla kerralla valmista ja täydellistä, eikä evoluutio siten kuulu suvakkien käsitevarastoon, joten he mieluummin elävät kuplassa kuin yrittävät.
Lait kansankiihotuksesta ja uskonrauhasta ovat sentimentaalisten suvakkien yritys estää ihmisiltä negatiiviset tunteet. Oliko se Descartes, joka julisti, että tunneäly on kaikkein tasaisemmin jakautunut ihmisille? Eli tunneälykkäät vaativat, ettei kukaan saa olla tunnetyhmä -onnistuja tai riman pudottaja-, vaan kaikkien pitää olla hihhuleita.
USKONNOLLINEN VALTIO ON SENTIMENTALISTINEN
Tunneälykkäät eivät pysty pohtimaan järjellä, että heidän oma toimintansa muistuttaa hyvin suuresti islamilaisen valtion toimintaa, joka ei myöskään salli kannattajilleen minkäänlaista negatiivisuutta.
Jos muslimi kokee jotain negatiivisuutta, niin hän ei voi muuta kuin syyttää siitä muita, joka on yksi yhteen sen kanssa, miten tunneälykkäät haluavat kokea elämisensä:
Natsirasisti on suvakille sitä, mitä harhaoppinen on uskovaiselle: Suvakki uskoo, että se on natsirasisti, joka on aiheuttanut suvakille epämieluisan tunteen, joka on yksi yhteen sen kanssa, miten uskovainen syyttää omista huonoista tunteistaan harhaoppista, eikä kumpikaan siten tajua, että ihminen itse on vastuussa omista tunteistaan, olkoot ne mitä tahansa.
Haastattelussa Nicolai Sennels: Islamista, rikollisuudesta ja maahanmuutosta
Lainaus: "Muslimikulttuurissa katse on aina suunnattu ulkomaailmaan: ”Kuka teki tämän minulle, minun elämälleni?”
Tällainen ajattelutapa saa ihmisen pitämään aina itseään uhrina ja jotakuta tai jotakin ulkopuolista syypäänä ongelmiinsa. Professori Bernard Lewis, kuuluisa islam-historioitsija, on tehnyt saman havainnon. Hän muotoili tämän kulttuurieron niin, että länsimaalaiset kysyvät: ”Mitä tein väärin?”, kun taas muslimit kysyvät: ”Kuka teki tämän minulle?”"
Suvakkien tunneäly on jo nyt niin hyvin kehittynyttä, että he pystyvät ilman järjen hiventäkään nimittämään kaikki ne natseiksi ja rasisteiksi, jotka eivät saa suvakissa aikaan oikeaa tunnetta, koska suvakki kokee, että hän on jonkin rikoksen (kuten vihapuheen) uhri, jos ei saa päivittäistä positiivista tunneannostaan.Tunneäly johtaa aina sentimentalistien diktatuuriin, joka ei lopultakaan eroa yhtään islamilaisesta valtiosta: Islamilainen valtio on tunneälyn kliimaksivaihe
Blogi, 14.3. 2017: Suvakkien Sentimentaalista kommunismia
Blogi, 09.1. 2017: Lasinen uskonto on tehty rikottavaksi
Blogi, 8.11. 2007: Rohkeat ovat erilaisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti