SATTUMA-SUORIN TIE VAPAUTEEN

Tieteenpäivillä on teemana vapaus ja vapaatahto
Päivän motto: "Pyhyyden tunne on ylevöitettyä orjuutta"

Tiedeuskovilta tulee taas melkoisen paksua tuubia:
"Fysikaalinen maailma näyttää deterministiseltä: nykyhetki on aina seurausta menneisyyden tapahtumista ja luonnonlaeista, jotka ohjaavat kaikkia tapahtumia. Kutakin atomia ohjaavat luonnon rautaiset lait. Koska emme pysty muuttamaan luonnonlakeja, emme voi olla vapaita."

Toisaalla tiedemiehet väittävät, että luonnossa on aitoa sattumaa; että luonnossa on ilmiöitä, jotka eivät seuraa mistään tunnetusta luonnonlaista.

Sattumaa ei edelleenkään pidetä luonnonlakina, joten silloin satunnainen ilmiö ei kuulu siihen fysikaaliseen maailmaan, jota hallitsevat rautaiset (miksei yhtä hyvin alumiiniset?) luonnonlait.

Nykytiede lähes julistaa, ettei ihmisellä voi olla vapaata tahtoakaan, koska jokainen ajatus on vain kausaalisen maailman emergenssiä. On tosiaan huomattava, että uskovaisten käytös puheineen päivineen on vain reaktiota jo olemassaolevaan, mutta!

Koska luonnon perusrakenteessa on sattumaa, niin silloin se sattuma nousee yhtä helposti kokemisen tasolle kuin mitä muukin kausaalisuus. Jos koet tahdon vapautta, niin se kokemus on aito, koska muutoinhan mikään ei voisi olla reaalista, jos kaikkein perimmäisin ihmisen kokemus ei olisi totta.

Kokemus tahdonvapaudesta edellyttää aina uuden asian tai suhteen esille tuomista. Esimerkiksi tähdenlento ei voi synnyttää kokemusta tahdonvapaudesta kuten sitä ei tee pyhän kirjan tai lakikirjan lukeminenkaan. Sen sijaan pyhän kirjan pois heittäminen on jo lähellä vapaan tahdon kokemusta.

Jos esimerkiksi istut viikunapuun alle ja kaikessa rauhassa haluat heiluttaa kättäsi ilman mitään järkevää syytä, niin silloin ymmärrät, että kätesi liike ei johtunut mistään edellisestä liikkeestä, eli se ei ollut aineelliseen maailmaan kuuluva kausaalinen ilmiö, vaikkakin se oli aineessa ilmentyvä ilmiö.

Edelleen voit rauhassa istua viikunapuun alla ja miettiä, että jos pystyin heiluttamaan kättäni ilman mitään tarkoitusta, pelkästään vapaasta tahdosta, niin silloin myös kaikki muutkin mieleni liikkeet johtuvat ensisijaisesti omasta vapaasta tahdostani.
Auringon paistaessa voit nyt sitten valaistua myös aivoiltasikin, koska nyt ymmärrät, ettei sinun tunteesikaan ole ensisijaisesti kausaalisia, vaan sinun oman vapaan tahtosi alaisia.

Jos nimittäin haluat uskoa, että Lauseesta A joudut ilman omaa vaikutustasi negatiivisen tunteen valtaan, niin silloin olet kumonnut vapaan tahdon ja luonnon satunnaisuuden, jolloin et voisi antaa kunniaa itsellesi mistään muustakaan (miten silloin selität mitään, koska nyt Sinä tarkoittaa ketä tahansa ihmistä, myös omia gurujasi). Vapaatahtoinen olento ei loukkaannu vihapuheestakaan (tai jos loukkaantuu, niin silloin hän ymmärtää, että hän on ihan vapaatahtoisesti vetänyt mielensä likaiseksi).
Jos siis et voi millään tavoin estää huonoja tunteitasi, niin silloin olet täysin pihalla siitä, miten ihminen ylipäätään toimii.

Ihminen, joka syyttää muita huonoista tunteistaan, ei voi ymmärtää edes sitä, että ihmisen järki on satunnaisgeneraattori -- silloin, kun hän ei toimi minkään uskomuksen mukaan. Ihminen on vapaa tahtoinen vain silloin ja siinä, kun hän ei syytä omista tunteistaan ketään toista. Vain sellainen ihminen  on riittävän arvokas luovan sattuman temppeliksi, joka ei syytä muita mistään tunteistaan.

Kun ihminen ottaa vastuun kaikista tunnetiloistaan, niin silloin sellainen ihminen on vapaa tuottamaan maailmaan täysin uusia ajatuksia, koska nyt hän on vapaa kausaalisuudesta, eikä hän ole vain reaktioautomaatti, jonka on pakko reagoida muihin juuri sillä tavalla kuin hänen kuplansa edellyttää.

Näin helposti selvisi, että suorin tie valaistumiseen on siinä, kun lakkaat syyttämästä muita omista tunteistasi, jolloin sinun ei tarvitse pitää vihapuhettakaan suuremmassa arvossa kuin Maailman hauskinta miestä.

Vapaatahto on vapaa luonnon rautaisista laeista, koska se on luonteeltaan sattumaa, ja siksi luovuus tuo esille jotain, jota on peräisin korkeammasta todellisuudesta.

Sivilisaatio on kumuloituvaa sattumaa
Sattumaa ei voi selittää tieteellä, kuten tiede ei voi selittää, missä on ideoiden maailmasta, josta kaikki uusi valuu tähän kosmiseen pimeyteen.

Tiedemiehet väittävät, että koko maailmankaikkeuden nykytila on kumuloitunutta sattumaa, joten silloin pitää pitää paikkansa, että myös ihmisen maailma on sattuman luoma kasa. On hauskaa olla kasaamassa näillä satunnaisilla lauseilla lisää sivistystä Teille.
Tieteen päivät
Blogi, 11.1. 2017: TUNNETYHMYYS LUO MEDIAKUPLIA