Anteeksi, mutta kidutus on puolueen etu

 Anteeksi pyytämisen vaatiminen voitaisiin jo nykylain perusteella tuomita rikolliseksi toiminnaksi. Kun siihen anteeksipyytämisen vaatimukseen lisätään vielä uhkailu kansanvallan yliajamisella, niin lienee selvää, että poliitikko, joka vaatii Suomen kansalaiselta anteeksipyytämistä uhkailemalla hallituksen kaatamisella, niin silloin selvästi poliitikko ei ensinkään ole tietoinen, mitä hänen valtaansa kuuluu, ja mikä hänen suhteensa on siihen kirjaan, jonka kantta hän on sormellaan painanut vannoessaan Jumalan kuullen kuuliaisuutta Suomen tasavallalle.

Ymmärrän, että ihmiset eivät ole mieltäneet anteeksipyynnön vaatimisen olevan rikollista toimintaa, koska raamattua lukemattomina heille ei ole koskaan kerrottu, että heidän valanvannomisen kirja ei opeta heitä rikolliseksi, vaan päin vastoin; Raamatusta luetaan oppia, että vaatimus anteeksipyytämiseen on verrattavissa vaikka siihen, jos ihmistä vaaditaan tunnustamaan ihailunsa Stalinia kohtaan.

Ilmi selvästi nyt on tullut ilmi, että raamattu on poliitikoille täysin yhden tekevä objekti; että raamatussa ei ole mitään sellaista moraalikoodistoa, joka velvottaisi heitä elämään sen mukaan. Koska sekä raamattu että Suomen laki pitää syntinä toisen ihmisen nöyryyttämistä esimerkiksi uhkailun kautta saavutetulla tunnustuksella, niin ihmettelen suuresti, miksi Suomen lakiin ei ole selvästi kirjattu, että anteeksipyytämisen vaatiminen on verrattavissa kiduttamiseen, vaikka se on täysin selvästi luettavissa raamatusta, jonka päälle ministerien pitää vannoa. Yllä oleva ensinnä.

Toiseksi tulee se, että jokaista ministeriä sitoo sekä hallitusohjelma, että hänen raamatullinen valansa toimia vain Suomen hyväksi. Ei vaan voi käsittää, miten hallitukseen on voitu valita ihmisiä, joille sisälukutaito ja ymmärrys ylipäätään on mahdoton tehtävä.