Tietääkseni ministeriksi valittu joutuu uransa aluksi vannomaan sormi raamatulla olevansa hyvä ihminen. Miksi sitten on poliitikoita, jotka eivät usko ministerin vannomista, vaan ovat siinä pilkkaamassa koko Suomen laillista järjestelmää? Tämä ensinnä.
Toiseksi kysyn vaan, että mitä järkeä on syyttää ihmistä vanhentuneista jutuista, joita laillinen oikeuslaitos ei ottaisi edes käsittelyyn. Onko niin, että Suomessa on poliitikoita, jotka uskovat olevansa muuttumattomia ja pitävät omaa muuttumattomuuttaan hyveenään, mutta syyttävät erimielisiä muuttumattomuudesta.
Eikö pikemminkin ole niin, että poliitikko, joka pitää toista poliitikkoa rikollisena, koska hän on nuoruudessaan sanonut jotain, on itse täysin kelvoton lainsäätäjäksi, koska hän siinä halveksuu laissa kirjattuja vanhentumissäädöksiä. Lakien halveksunta eduskunnassa pitäisi olla säädetty rikoslaissa maanpetturuudeksi.
Jari Ehrnroothin kolumni: Missiodemokratia uhkaa arvovapaata yhteiskuntaa.
Poliitikko, joka ei usko mininterin valan velvoittavan ihmistä, haluaa silti uskoa, että hänen vaatimansa valan vannominen olisi hänelle uskottavampi, mutta kun kyseessä on poliitikon halu vain nöyryyttää toista ja pitää itseään ylivertaisena ja täysin kykenemättömänä ajattelemaan kuin vain putkimaisesti.
Petteri Orpon hallituksen ministerit vannovat ministerivalansa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti