Purra ja Naamakirjan satoa

Kello on 18:14 Vapautta ei voi sanoittaa:
En pysty sanoin kertomaan, miten vapaa olen, kun minun ei tarvitse mitenkään välittää, sopiiko minun jokin uusi ajatus johonkin kontekstiin, ideologiaan, uskontoon.
Säälin syvästi jokaista, joka joutuu päivittäin pakosta ajattelemaan uusia ajatuksia, mutta joutuu joka ikinen päivä tuomitsemaan lähimmäisiään siitä, että he eivät ajattele puhdasoppisesti.
Joka ikinen ihminen on harhaoppinen, mutta vapaa on vain se, jonka ei tarvitse välittää hevon paskaa ajattelustaan, sopiiko se jonkun hiton kuolleen ajatuksiin.
Mielestäni suunnilleen kaikki ihmiset ovat henkisesti kuolleita, koska yksikään niistä ei tietoisesti halua ajatella uusia ajatuksia. On varmaan äärettömän raskasta olla toisen ihmisen ajattelun vartija. Siinä voi joutua kiusaukseen hakata ja kiduttaa neroja, kuten vanha tuttu vankilakoe siitä todistaa.

Haluan vaikka tämän päivän harhaoppisuuden liputuspäiväksi, jolloin vasemmistolaisenkaan ei tarvitsisi varoa sanomisiaan puhuessaan maahan...

Kello on 17:30. Olen tietoisesti estänyt kymmenittäin naamoja näkymästä tälle naamalle, koska olen lopen kyllästynyt näkemään edes vilaustakaan jostain vitun salaliittoteoriasta tai jotain vastaavaa. En välitä hittojakaan, vaikka laittaisin kaikki estolistalle ja saisin yksin puhella puille. Mutta.

Riikka Purran ajatteluun tutustuin jonkun purra-sivuston kautta, taisi olla joku dust and bones. Silloinkaan minua ei kiinnostanut tippaakaan, onko hän persu, kommunisti tai joku muu hiton isti. Ainoa, mikä minua Purrassa kiinnosti, olin hänen ajattelunsa selkeys ja loogisuus. Pidin Purrasta vain siksi, että hänen kirjoituksistaan päättelin, että hän ajatteli asioita syvällisesti ja pystyi myös sanoittamaan sen minulle miellyttävällä tavalla. Riikka Purra ei siis ollut minulle poutapilvi taivaalla, josta olisin poiminut ihmiselle tyypillisen tapaan pilven hattaran haamukuvia, vaan hän piirsi taivaalleni valkoisia pilviä, joita en voinut tulkita sen paremmin peikoiksi kuin kissan pennuiksikaan.
Ylipäätään en välitä yhtään mitään ihmisen ideologiasta, jos hän pystyy esittämään ajatteluaan johdonmukaisesti ja loogisesti ja kun hänen sanottavansa ei ole ristiriidassa tieteen kanssa.

Itse katson, että saan ajatella mitä tahansa, eikä se ole ristiriidassa edistyksellisen tieteen kanssa, koska voin milloin tahansa ajatella enemmän, mitä tieteessä on saatu selville. Olen silloin tällöin tuonut esille esimerkiksi urantia kirjaa, joka minun mielestäni ylittää ziljoonakertaisesti kaiken sen loogisuuden, mitä ikinä ihmiskunnan joku yksittäinen yleisnero olisi voinut esittää. Juuri tämän vuoden puolella tiede on julki jumalattomasti saanut selville montakin sellaista asiaa universumista, joka on ollut kaikkien luettavissa urantiasta jo ainakin yli puolisataa.
Edellä sanoin vain pikku esimerkin siitä, mikä on tämän kirjoittajan loogisuuden taso, jota kuka tahansa voi testata esittämällä vaikka jonkun loogisemman esityksen kaikkeudesta. Sanottakoon, että mikään uskonnollinen, poliittinen, filosofinen kirja tai tieteellinen kirja ei vain voi kertoa yhtä samaa tarinaa samalla johdonmukaisuudella.

Kun tässä kerron muisteloani Riikka Purrasta, niin kuten yllekirjoitin jo aiemmin, niin hän ei näkynyt minulle minkään puolueen kasvatilta tai sellaiselta, joka silloin olisi ollut jonkun ideologian uskovainen. Minä yksinkertaiseti tykästyin hänen johdonmukaiseen ja juoksevaan tyyliinsä. Tunnustan, että samoihin aikoihin luin myös Scriptaa, mutta sitäkin vain siksi, että kyseisen sivun pitäjä oli minun mielestäni hyvin johdonmukainen totuuden puhuja, eikä mielipiteeni sen suhteen ole sen koommin muuttunut.


Kello on 17:00: Katkelma HU-lehdestä tänään:
"– Täällä on aika villi meno. Viime reissulla havaitsin aikamoista tappelua ja huutoa siinä, Susanna sanoo. He eivät halua esiintyä jutussa koko nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi."
Kun asia koskee suomalaisten älytöntä menoa, niin silloin mikään ei ole liian arkaluontoista, vaan jopa julkkikset kilvan rientävät julistamaan suomalaisista lopullista totuuttaan, omalla nimellään.
Suomessa on menty siihen, että vasemmisto nimittelee natseiksi jokaista, joka vähänkin esittäisi kritiikkiä muista kuin suomalaisista, mutta samaan aikaan vasemmistolla ei ole mitään häpyä nimitellä suomalaisia jopa siitä, jos niiden nähdään työntävän valkoista lankaa neulan silmään.