torstai 13. elokuuta 2009

Ulkoministerin paskaa

Saako urheilijoita valita politiikkaan? Muuan urheilija julisti, miten klinikan tuhoaminen on saman luokan juttu kuin mummon kännykän varastaminen. Näin julistaa Alexander Stubb, jota jotkut pitävät (ulko)ministeriyden arvoisena.

Tämä on erittäin helppoa ajatella omalle kohdalle:
Milloin olet viimeksi verrannut sairaalan tuhoamista kännykkävarkauteen?
Oletko koskaan edes voinut ajatella sellaista ajatusta?
Voisitko sanoa vaikkas talonsa tulipalossa menettäneelle, ettei se mitään, sillä eihän se tuhopoltto ollut kummosempi kuin kännykkävarkaus?
Ymmärrätkö tällä vertauksella, miten mielettömästi Suomen ulkoministeri ajattelee? Ei kukaan vähääkään järkevä julista talonsa menettäneelle, että "ei se mitään, nythän voit ryhtyä telttailemaan", tai että "sehän on sellanen pikkunen juttu - kuin mummun kännykän varastaminen".
Vai onko niin, että ulkoministerinä on ateisti, jonka aatoksiin ei kuulu arvostaa muiden kuin ateistien taloja -- kun kehtasi vielä perustella asiaan puuttumattomuuttaan sillä, että se kyseinen sairaala oli kirkon (verovaroilla) rakennettuma?

Vaatimuksia poliitikoksi on näköjään kovasti höllennetty. Mitä enemmän poliitikot vaativat (vaali)rahaa, palkkioita, etuoikeuksia, kulukorvauksia jms sitä älyttömämpiä möhläyksiä sieltä tulee.

On tiedossa, että tuomareiden mukaan nakkivarkaus on tuomittavampi kuin vaikkapa 25 miljardin markan heittäminen saksalaisille. Poliittinen kuvaputkitehdas Valco ja sen sadat miljoonat eivät ole mitään verrattuna vaikkapa sairaanhoitajan laskuvirheeseen. Jne.
Noihin verrattuna tietysti poliitikot ajattelevat, että kännykkävaras saisi ainakin saman tuomion kuin sairaalan tuhoojakin, joten poliitikoiden on tavallaan täysin mahdotonta olla puhumatta kansan oikeustajun vastaisesti.

Kansalainen! Jos et itse ole koskaan verrannut nakkivarasta optiomiljoonääriin tai jos et ole koskaan verrannut kännykän varastamista sairaalan pommittamiseen, niin se johtuu siitä, että sinussa on vielä kansan oikeustajua. Sinä et siis voisi tulla valituksi poliitikoksi niin kauan, kun pystyt ajattelemaan asioita suhteellisesti.

Kansalainen! Voit alkaa poliitikoksi vasta sitten, kun pystyt möläyttelemään missä tahansa tilanteessa kansan oikeustajun vastaisia, mielettömyyksiä. Ajatteles tätä ja kiitä luojaas, ettet ole vielä poliittinen elukka.
Mikään ulkoministerin anteeksipyytely ei muuta hänen asennettaan. Jos tai kun ihminen omaa puhtaan asenteen, jolla ei möläytellä älyttömyyksiä, niin silloin hän ei voi pyytää anteeksikaan!
Koska ulkoministeri on edelleen mielessään sitä mieltä, että toimivan talon tuhoaminen ei ole kummoisempi juttu kuin halvan kännykän varastaminen, niin tästä saadaan hienosti käänteinen totuus: Tyhjän talon valtaaminen takaisin hyötykäyttöön on vähintään sen arvoinen asia kuin kännykän lahjoittaminen ulkoministerille.


Helsingin Sanomat: Stubb pyytää anteeksi Gaza-kommenttejaan
Uusisuomi: Stubb: ”Pyydän anteeksi, Antti”

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Käytiin serkun kanssa sun pihallas yöllä jokin aika sitten. Ei vittitty herättää. Käydään ehkä jossain vaiheessa päivällä.

sinenmaa kirjoitti...

Tervetuloa

Anonyymi kirjoitti...

Pieni sivuhuomio. Kutsusi "Madonnalle" kertoi jotakin, eikös valtasairas ego olekin tenhovoimainen?

sinenmaa kirjoitti...

Enpä ole vielä tavannut montaakaan riippuvaisuuksista vapaata. Eipä tuollaiset musiikkistarojen riippuvuudet ole mitään poliitikkojen rahasairauden rinnalla.

Koska luonani on käynyt poliitikkojakin, niin toki olisi kivaa, kun sinne tulisi muitakin sairaita, jotka luulevat olevansa terveitä.... Asiasta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa...

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että riippuvuuksista kokonaan vapaata ihmistä ei ole, mutta oletko todella sitä mieltä, että "Madonnan" ahneus "ei ole mitään poliitikkojen rahasairauden rinnalla"? Olet paikoin viisas ja mielenkiintoinen ajattelija, mutta pyrkimyksesi gurun asemaan tuottaa helppoja yleistyksiä ja syö sanomaasi. Ystävyydellä.

sinenmaa kirjoitti...

Tässähän on kyse siitä, että poliitikot ja muut valtion asioiden hoitajat eivät toteuta kilpailutaloutta.
Aidossa kilpailutaloudessa kukaan ei voisi julistaa, ettei myydä, jos ei saada huippuhintaa.

Aidosti kilpailevassa taloudessa myös poliitikoita kilpailutetaan -- rahalla; poliitikoksi pyrkivä tehköön ensin kustannuslaskelman, millä hinnalla hän pystyy ajattelemaan -- ajattelemaan siis ylipäätään -- halvimman tarjouksen tehnyt valitaan!

Minä en siis pyri guruksi, vaan nimenomaan rikkaat ovat asenteiltaan uskonnollisia fanaatikkoja -- raha on rikkaiden uskonto:
1) Kaikki ne ovat rikkaita, jotka vaativat rahaa.
2. Kaikki rahan vaatijat ovat köyhiä -- rahan vaatiminen on AINA köyhyyttä

On äärettömän typerää uskoa, että palkan/palkkion/option vaatiminen ei ole kerjäämistä, -- kun taasen perusturvan vaatimisesta on tehty köyhyyden osoitus.

Rikkaat vaativat köyhiä ajattelemaan mahdollisimman halvalla, joka siis tekee rikkaista itsestään äärimmäisen typeriä... Ei yksikään vähänkään järkevä voi ajatella, että häntä itseään ei voi kilpailuttaa, jos uskoo kilpailutalouteen!

Vitsi on tässä juuri siinä, ettei yksikään rikas pysty ajattelemaan mitään hyvää ilman rahaa --
Hyvä ei koskaan riipu rahasta, joten helposti huomataan, ettei yksikään rikas omaa hyvää ajattelua.

Hyvä ajattelu voi toteutua vain silloin, kun ihminen ei vaadi siitä mitään

Kaikki rahafanaatikot tosin julistavat, että mitä enemmän rikkaille maksetaan sitä parempia ajatuksia heiltä voi ostaa.

Pitää siis osata kääntää asiat oikein; rikkaiden kritisoiminen ei ole fanaattisuutta, vaan kaikki rikkaat ovat hysteerisiä fanbaatikkoja.

Toistetaan vielä:
Kaikki palkanvaatijat kuuluvat rikkaisiin, eikä heiltä saa koskaan hyviä ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Olen taysin samaa mieltä:
"Hyvä ajattelu voi toteutua vain silloin, kun ihminen ei vaadi siitä mitään". Samaa voi yleistää muuhunkin ihmisen toimintaan. Kansanparannuskin toimi aikoinaan samoin, mutta nyt moisen metodin käytäntö saattaisi parantajan täydellisen hyväksikäytön uhriksi, koska raha- ja tuotemaailman tavat ovat nakertaneen ihmisen kyvyn elää ottamisen ja antamisen tasapainossa.

sinenmaa kirjoitti...

Minusta kyse on rohkeudesta; on vain tehtävä sitä, mihin uskoo. Itse asiassa; ihminen ei voi tehdä koskaan uskonsa vastaisesti; ihminen voi kyllä puhua vastoin parempaa tietoaan, eli omien uskomuksiensa vastaisesti...

Minäkään en voisi esim olla pörssikeinottelija JA kivilinnan rakentaja, joka on yhtä pitävää sen kanssa, että poliitikon tai jonkun muun rikkaan on täysin mahdotonta ajatella olevansa kivilinnan rakentaja; yksikään rikas ei voi ajatella tällaisia ajatuksia.

Sopii siis kysyä, että kumpi on rikkaampi; se, joka elää toisen työllä ja kieltää työläiseltä se arvostus, jolla itse arvostaa itseään -- vaiko se, joka itse omin käsin rakentaa maailmaan konkreettista hyvää ja kaunista.

Ei edes rikkaat elä virtuaalitodellisuudessa, vaan hekin tarvitsevat konkreettisia asioita, kuten kivestä tehtyjä taloja ja reaalista ruokaa. Rikkaiden työ ei kuitenkaan ketään lämmitä, eikä rikkaiden työtä voi syödä, joten rehellisesti vastaamalla voidaan havaita, että konkreettinen työ on aina verrattomasti arvokkaampaa kuin esim pörssikeinottelu tai politikointi, koska fyysisessä todellisuudessa kaikki tarvitsevat fyysisiä asioita.

Voisin ruveta poliitikoksi vain jos olisin tyhmä ja saamaton