Aito sattuma, part 6

Tässä sarjassa on esitetty sattumasta tieteelle sellaisia väitteitä, joihin tiedemiesten pitäisi vastata. Jos tieteessä ei pystytä vastaamaan edes siihen, onko satunnainen ilmiö tarpeellinen, niin tieteen peruspilarit ovat aika heikoilla

Koska tieteen sisältä ei löydy vastauksia siihen, mitä sattumalla tehdään, niin otan itse tähän ensin sen oletuksen, jonka luulen olevan tieteen yksi vastaus. Oletetaan, että tiedemiehet vastaavat, että sattuma on tarpeellinen:

Nyt meillä on jokin erittäin hieno ilmiö, jolle on annettu nimeksi satunnaisilmiö, ja joka on tieteen mukaan aineellisuudelle ehdottoman välttämätön. Voimme heti ottaa vertauskohdaksi vaikka kellon.

Kellossa on monta osaa ja moninaisia liikkeitä. Koska kaikki ne osat ja liikkeet ovat kellon toiminnalle ehdottoman välttämättömiä, niin nyt voimme julistaa yhden niistä sattumaksi.
Sanotaan vaikka niin, että tuntiratas on kellossa sattuma, ja se tuntiratas on samalla myös välttämättömyys kellolle.

Huomataan selvästi, että on erittäin kätevää kutsua toiminnallisen kokonaisuuden yhtä osaa sattumaksi, koska siitä seuraa suoraan, että tiedemies, joka näkee välttämättömän toiminnan satunnaisilmiöksi, voi täysin huoletta julistaa Jumalan olevan tieteelle tarpeeton. Satunnaisuus on siis tieteelle älyllisyyttä tarpeellisempi.

Otetaan seuraavaksi se mahdollisuus, että ateistinen tiedemies sanoisikin satunnaisilmiön olevan kokonaisuudelle täysin tarpeeton. Nyt meillä olisi kello, jossa on yksi ylimääräinen osa. Voimme täysin poistaa sen sattumaksi sanotun osan ilman, että kellon toiminnassa tapahtuu mitään muutosta. Ainoastaan kolina ja pulina lakkaisi -- jos tiedemies ymmärtäisi, mitä sattuma on.
Huomataan tästäkin selvästi, että tarpeeton sattuma pitää tiedemiehen sokeana totuudelle, eikä hän pysty ymmärtämään mitään siitä kritiikistä, jota sattumaa kohtaan esitetään.

Lopuksi otamme tiedemiehen vastaukseksi kyllä-ei -vaihtoehdon; joskus sattuma on tarpeellinen ja joskus taasen ei. Mutta. Kukas muu sen voi osoittaa kuin tiedemies? Tiedemies siis asettuu maailman yläpuoliselle näköalapaikalle julistakseen sieltä, mitkä ilmiöt milloinkin ovat tapahtumille tarpeellisia.
Jälleen huomaamme, että tiedemies on tässäkin vastauksessa ainoastaan pönkittänyt omaa ateistista ideologiaansa. Sillä satunnaisilmiöllä ei missään tapauksessa voi olla mitään todellista tarkoitusta mihinkään.

Jos siis satunnaisuudeksi sanottaisiin sellaista ilmiötä, jota ei tunneta muuten kuin siitä, että se vain tapahtuu, niin silloin todellakin satunnaisuudeksi voitaisiin kutsua ihan mitä tahansa kosmoksen toimintaa. Julistettiinhan tieteessä suurin osa ihmisen genomiakin roskageeneiksi, joka sekin osoittautui vain tietämättömyydeksi. Samoin tiedemiehet todistavat ainoastaan tietämättömyyttään julistamalla milloin minkäkin vähemmän tunnetun ilmiön todisteeksi sattumasta.

Tuollainen tietämättömyys ei paljoa haittaisi -- jos tiedemiehet eivät julistaisi tietämättömyyksiään (roskiaan, sattumiaan, onnettomuuksiaan, umpisuoliaan, vikojaan, ...) todisteiksi Jumalan/Älyn olemassaoloa vastaan.

PS. Kello oli tässä melko karkea esimerkki, mutta sama periaate pätisi mihin tahansa luonnon ilmiöön; radioaktiiviseen hajoamiseen, kvantti-ilmiöihin jne.
Sattuma on todellakin todiste vain älyllisestä laiskuudesta; älyllisesti laiskat julistavat sattumaksi sellaisen, jonka toimintaa he eivät viitsi sen paremmin ajatella. Sen lisäksi sattuma on joillekin uskoville Jumalan korvike ja paluu siihen aikaan, kun ihminen oli vielä viaton eläin.