Samoin on jokaisessa muussakin ideologiassa; kapitalisteiksi itsensä tituleeranneet paasaavat kilpailutalouden nimiin, mutta yksikään sellainen ei suostu siihen, että hänen pitäisi tehdä omille taidoilleen/ajatuksilleen kustannuslaskelma, jonka hän kilpailuttaisi muiden vastaavien tarjouksien kanssa!
Silti jokainen tuollainen tusinakapitalisti vaatii itselleen asioita, joiden tekijöiden on pitänyt kilpailuttaa oma työnsä!
1. Kapitalisti siirtää kännykkätehtaan halvan työvoiman maahan ja sitten valikoi muiden vastaavien tehtaiden tuotteista omasta mielestään parhaimman, joka on siis valmistettu mahdollisimman edullisesti.
2. Parlamentin, lentoyhtiön, paperitehtaan tai kännykkätehtaan liukuhihnatyöläisenä kapitalisti (palkanvaatijana) vaatii itselleen mielettömiä etuisuuksia ja palkkaa, mutta kotiin mennessään poikkeaa kauppaan ja katselee ALE-tuotteita tai menee verkkokauppa.com:iin ostaakseen edullisia kännyköitä... Tullittakin ne vielä pitäisi saada...
Kaikki palkanvaatijat vaativat poikkeuksetta itselleen lisää ja lisää, mutta samaan aikaan he vaativat kaikkia muita tekemään työnsä mahdollisimman halvalla, olemaan halpatyövoimaa!Sama periaate läpäisee kapitalistin/sosialistin/kommunistin joka ikisen hankinnan, jonka valmistukseen hän ei ole sormellaankaan vaikuttanut.
Huomataan helposti, miten ideologinen epärehellisyys saastuttaa jokaisen ideologistin ajattelun; yksikään johonkin ideologiaan uskova ei pysty rehelliseen ajatteluun, vaan jokaisella sellaisella uskovaisella on koko ajan jokin ihme psykologinen torjunta päällään, -- jotta hän voisi edelleen elää reaalimaailman ulkopuolisessa virtuaalitodellisuudessa.
Myös rahapalkkaa vaativilla psykologeilla on tuo torjunta, joten edes he eivät pysty ajattelemaan, mikä vika systeemissä on, koska he, kuten jokainen palkanvaatija, on itsessään systeemin vika.
On todellakin äärimmäistä pelkuruutta julistaa, että kyllä meidän puolue pystyy pelastamaan maailman (köyhyydeltä, epidemioilta, sodilta, terrorismilta, väkivallalta tms), kun itse käyttäytyy koko ajan niin, että kaikenlainen vääryys pysyy kansakunnissa kuin tikku paskassa.
Parantajalle on usein sanottu: Parantaja, paranna ensin itsesi!
Miten siis puolueeseen/ideologiaan/uskontoon uskova koskaan voisi olla osa tervettä maailma, kun hän ei ole koskaan itse parantunut sairaudestaan; uskostaan jonkun aatteen tai rahan ylivoimaan ja siihen, että kaikki muut aatteet voivat olla korkeintaan oman aatteen alamaisia.
Jos ihminen uskoo johonkin aatteeseen, niin hän uskoo samalla, että kaikki muut aatteet ovat hänen aatettaan huonompia. Lukijan on täysin turha narista mielessään tästä, koska asia on todellakin näin; aatteisiin uskovat eivät vain pysty rehelliseen ajatteluun, joten siksi he yrittävät pelkurimaisesti perustella että kyllähän kilpailevalla puolueella/uskonnolla on samanlainen oikeus olemassaoloon, -- mutta meidän puolue hoitaisi kaikki paremmin...
Järjen köyhyyden maailmassa joka ikinen ulkopuolinen asia kilpailee;
Uskonnot kilpailevat, kenen jumala on saatanallisin muita kohtaan.
Psykologiat kilpailevat sairaimmasta paikasta ihmisen mielessä
Puolueet kilpailevat maailmanparantajan tittelistä.
Yritykset kilpailevat halpatyövoimasta.
Lääketehtaat kilpailevat, kenellä on sairain näkemys ihmisestä.
Poliitikot kilpailevat viraabelihommista; edustajuus on poliitikoille ainoastaan sivuseikka.
Mutta.
Yksikään muiden työtä halventava ei suostu itse tekemään mitään ilman, että pitää koko ajan vollottaa rahasta, eli sen pulasta; köyhyydestä.
Tässä on kyse siitä samasta, minkä tähden sukulaiset ja tutut ovat firman omistajalle kauhistus;Vaatii todellista rohkeutta ajatella, että palkanvaatiminen on itsessään eittämätön osoitus köyhyydestä, järjen köyhyydestä. Kun ihminen aidosti uskaltaa tunnustaa olevansa köyhä, jos hän vaatisi palkkaa, ansiota työstään, ajattelustaan, niin silloin ihminen on niin rohkea, että hän todellakin myös tekee työtä ilman, että hän koko ajan psyykkaa itseensä tressiä ja burnouttia.
sukulaisten ja tuttujen mielestä heidän pitäisi saada firmalta kaikki ilmaiseksi, tai ainakin kunnon alennuksella.
Ihminen halveksii toista silloin, kun hän vaatii toisen työtä alennuksella, mutta itse vaatii omasta työstään kunnon korvausta!
Vain palkanvaatijat sairastuvat työuupumuksen, sillä työuupumus ei koskaan johdu työn rasittavuudesta, vaan pelosta, ettei saa työstään riittävästi ansiota ja/tai kunniaa.
Mitä korkeampia ajatuksia ihminen pystyy ajattelemaan ilman rahaa sitä vapaampi hän on pelosta. Rahan vaatiminen on pelkoa, jota todistaa se yksinkertainen totuus, ettei yksikään rahanvaatija ole koskaan kirjoittanut mitään kaunista ja viisasta.
Mikään realiteetti ei estäisi sitä, että poliitikot ja kaikki valtionhoitajat tekisivät työtään vapaaehtoisuusperiaatteella. Pelkuruus ei ole realiteetti; vain pelko estää poliitikoita ajattelemasta hyvää ja kaunista - ilman rahaa.
Puoluepoliitikot pelkäävät hysteerisesti sitäkin, että kilpaileva puolue pystyy parempaan kuin hänen puolueensa, joten se on syy, miksi kaikki puolue-uskovaiset koko ajan pilkkaavat, nimittelevät ja etsivät vikoja muista -mutta koskaan itsessä ei ole mitään vikaa, vaikka älyllisesti ottaen vika löytyy aina ainoastaan omasta itsestä.
Pelkuruus saa aikaan sen, että poliitikot eivät koskaan ajattele hyvää --muista, koska kaikki muut kuuluvat niihin toisiin, joilla ei ole se sama erinomainen maailmanparantaja-ideologia, kuten hänellä on.
On tietysti selvää, että sovinnaisuuden nimissä poliitikot eivät julkisesti uskalla sanoa sitä, että vain he ovat erinomaisia, -- mutta aina silloin tällöin poliitikoilta jää huomaamatta esim. auki oleva mikrofoni, josta saadaan kuulla totuus siitä, mitä ajatuksia jokaisella aateuskovaisella on mielessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti