IS, 15.8. 2017: Hyvä veli -verkosto jyllää eduskunnassa – ei kiellettyä, mutta noloa
Jos oikeasti poliitikko uskoisi, että elämässä on tärkeämpikin asioita kuin politiikka, niin miksi hän ei silloin toimi niiden hyväksi ja lopeta politikointia, jos kerta se ei ole kovinkaan tärkeä asia.
Mitä se sellainen politiikka on, joka ei huolehdi niistä tärkeimmistä asioista, vai luulevatko poliitikot, että ne tärkeimmät asiat eivät tarvitse politiikkaa? Kun poliitikko sanoo, että "Elämässä on tärkeämpikin asioita",niin silloin hän todistaa, että ne tärkeimmät asiat ovat olemassa politiikasta huolimatta, ja että ne ovat sinällään pysyneet myös hyvinä.
Luoja varjele ihmispoloista siltä, että poliitikot alkaisivat peukaloimaan politiikkaa tärkeämpiä asioita. Herra, anna poliitikoiden leikkiä sillä politiikallaan, äläkä päästä heitä sorkkimaan muita asioita.
Hyvän elämän saavuttamiseen ei vaadita poliittista asennetta eikä puolueen jäsenyyttä.
Kaikki hyvää elämää elävät ovat tehneet samansuuntaisia valintoja elämässään, koska hyvä elämä on vektorisuure, eikä mielipide.
Jos joku haluaa elää hyvää elämää, mutta ei halua itse ajatella itsenäisesti, niin hänellä on silti mahdollisuus hyvälaatuiseen elämään, jos hän vain matkisi niitä, jotka ovat sellaiseen elämään jo päässeet. Jopa kokonainen kansakunta saavuttaisi paljon korkeamman todellisuustason, kun sen johtajina olisivat itsenäisesti ajattelevat, eli vaatimattomat ihmiset, joita eivät sido puoluekuri, eikä rahanpuute ahdista:
Hyvää elämää elävä ei tarvitse puolueoppeja päätöksen tekoon, koska hänelle riittää, että hän tekisi vain sellaisia päätöksiä, joilla hän itsekin on päässyt hyvään elämään. Huonoa elämää elävät vastaavasti tykkäävät sellaisista puolueista, jotka eniten muistuttavat hänen asenteellisia ajatuskuviaan. Puoluepolitiikka ei voi jatkua loputtomiin, mutta sellainen yhteisten asioiden hoito on ikuista, joka pohjautuu viisaimman yksilön epäpoliittisiin valintoihin.Kansanedustajien tulisi olla elämässään onnistuneita ja velattomia, jotka eivät ole minkään aatesuunnan tukijoita ja kumileimasimia. Suomessakin on satoja tuhansia hyviä miehiä ja naisia, jotka ovat itse tehneet poliitikoista riippumattomia valintoja siten, että niiden valintojen seurauksena on hyvä ja onnellinen elämä.
Puoluepolitiikka ei koskaan voi olla tieteellinen totuus yhteisten asioiden hoidosta, koska jo nyt meillä on historian alkuhämäristä saakka miljoonittain yksittäistapauksia todisteina siitä, että ihminen voi erittäin hyvin silloin, kun hän ajattelee omilla aivoillaan ja tekee omia valintojaan: Yksikin poikkeus kumoaa tieteellisen teorian. Puoluepoltiikalle ei löydy mitään järkiperustetta, miksi se olisi parempi päättämään yhteiskunnan suunnasta kuin sellaiset ihmiset, jotka ovat yksinkertaisesti vain hyviä.Kansanedustajasta pitää näkyä nämä puolet: sivistyneisyys, asiallisuus (vähäpuheisuus, suom.huom.), nöyryys, pitkäjänteisyys, vaatimattomuus ja kärsivällisyys.
Kun ihminen tunnetaan vaatimattomana, niin silloin se on jo yksin todistaa ihmisen viisaudesta. Palkanvaatija ja etuoikeuksiensa puolustaja ei voi olla vaatimaton, joten hän ei pysty tekemään viisaita päätöksiäkään.
Puoluedemokratia on demokratian kaikkein alhaisin muoto.
Puoluedemokratiassa edustajat eivät edusta kansaa, vaan puolue sanelee, mitä nappia edustajan pitää kulloinkin painaa.
Kansanedustajiksi tulee valita järkeviä ja viisaita kansalaisia, jotka eivät pompi toisten pillin mukaan. Ihminen, joka on omilla valinnoillaan on pitänyt elämänsä hyvässä kuosissa, on ehdottomasti parempi päättämään myös yleisellä tasolla, mikä on hyväksi kaikille kuin sellainen, joka vain painelee nappeja toisten käskyjen mukaan, jotta oman eturyhmän taskuihin virtaisi rehellisten veronmaksajien rahoja enemmän kuin muiden taskuihin.
Kaikki ihmiset haluavat itselleen hyvän elämän. Myös sellaiset ihmiset haluavat hyvän elämän, jotka kuitenkaan eivät ole itse pystyneet tekemään valintoja sellaisen elämän saavuttamisen hyväksi. Miksi koko kansan edustajana pitäisi olla sellaisia, jotka ovat esimerkiksi saaneet yhteiskunnallisen asemansa perintönä, tai ovat veloissaan tai eivät ole pystyneet hoitamaan edes yhtä ihmissuhdettaan kunnolla:
Yhteiskunnan pitää toimia samoilla periaatteilla kuin kestävä parisuhde
Jos ihminen on valinnut väärän kumppanin parisuhteeseensa, niin miten joku voi uskoa, että sellainen pystyisi valitsemaan hyviä valtioita oman valtionsa elämänkumppaniksi?
Myös valtioiden pitää olla arvoiltaan ja kehitykseltään samankaltaisia, jos halutaan, että ne voivat olla tasavertaisessa valtioliitossa keskenään.
Selvästi huomataan, että valtion tärkeimmät asiat eroavat vain kokoluokaltaan yksilötason ihmisen asioista; mitään laadullista eroa ei ole hyvän parisuhteen ja hyvän valtioliiton välillä.
Kun valittaisiin vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat onnistunet valinnoissaan, niin heidän ajattelunsa sinänsä takaisin hyvän elämän myös niille, joilla on heikosti omaa tahtoa.
Tietysti on selvää, että rikkaita ja köyhiä ei pidä valita kenenkään ihmisen holhoojaksi, vähiten kansan holhoojaksi. Rikas ei voi hoitaa valtiota siten kuin hän parhaimmassa tapauksessa ajattelee perheen toimivan:
Hyvässä perheessä vanhemmat tuovat elannon ja ruuan yhtälaisesti kaikille perheen jäsenille, eikä kukaan syö liikaa tai varastoi vain omaan tarpeeseensa.
Hyvä valtionhoitaja tuottaa hyvää yhtälaisesti jokaiselle valtion kansalaisille, eikä vain itselleen tai eturyhmille, koska hyvästä valtiosta puuttuvat eturyhmät
Kansanedustajaksi sopii parhaiten rohkeutta osoittanut keksijätyyppinen ajattelija, joka pystyy elämään säästävästi "suu säkkiä myöten", tulojensa alle, ja joka ei siten tarvitse ammattiyhdistysliikettäkään kainalosauvakseen, puhumattakaan puolueopista tai uskonnosta.
Hyvän elämän edellytyksenä on hyvä itsetunto.
Ihminen ei voi omata hyvää itsetuntoa, jos hän toimii vain leimasimena.
Väärät valinnat johtavat ihmisen vääjäämättä onnettomuuksiin ja masentuneisuuteen. Tarvitaan melkoista lahjakkuutta selittää omaavansa hyvä itsetunto, jos vaikka poliitikkona pitää toimia puolueen kumileimasimena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti