Toissapäiväinen kärryn jumittuminen oli väliaikaista, jonka tiesin jo ennen jumia, koska laitoin kärryn tahallani yöksi jumiin, jottei älyä vailla olevat saisi tehtyä sille mitään.
Sain siis älylläni kärryn helposti irti liejusta ja työnsin sen mäkiosuuden alkuun. Kuten eilen kerroin, niin mäkiosuus olisi matkan haastavin tehtävä. Helposti kuitenkin tajusin intuitiivisesti, millaisen jarrulaitteen kärry tarvitsee. Minulla on metsästä löydetty kallioporanterä, jota sujuttelin kärryn takaosaan pystyyn. Koska ymmärsin, että sitä jarrukankea pitäisi myös pystyä painamaan voimalla maata vasten, niin löysin pihastani vuosia sitten roskiksesta pelastamani polkupyörän telineen, jonka kiilasin lujasti poranterän varteen.
Kun jarrulaite oli mielestäni oikein ja paikoillaan, ja kun olin sirotellut lankun pätkiä mäen varrelle, ja kun olin laittanut lautaa kiven päälle, -- niin arvellen työnsin kärryn vapaaseen mäkipudotukseen. Sain välittömästi olla koko painollani kankeen jumitetun vänkyrän päällä ja silti kärryn vauhti vain kiihtyi. Mutta loivan mäen jyrkimmän osuuden jälkeen sain kuitenkin jarrun päällä pomppimalla kärryn lähes pysähdyksiin, jolloin tuli tilaisuus työntää lauta takapyörien eteen --edelleen seisten jarrun päällä.
Kyseessä oli varmasti paras sirkusesitys, jonka olin pitkään aikaan tehnyt, mutta metsästä ei kuulunutkaan taputuksia, vaan vain syvä hiljaisuus, kun kanki lopetti maantien kyntämisen.
Mäen loppuosuus sujuikin sitten juuri hankittuun kokemukseen nojaten, joka taasen perustui älyyn, jota saa vain metsästä. Tosin puolivälissä mäkeä etupyörä oli rikkoontua kiveen, mutta mainitsen sen vain siksi, ettei lukijalle tule mieleen, että elämä metsässä sopii vain älyllisesti laiskoille...
Uuras työ teki tehtävänsä, ja vähän iso kivi oli kärryineen Kivilinnan sisääntulopolulla. Jäin siinä vaiheessa istumaan kivien päälle, ja katselin, kun viereisen Hakamäentien tietyömaan miehiä alkoi lähteä kotiin. Pari miestä pysähtyi ihmettelemään tiehen kaivettua vakoa, mutta ymmärsin, että he olivat aamusella töihin tullessaan havainneet kivikärryn, ja siksi olin lukevinani miesten ajatuksia...
Olin käyttänyt kiveen budjetoitua lihasvoimaani vasta puolet, joten tietyöläisten mentyä kävin päättäväisesti kivikärryn puoleen ja sain sen tunnissa puoliväliin sisääntulotietä.
Tässä vaiheessa Kivilinnaan tuli muuan mies, joka oli asunut Kivilinnan vieressä teltassa jo kolme kuukautta. Hän tarjosi omaa lihasvoimaansa kaverikseni, ja koska en kieltäytynyt, niin saimme reilun puolen tunnin urakoinnilla yhdessä kiven sisääntulontien loppuun, oikealla kuvassa näkyvän polun mutkan taa.
Se olikin eka kerta, kun olin saanut kivien pyörittelyyn jonkun toisen ihmisen lihaksista apua, eikä kivi ollut edes kuin kolmanneksi suurin, joka Kivilinnan rakenteisiin on tähän asti tullut...
Mutkan takana ilta joutui ja pimeän laskeuduttua kivikärry oli taasen jumissa, mutta tällä kertaa vain viiden metrin päässä väliaikaissijoituspaikastaan.
torstai 27. syyskuuta 2007
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Kivikärry murtuu
Päätin sitten kuljettaa vähän isomman kiven VR:n laiturikärryllä.
Olin siirtänyt kiven kärrytien varteen jo pari vuotta sitten, joten sen siirto oli vain ajan kysymys. Kesällä olin jopa kaivanut uoman kiven juureen, että se olisi siitä kivasti kaadettavissa kärryn päälle. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä laho ratapölkyn jäänne oli kärryn päällä pehmikkeenä, jotta tonnin kivi kärrylle kaatuessaan ei heti murtaisi hyvin palvellutta kärryä.
Kärryn vasemman takapyörän kannatin oli kuitenkin jo alkanut murtua... Kun kärryä piti alkaa kääntämään, niin takapyörä petti ja se kaatui kärryn alle. Onneksi kannatin jäi vielä kiinni sisälaidasta, joten pönkien kanssa sain pyörän suoristettua ja laitoin pyörien väliin kakkosnelosen. Oikeassa kuvassa näkyy murtuma ja oikeaoppinen ongelman ratkaisu tilanteessa, missä oppineet olisivat jääneet neuvottomina soittelemaan hitsauslaitteita paikalle.
Pari kuivaa päivää ei vielä ollut kovettanut maata riittävästi, joten jouduin käyttämään iltapäivän kokonaan kärryn työntelyyn ja tuloksena oli kolmenkymmenen metrin matka, joka päättyi jumittumiseen mutalammikon vierelle. Kuvassa.
Päivän vapaaehtoistöiden jälkeen edessä on jumin aukaisu ja tonnin kiven vaikein (haastavin, suom. huom.) etappi, eli alamäki, ylämäki ja väliaikaissijoitus. Tervetuloa katselemaan ehtaa "kuntoliikuntaa", jossa painoja ei nostella pisteestä A pisteeseen A ja takaisin, eikä muutenkaan hytkyillä ja valitella rahapulaa... --vaan kyseessä on liikunta, joka vaatii aivoilta sitä, mitä varten ihmiselle on aivot annettukin.
ps. Jos joku on työntänyt VR:n kärryillä isompaa kiveä, niin olisi kiva saada siitä todisteita. Puheet eivät nimittäin hetkauta minua... Maailman tilanne on jo semmoisessa jumissa, että puheet eivät auta, vaan tekoja tarvitaan. Olen omalta osaltani täysin syytön kulutushysteriaan, kilpailuyhteiskuntaan ja kaikkeen muuhunkin typeryyteen, kuten kuvasta näkyy.
Olin siirtänyt kiven kärrytien varteen jo pari vuotta sitten, joten sen siirto oli vain ajan kysymys. Kesällä olin jopa kaivanut uoman kiven juureen, että se olisi siitä kivasti kaadettavissa kärryn päälle. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä laho ratapölkyn jäänne oli kärryn päällä pehmikkeenä, jotta tonnin kivi kärrylle kaatuessaan ei heti murtaisi hyvin palvellutta kärryä.
Kärryn vasemman takapyörän kannatin oli kuitenkin jo alkanut murtua... Kun kärryä piti alkaa kääntämään, niin takapyörä petti ja se kaatui kärryn alle. Onneksi kannatin jäi vielä kiinni sisälaidasta, joten pönkien kanssa sain pyörän suoristettua ja laitoin pyörien väliin kakkosnelosen. Oikeassa kuvassa näkyy murtuma ja oikeaoppinen ongelman ratkaisu tilanteessa, missä oppineet olisivat jääneet neuvottomina soittelemaan hitsauslaitteita paikalle.
Pari kuivaa päivää ei vielä ollut kovettanut maata riittävästi, joten jouduin käyttämään iltapäivän kokonaan kärryn työntelyyn ja tuloksena oli kolmenkymmenen metrin matka, joka päättyi jumittumiseen mutalammikon vierelle. Kuvassa.
Päivän vapaaehtoistöiden jälkeen edessä on jumin aukaisu ja tonnin kiven vaikein (haastavin, suom. huom.) etappi, eli alamäki, ylämäki ja väliaikaissijoitus. Tervetuloa katselemaan ehtaa "kuntoliikuntaa", jossa painoja ei nostella pisteestä A pisteeseen A ja takaisin, eikä muutenkaan hytkyillä ja valitella rahapulaa... --vaan kyseessä on liikunta, joka vaatii aivoilta sitä, mitä varten ihmiselle on aivot annettukin.
ps. Jos joku on työntänyt VR:n kärryillä isompaa kiveä, niin olisi kiva saada siitä todisteita. Puheet eivät nimittäin hetkauta minua... Maailman tilanne on jo semmoisessa jumissa, että puheet eivät auta, vaan tekoja tarvitaan. Olen omalta osaltani täysin syytön kulutushysteriaan, kilpailuyhteiskuntaan ja kaikkeen muuhunkin typeryyteen, kuten kuvasta näkyy.
Tunnisteet:
huimala,
kuntoliikunta,
tonni
maanantai 24. syyskuuta 2007
Johan Venninen
Minulla oli ilo vierailla Johan Vennisen luona 16.9.. Johan on sokea, 98-vuotias ihminen, joka on tehnyt kaikkea sellaista, joka on sokeille täysin epäortodoksista. Johan kalastelee, räjäyttelee, ompelee, rakentaa, istuttaa, sahailee moottorisahalla, porailee, hitsailee, valaa betonia,... --ajattelee...
Tykkään kovasti ihmisistä, jotka toteuttavat itseään kaikista puutteistaan huolimatta. Se, että Venninen on saanut aikaan sokeana mahtavan kiviluolan, johon hän on rakentanut kaivon, saunan, pesutilat, viemäröinnin, spoilerin jms, ei minusta ole ihme, koska juuri tuollaisen elämän pitäisi olla kaikille itsestään selvyys.
Se on hämmästyttävää, että terveiksi itsensä luulevat eivät pysty toteuttamaan itseään, vaan ovat aina vain ruikuttamassa rahaa ja palkkaa, jos heidän pitäisi ns. aikuisina vaikka veistää pajupilli. Pienet lapset osaavat tehdä kaikenlaista, eivätkä he koskaan kysy rahan perään, kun rakentavat majojaan ja tekevät kaikkea kivaa. Jotkut ihmiset vaan eivät ole koskaan ns. kasvaneet aikuisiksi, eli rahanhimoisiksi ahneiksi.
Aikuiset luulevat omistavansa ainoan ja lopullisen totuuden, miten ihmisen pitää elää tämä ainutkertainen elämänsä. Ja siten tulee esille sieltä täältä vennisiä, jotka eivät ole millään tavoin sovitettavissa aikuisten uskomuksiin; uskontoihin, politiikkaan, ideologioihin, filosofioihin,...
Yksikin poikkeus kumoaa säännön. Johan Vennisen elämä todistaa, ettei aikuisilla ole elämää, vaan aikuiset vain leikkivät tekoelämää, missä hyvyys on nostettu jalustalle, tai aikuiset vaativat palkkaa siitä, että heidän pitäisi esittää viisaita ajatuksia, hyvää asioiden hallintaa,...
Rahasta ajateltu ajatus ei voi olla viisas eikä hyvä. Samoin yhteisiä asioita ei ole hoidettu silloin, kun väitetään, että maksakaa meille kunnon palkkaa, että saatte päteviä poliitikoita. Muuan eduskunnan puhemies perusteli edustajien mielettömiä palkankorotuksia sillä, että vain siten saadaan päteviä asiainhoitajia. Josta heti nähdään, ettei hän itse ollut pätevä, eikä siten myöskään puhunut viisaita, koska oli palkkakuopassa...
Miten olisi Venninen meidän yhteisten asioiden hoitajana? Vai väittääkö joku, ettei Johan Venninen olisi pystyvä ajattelemaan yhteisiä asioita ja ideoimaan kaikille sopivaa hyvää? Jos poliitikko ei pysty toteuttamaan ilmaiseksi omaa itseään, niin silloinhan hän ei voi mitään muuta kuin vaatia kaikilta maksullista elämää!
Ja kun poliitikot vaativat kaikkia elämään maksullista elämä, niin poliitikot itse vaativat itselleen ilmaista elämää sillä, että he jatkuvasti lisäävät etuisuuksiaan ja korottelevat palkkojaan, palkkioitaan ja korvauksiaan.
Jos ihmisen pankkitili vain kasvaa, niin se on kiistaton todistus siitä, että ihminen elää loisena maailmassa, missä ihmisiä vaaditaan maksamaan elämästään. Rikkaathan eivät selvästikään maksa itse elämästä mitään, koska rikkaat koko ajan rikastuvat.
Rikkaiden leikkielämän maksajina ovat tavalliset veronmaksajat. Myöskään planeetan luonnolla ei ole varaa rikkaisiin. Ihmisten pitäisi jo tajuta, että rikkaat aiheuttavat kaiken köyhyyden, koska rikkaat eivät pysty viisaaseen elämään 24h/vrk, vaanpa he julistavat olevansa päteviä vain virka-aikana.
Johan Venninen elää ilman aikatauluja ja virka-aikaa, ja siksi juuri hän on pätevä kaikessa tekemisessään 24h/vrk. Kun ihminen on alwariinsa pätevä, niin silloin hän tajuaa, ettei hän voi vaatia siitä ansiota/palkkaa...
Yhteisten asioiden hoitajiksi ei tulisi koskaan valita sellaisia, jotka vaativat siitä ansiota. Viisas ajattelu ja pätevä elämän hallinta ei ole mikään ansio, vaan se on heidän perintöosansa, jotka eivät ole osa-aikaviisaita, vaan ovat viisaita vuorokaudet läpeensä, -toisin kuin poliitikot, jotka valittavat, että he eivät osaa ajatella, jos eivät saa siitä kulukorvauksia,....
lisää kuvia: Venninen
lue lisää: Elävä arkisto; Venninen, Wikipedia; Venninen
Tunnisteet:
huimala,
palkkakuoppa,
pätevä,
Venninen,
viisaus
lauantai 22. syyskuuta 2007
Arvostelun arvostelua
Arvostelen ankarasti EK:n arvostelua kunta-alan palkkaratkaisusta
Elinkeinoelämän Keskusliiton Seppo Riski arvostelee kunta-alan sopimusta ja uhkailee muita aloja tuijottamasta kunta-alan korkeita palkankorotuksia. Tulee tässä mielen vain sellainen pikkuseikka, että mitenkäs ne johtajien palkat oikein ovatkaan? Jos Seppo Riski ei halua muiden alojen seuraavan kunta-alan esimerkkiä, niin näin järjellä ajatellen Seppo Riskin ei olisi ensin itse pitänyt korotella palkkaansa ja etuoikeuksiaan ja palkkioitaan ja kulukorvauksiaan ja päivärahojaan, ...
Johtajille tiedoksi vaan, että jos teitä risoo palkansaajien palkkavaatimukset, niin kokeilkaapas välillä sellaista ratkaisumallia, että lopetatte itse tykkänään korottelemasta palkkojanne, palkkioitanne, optioitanne jms. Olen täysin varma, että ns. palkansaajien halu ja into palkkavaatimuksiin lopahtaisi kerralla, kun vain johtajat itse pystyisivät elämään vaatimatonta elämää.
Jos johtajat eivät pysty ajattelemaan viisaita ilman rahaa, niin silloinhan kaikille muillekin tulisi selväksi, että johtajanne ovat pelkästään ahneita, joita ei kiinnosta mikään muu kuin rahan arvon jatkuva alentaminen, joka on syynä myöskin palkansaajien vaatimuksille ja yleiselle elinkustannusten jatkuvalle nousulle. Johtajat tosin eivät tällaisia ajatuksia pysty ajattelemaan, koska heidän uskontoonsa kuuluu sokea usko kilpailuyhteiskuntaan, missä johtajat ulkoistavat oman sokeutensa syyttämällä aina sopivissa kohden markkinavoimaa sokeudesta --ikään kuin se olisi hyvä asia johtajien kaikissa oloissa turvatulle ansionkehitykselle, että sen saa aikaan sokea ja persoonaton taho...
Älyllisesti asiaa tarkastellen huomataan triviaalisti, että puoluekuria tottelevat poliitikot ovat sama asia kuin markkinavoima, joten johtajien ulkoistama sokeus aiheuttaa poliitikoissa täydellisen tuplapimennyksen, joka vaaditaankin siihen, että maailman tilanne ja luonnon hätä on juuri tällainen kuin on.
Olisihan se typerää syyttää viisaita maailmantilanteesta, mutta koska poliitikot julistavat olevansa viisaita, niin siitä huomataan helposti, miten vähäisellä älyllä poliitikot luulevat olevansa maailman johtajia.
Elinkeinoelämän Keskusliiton Seppo Riski arvostelee kunta-alan sopimusta ja uhkailee muita aloja tuijottamasta kunta-alan korkeita palkankorotuksia. Tulee tässä mielen vain sellainen pikkuseikka, että mitenkäs ne johtajien palkat oikein ovatkaan? Jos Seppo Riski ei halua muiden alojen seuraavan kunta-alan esimerkkiä, niin näin järjellä ajatellen Seppo Riskin ei olisi ensin itse pitänyt korotella palkkaansa ja etuoikeuksiaan ja palkkioitaan ja kulukorvauksiaan ja päivärahojaan, ...
Johtajille tiedoksi vaan, että jos teitä risoo palkansaajien palkkavaatimukset, niin kokeilkaapas välillä sellaista ratkaisumallia, että lopetatte itse tykkänään korottelemasta palkkojanne, palkkioitanne, optioitanne jms. Olen täysin varma, että ns. palkansaajien halu ja into palkkavaatimuksiin lopahtaisi kerralla, kun vain johtajat itse pystyisivät elämään vaatimatonta elämää.
Jos johtajat eivät pysty ajattelemaan viisaita ilman rahaa, niin silloinhan kaikille muillekin tulisi selväksi, että johtajanne ovat pelkästään ahneita, joita ei kiinnosta mikään muu kuin rahan arvon jatkuva alentaminen, joka on syynä myöskin palkansaajien vaatimuksille ja yleiselle elinkustannusten jatkuvalle nousulle. Johtajat tosin eivät tällaisia ajatuksia pysty ajattelemaan, koska heidän uskontoonsa kuuluu sokea usko kilpailuyhteiskuntaan, missä johtajat ulkoistavat oman sokeutensa syyttämällä aina sopivissa kohden markkinavoimaa sokeudesta --ikään kuin se olisi hyvä asia johtajien kaikissa oloissa turvatulle ansionkehitykselle, että sen saa aikaan sokea ja persoonaton taho...
Älyllisesti asiaa tarkastellen huomataan triviaalisti, että puoluekuria tottelevat poliitikot ovat sama asia kuin markkinavoima, joten johtajien ulkoistama sokeus aiheuttaa poliitikoissa täydellisen tuplapimennyksen, joka vaaditaankin siihen, että maailman tilanne ja luonnon hätä on juuri tällainen kuin on.
Olisihan se typerää syyttää viisaita maailmantilanteesta, mutta koska poliitikot julistavat olevansa viisaita, niin siitä huomataan helposti, miten vähäisellä älyllä poliitikot luulevat olevansa maailman johtajia.
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
WINDOWS VISTAN HINTA
Tänään on tarkoitus palauttaa mieliin tuotteiden oikea hinta, joka liikkuu siinä ilmaisen ja puoli-ilmaisen tienoilla.
Otetaan vaikkapa MicroSoft Corp:n johtajiston varallisuus, joka on ehkäpä useita satoja miljardeja dollareita, mutta laitetaan tähän sen rahalliseksi arvoksi vain 280 miljardia taalaa. Ilmiselvästi Microsoftin johtajien varallisuus on tullut kyseisen firman tuotteiden hinnoista, eli mitä tapahtuisi maailman taloudelle, jos johtajisto ei olisi niin ahne.
Jos tuota MicroSoftin johtajien varallisuutta ei olisi ensinkään kerätty, niin voidaan laskea Ojalan laskuopilla, että nyt MS-Windows Vistan myyntihinta olisi korkeintaan parin euron luokkaa. Sillä jos huippujohtajiksi tituleeratut olisivat niin viisaita, että he eläisivät vaatimatonta elämää, niin silloin huippujohtajista seuraavan johtoportaan pitäisi myös todistaa pätevyytensä sillä, että hekin eläisivät vaatimatonta elämää --koska olisi mahdoton tilanne, että kaikki hinnoissa oleva ilma kerääntyisi pikkujohtajille, kun se nykyisellä ahneuden aikakaudelle kerääntyy elämästä syrjäytyneille ns. huippujohtajille.
Kaikissa myyntituotteissa on siis ilmaa suurin osa niiden hinnoista. Tuotteissa on vain vähän tai ei lainkaan aitoa työn arvoa; suurin osa tuotteiden hinnoista päätyy huippujohtajille, jotka ovat himoriippuvaisia rahasta, ja siksi yhtä sairaita kuin puliukot. Rikkaiden rahanhimo on samaa laatua kuin juoppojen viinanhimo, eli kaikki ne juoppojen jutut ovat käännettävissä rikkaiden jutuiksi, kun vain muuttaa viina-sanan raha-sanaksi.
Otan esimerkiksi sen, kun juopot haaveilevat, että kaikki järvet viinaksi muuttuisi -- joka on yksi yhteen rikkaiden haaveen kanssa, että kaikki inhimillinen muuttuisi rahaksi -- josta rehellinen ihminen välittömästi huomaa, että rikkaat ovat juopuneet rahasta. Kuten Vodka-pullollinen viinaa ei tunnu missään puliukolla, niin samoin rikkaatkin kehuvat, että miljardi ei tunnu hänestä enää miltään.
Rikkaille on siis kehittynyt rahan sietokykyä, joka vastaa täysin juoppojen kehittämää viinan sietokykyä --ja molemmat leventelevät sillä! Täten on osoitettu älyllistieteellisesti, että rikkailla on kaikki juoppouden tunnusmerkit. Mutta!
Psykologit eivät pysty auttamaan rikkaita, koska psykologit ovat myös rahajuoppoja. Vielä enemmän poliitikot ovat syvällä rahajuoppoudessa, joten rikkaiden ahneutta ei voi rajoittaa edes lainsäädännällä korottamalla rahan arvoa, kuten rikkaat paimentavat rapajuoppoutta korottamalla viinan arvoa.
Käännetään sietokyky päälaelleen, eli oikein päin. Nyt viisaat kertovat rehellisesti, miten heidän ei tarvitse ryypätä viinaa, koska he tulevat juovuksiin jo korkillisesta --jolloin heillä ei kulu rahaakaan viinaan. Huomataan siis selvästi, että sietokyvyllä kehuskelu on typeryyttä, joka saa aikaan sekä viinan huumausvaikutuksen vähentymisen että rahan arvon alentumisen.
Rikkaat tarvitsevat jatkuvasti lisää ja lisää rahaa tunteakseen olevansa rikkaita, joka on yksi yhteen sen kanssa, että juoppo tarvitsee yhä suurempia annoksia viinaa tunteakseen olevansa juovuksissa, joten tämäkin osoittaa, että rikkaat ovat koko ajan päästään sekaisin.
Jos rikkaiden tilalle poliitikoiksi vaihdettaisiin puliukot, niin he pyrkisivät vastaavasti luomaan laeista sellaiset, että heille virtaisi jatkuvasti lisää ja lisää viinaa. Nyt huomataan triviaalisti, että koska poliitikot ovat rahajuoppoja, niin juovuspäissään, eli ahneuksissaan he pyrkivät koko ajan luomaan lisää lisää lakeja vain siksi, että rikkaille virtaisi yhä enemmän rahaa --koska miljardit eivät enää tunnu rikkaista miltään.
Poliitikot eivät ole parantuneita rahan himosta. Ja siksi poliitikoiden virallistamat talouden asiantuntijat eivät myöskään pysty käsittämään tällaisia ajatuksia, koska talousasiantuntijat ovat myöskin ahneita, eivätkä he siksi koskaan ole pystyneet elämään taloudellista, eli vaatimatonta eli viisasta elämää, joka ehdoitta vaaditaan talouden ymmärtämiseen.
Talousasiantuntijoiden opit eivät ohjaa ihmisiä taloudelliseen elämään. Jos talousasiantuntija ohjaisi ihmisiä taloudelliseen -kestävän kehityksen- elämään, niin poliitikot ottaisivat häneltä välittömästi pois virallisen asiantuntijan tittelin. Rahanistiset poliitikot hyväksyvät virallisiksi asiantuntijoiksi vain sellaisia, jotka potevat samaa sairautta kuin hekin.
Nykyinen talousoppi korostaa sitä, että rahan arvon pitää koko ajan alentua, jotta talouden pyörät pyörisivät tuottaen helppoa, eli älytöntä elämää rikkaille. Talousoppineiden on täysin mahdotonta ajatella sellaista, että rahan arvo nousisi, koska rahan arvo voisi nousta vain siinä tapauksessa, että rikkaat eläisivät viisasta; vaatimatonta elämää, jolloin tuotteiden hinnoissa ei olisi ilmaa. Nykyisin joudutaan painamaan yhä lisää ja lisää rahaa ja lisäämään tuotteiden hintaa vain siksi, kun rikkaat nukuttavat tuhansia miljardeja salaisilla pankkitileillään --poissa rahan kierrosta.
Rikkaan pankkitili on yhtä oikeutettu kuin yksityinen voimalaitos Kemijoessa, jonka sähköä pantattaisiin. Hyvinpä rikkaat vaativat taviksien rahaa hereille, mutta yksikään rikas ei voi vaatia omien tiliensä rahoja hereille, koska se olisi sama asian kuin luopua luulemasta itseään rikkaaksi. Ja rikas luulee olevansa rikas vain silloin, kun hänen rahansietokykynsä koko ajan "paranee", eli kun rahan arvo koko ajan laskee.
Rikkaat tarvitsevat maailmaan jatkuvasti lisää halpatyövoimaa, koska mitenkään muutoin talousoppineiden oppi jatkuvasti alentuvasta rahasta ei voisi toimia. Huomataan selvästi, että rikkaat ovat yksin syyllisiä kaikkeen siihen pahuuteen, joka on maailmassa, koska rikkaat eivät ole koskaan ymmärtäneet muuan nuorukaisen viisautta:
Antakaa parantuneiden hallita!
Otetaan vaikkapa MicroSoft Corp:n johtajiston varallisuus, joka on ehkäpä useita satoja miljardeja dollareita, mutta laitetaan tähän sen rahalliseksi arvoksi vain 280 miljardia taalaa. Ilmiselvästi Microsoftin johtajien varallisuus on tullut kyseisen firman tuotteiden hinnoista, eli mitä tapahtuisi maailman taloudelle, jos johtajisto ei olisi niin ahne.
Jos tuota MicroSoftin johtajien varallisuutta ei olisi ensinkään kerätty, niin voidaan laskea Ojalan laskuopilla, että nyt MS-Windows Vistan myyntihinta olisi korkeintaan parin euron luokkaa. Sillä jos huippujohtajiksi tituleeratut olisivat niin viisaita, että he eläisivät vaatimatonta elämää, niin silloin huippujohtajista seuraavan johtoportaan pitäisi myös todistaa pätevyytensä sillä, että hekin eläisivät vaatimatonta elämää --koska olisi mahdoton tilanne, että kaikki hinnoissa oleva ilma kerääntyisi pikkujohtajille, kun se nykyisellä ahneuden aikakaudelle kerääntyy elämästä syrjäytyneille ns. huippujohtajille.
Kaikissa myyntituotteissa on siis ilmaa suurin osa niiden hinnoista. Tuotteissa on vain vähän tai ei lainkaan aitoa työn arvoa; suurin osa tuotteiden hinnoista päätyy huippujohtajille, jotka ovat himoriippuvaisia rahasta, ja siksi yhtä sairaita kuin puliukot. Rikkaiden rahanhimo on samaa laatua kuin juoppojen viinanhimo, eli kaikki ne juoppojen jutut ovat käännettävissä rikkaiden jutuiksi, kun vain muuttaa viina-sanan raha-sanaksi.
Otan esimerkiksi sen, kun juopot haaveilevat, että kaikki järvet viinaksi muuttuisi -- joka on yksi yhteen rikkaiden haaveen kanssa, että kaikki inhimillinen muuttuisi rahaksi -- josta rehellinen ihminen välittömästi huomaa, että rikkaat ovat juopuneet rahasta. Kuten Vodka-pullollinen viinaa ei tunnu missään puliukolla, niin samoin rikkaatkin kehuvat, että miljardi ei tunnu hänestä enää miltään.
Rikkaille on siis kehittynyt rahan sietokykyä, joka vastaa täysin juoppojen kehittämää viinan sietokykyä --ja molemmat leventelevät sillä! Täten on osoitettu älyllistieteellisesti, että rikkailla on kaikki juoppouden tunnusmerkit. Mutta!
Psykologit eivät pysty auttamaan rikkaita, koska psykologit ovat myös rahajuoppoja. Vielä enemmän poliitikot ovat syvällä rahajuoppoudessa, joten rikkaiden ahneutta ei voi rajoittaa edes lainsäädännällä korottamalla rahan arvoa, kuten rikkaat paimentavat rapajuoppoutta korottamalla viinan arvoa.
Käännetään sietokyky päälaelleen, eli oikein päin. Nyt viisaat kertovat rehellisesti, miten heidän ei tarvitse ryypätä viinaa, koska he tulevat juovuksiin jo korkillisesta --jolloin heillä ei kulu rahaakaan viinaan. Huomataan siis selvästi, että sietokyvyllä kehuskelu on typeryyttä, joka saa aikaan sekä viinan huumausvaikutuksen vähentymisen että rahan arvon alentumisen.
Rikkaat tarvitsevat jatkuvasti lisää ja lisää rahaa tunteakseen olevansa rikkaita, joka on yksi yhteen sen kanssa, että juoppo tarvitsee yhä suurempia annoksia viinaa tunteakseen olevansa juovuksissa, joten tämäkin osoittaa, että rikkaat ovat koko ajan päästään sekaisin.
Jos rikkaiden tilalle poliitikoiksi vaihdettaisiin puliukot, niin he pyrkisivät vastaavasti luomaan laeista sellaiset, että heille virtaisi jatkuvasti lisää ja lisää viinaa. Nyt huomataan triviaalisti, että koska poliitikot ovat rahajuoppoja, niin juovuspäissään, eli ahneuksissaan he pyrkivät koko ajan luomaan lisää lisää lakeja vain siksi, että rikkaille virtaisi yhä enemmän rahaa --koska miljardit eivät enää tunnu rikkaista miltään.
Poliitikot eivät ole parantuneita rahan himosta. Ja siksi poliitikoiden virallistamat talouden asiantuntijat eivät myöskään pysty käsittämään tällaisia ajatuksia, koska talousasiantuntijat ovat myöskin ahneita, eivätkä he siksi koskaan ole pystyneet elämään taloudellista, eli vaatimatonta eli viisasta elämää, joka ehdoitta vaaditaan talouden ymmärtämiseen.
Talousasiantuntijoiden opit eivät ohjaa ihmisiä taloudelliseen elämään. Jos talousasiantuntija ohjaisi ihmisiä taloudelliseen -kestävän kehityksen- elämään, niin poliitikot ottaisivat häneltä välittömästi pois virallisen asiantuntijan tittelin. Rahanistiset poliitikot hyväksyvät virallisiksi asiantuntijoiksi vain sellaisia, jotka potevat samaa sairautta kuin hekin.
Nykyinen talousoppi korostaa sitä, että rahan arvon pitää koko ajan alentua, jotta talouden pyörät pyörisivät tuottaen helppoa, eli älytöntä elämää rikkaille. Talousoppineiden on täysin mahdotonta ajatella sellaista, että rahan arvo nousisi, koska rahan arvo voisi nousta vain siinä tapauksessa, että rikkaat eläisivät viisasta; vaatimatonta elämää, jolloin tuotteiden hinnoissa ei olisi ilmaa. Nykyisin joudutaan painamaan yhä lisää ja lisää rahaa ja lisäämään tuotteiden hintaa vain siksi, kun rikkaat nukuttavat tuhansia miljardeja salaisilla pankkitileillään --poissa rahan kierrosta.
Rikkaan pankkitili on yhtä oikeutettu kuin yksityinen voimalaitos Kemijoessa, jonka sähköä pantattaisiin. Hyvinpä rikkaat vaativat taviksien rahaa hereille, mutta yksikään rikas ei voi vaatia omien tiliensä rahoja hereille, koska se olisi sama asian kuin luopua luulemasta itseään rikkaaksi. Ja rikas luulee olevansa rikas vain silloin, kun hänen rahansietokykynsä koko ajan "paranee", eli kun rahan arvo koko ajan laskee.
Rikkaat tarvitsevat maailmaan jatkuvasti lisää halpatyövoimaa, koska mitenkään muutoin talousoppineiden oppi jatkuvasti alentuvasta rahasta ei voisi toimia. Huomataan selvästi, että rikkaat ovat yksin syyllisiä kaikkeen siihen pahuuteen, joka on maailmassa, koska rikkaat eivät ole koskaan ymmärtäneet muuan nuorukaisen viisautta:
Antakaa parantuneiden hallita!
lauantai 15. syyskuuta 2007
Kiven tie kallioksi, osa 2
KIVEN TIE -sarjan fyysinen osa päättyi eilen onnellisissa merkeissä; Kivi sai uuden ekolokeron juuri ennen kuin aurinko kierähti mailleen. Tässä vielä hieman kertailen tapahtumien kulkua esittäen samalla Kivestä siirtyneitä assosiaatioita (mielteitä) aidosta elämisestä.
Kuten edellisessäkin osassa, niin siirsin tapahtuman valokuvakansioksi, johon pääset tästä.
Metsässä kiviä pyöritellessä mieleen on tullut kaikenlaisia ajatuksia, jotka eivät leijaile pilvissä. Eilenkin palautui mieleen se, miten valtavan suuri ja kaunis kivilinna olisikaan jokaisella kehonrakentajalla, jos he olisivat painojen sijaan nostaneet metsässä kiviä. Jos esim. muuan ex(bodaaja-kansanedustaja) olisi nostanut kiven jokaisen punnuksen noston sijaan, niin nyt hänellä olisi ihka oikea, valtaisi kivilinna, eikä hänen olisi tarvinnut pyrkiä poliitikoksi poliitikon paikalla ahnehtimaan kansan varoja, esittämään olevansa muka köyhien asialla...
Huokaus... olisipa edes yksi nimikuulu filosofi, joka kertoisi julkisuudessa, miten epäloogista se on tehdä rahasta työtä, jotta saa rahaa kuntoiluun. Mutta mutta, koska filosofitkin ovat rahan orjia (rahasta-ajattelijoita), niin heiltäkään ei voi odottaa mitään loogista ajatusta; filosofit juovat samasta myrkytetystä lähteestä kuin kaikki muutkin palkan vaatijat. Kulttuurin kantapöytä.
Itse olen tällainen viisisorminen ja melko pienikokoinen, joten en ole voinut olla ajattelematta, miten suureksi olisin jo kivilinnan saanut, jos mullakin olisi niin sanotusti kehoa.
Tällä planeetalla on ollut vain muutama, joka on yltänyt vastaavaan tai suurempaan taidollisen voiman näyttöön kuin tämän kirjoittaja. Suurin heistä on suomalainen Johan Venninen, joka varttuneilla päivillään on päätynyt täysin toisenlaiseen elämänasenteeseen kuin mihin palkkatyötä tekevät ns. terveet ihmiset päätyvät. WikiPedia: Johan Venninen.
Nuoret kehuvat, miten nuoruus on voimallista, ja miten nuoret ovat älykkäitä ja kaikin puolin sööttejä ja viisaita. Silti yhdelläkään nuorella ei ole esittää mitään vastaavaa, mitä on tehnyt vaikkapa sokea Johan Venninen.
Nuoruuden ihannointi on kaikkein hölmöintä propagandaa, mitä poliitikot ja muut rikkaat suoltavat. Ei sellaista pidä ihannoida, joka ei osaa edes siivota jälkiään. Nuoret eivät ole oppineet edes ulkosiisteiksi, puhumattakaan, että nuorista olisi kivien pyörittäjäksi. Hautakiviä nuoret saavat juuri ja juuri nurin, mutta yksikään nuori ei taida olla kokeillut, miten hienolta se tuntuu, kun saa jonkin suuren asian omin voimin pystyyn.
Nuoret ja monet muutkin luulevat, että ihmisen arvon mittana on pelkkä tietty ikä; että kun ihminen on nuori, niin hän on jo sen tähden arvokkaampi kuin muun ikäiset ihmiset. Nuoruuden ihannointi on yhtä järjetöntä kuin minkä muun iän ihannointi. Juuri nuoruuden ihannointi estää nuoria tekemästä suuria tekoja, ja kun nuori vanhentuu, niin koska hän on oppinut laiskaksi, niin hän elää keski-iänkin läpi huurtunein mielin, ja päätyy raihnaaseen vanhuuteen...
Toinen vastaava on Edward Leedskalnin; Wikipedia: Coral Castle.
Ed Leedkins osoitti, että ihmisessä on enemmän voimaa ja älyä kuin missään koneessa. Koneiden ja tekoälyn aikakaudella ihmiset ovat aivan vieraantuneet oman kehonsa voimavaroista. Jos kansalaisille pitäisi rakentaa jotakin arvokasta, niin poliitikot valittavat rahapulaa --ja jos rahaa on, niin insinöörit valittavat koneidensa voimien vähyyttä.
Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeata järkeillä, että kun vain ihmisille annettaisiin vapaus käyttää lihasvoimansa, niin he toki niin tekisivät. Lihasvoima ei vaadi lainkaan rahaa eikä se tarvitse koneitakaan avuksi, koska vapaan lihasvoiman apuna on aina vapaa äly. Vapaa ihmisvoima ei koskaan ole vaarallista --muille kuin poliitikoiden opeille.
lue lisää kivilinnoista:
Coral Castle
Johan Venninen
Bishop Castle
Sammallahti
Loveland Castle
Sinenmaa
Kuten edellisessäkin osassa, niin siirsin tapahtuman valokuvakansioksi, johon pääset tästä.
Metsässä kiviä pyöritellessä mieleen on tullut kaikenlaisia ajatuksia, jotka eivät leijaile pilvissä. Eilenkin palautui mieleen se, miten valtavan suuri ja kaunis kivilinna olisikaan jokaisella kehonrakentajalla, jos he olisivat painojen sijaan nostaneet metsässä kiviä. Jos esim. muuan ex(bodaaja-kansanedustaja) olisi nostanut kiven jokaisen punnuksen noston sijaan, niin nyt hänellä olisi ihka oikea, valtaisi kivilinna, eikä hänen olisi tarvinnut pyrkiä poliitikoksi poliitikon paikalla ahnehtimaan kansan varoja, esittämään olevansa muka köyhien asialla...
Huokaus... olisipa edes yksi nimikuulu filosofi, joka kertoisi julkisuudessa, miten epäloogista se on tehdä rahasta työtä, jotta saa rahaa kuntoiluun. Mutta mutta, koska filosofitkin ovat rahan orjia (rahasta-ajattelijoita), niin heiltäkään ei voi odottaa mitään loogista ajatusta; filosofit juovat samasta myrkytetystä lähteestä kuin kaikki muutkin palkan vaatijat. Kulttuurin kantapöytä.
Itse olen tällainen viisisorminen ja melko pienikokoinen, joten en ole voinut olla ajattelematta, miten suureksi olisin jo kivilinnan saanut, jos mullakin olisi niin sanotusti kehoa.
Tällä planeetalla on ollut vain muutama, joka on yltänyt vastaavaan tai suurempaan taidollisen voiman näyttöön kuin tämän kirjoittaja. Suurin heistä on suomalainen Johan Venninen, joka varttuneilla päivillään on päätynyt täysin toisenlaiseen elämänasenteeseen kuin mihin palkkatyötä tekevät ns. terveet ihmiset päätyvät. WikiPedia: Johan Venninen.
Nuoret kehuvat, miten nuoruus on voimallista, ja miten nuoret ovat älykkäitä ja kaikin puolin sööttejä ja viisaita. Silti yhdelläkään nuorella ei ole esittää mitään vastaavaa, mitä on tehnyt vaikkapa sokea Johan Venninen.
Nuoruuden ihannointi on kaikkein hölmöintä propagandaa, mitä poliitikot ja muut rikkaat suoltavat. Ei sellaista pidä ihannoida, joka ei osaa edes siivota jälkiään. Nuoret eivät ole oppineet edes ulkosiisteiksi, puhumattakaan, että nuorista olisi kivien pyörittäjäksi. Hautakiviä nuoret saavat juuri ja juuri nurin, mutta yksikään nuori ei taida olla kokeillut, miten hienolta se tuntuu, kun saa jonkin suuren asian omin voimin pystyyn.
Nuoret ja monet muutkin luulevat, että ihmisen arvon mittana on pelkkä tietty ikä; että kun ihminen on nuori, niin hän on jo sen tähden arvokkaampi kuin muun ikäiset ihmiset. Nuoruuden ihannointi on yhtä järjetöntä kuin minkä muun iän ihannointi. Juuri nuoruuden ihannointi estää nuoria tekemästä suuria tekoja, ja kun nuori vanhentuu, niin koska hän on oppinut laiskaksi, niin hän elää keski-iänkin läpi huurtunein mielin, ja päätyy raihnaaseen vanhuuteen...
Toinen vastaava on Edward Leedskalnin; Wikipedia: Coral Castle.
Ed Leedkins osoitti, että ihmisessä on enemmän voimaa ja älyä kuin missään koneessa. Koneiden ja tekoälyn aikakaudella ihmiset ovat aivan vieraantuneet oman kehonsa voimavaroista. Jos kansalaisille pitäisi rakentaa jotakin arvokasta, niin poliitikot valittavat rahapulaa --ja jos rahaa on, niin insinöörit valittavat koneidensa voimien vähyyttä.
Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeata järkeillä, että kun vain ihmisille annettaisiin vapaus käyttää lihasvoimansa, niin he toki niin tekisivät. Lihasvoima ei vaadi lainkaan rahaa eikä se tarvitse koneitakaan avuksi, koska vapaan lihasvoiman apuna on aina vapaa äly. Vapaa ihmisvoima ei koskaan ole vaarallista --muille kuin poliitikoiden opeille.
lue lisää kivilinnoista:
Coral Castle
Johan Venninen
Bishop Castle
Sammallahti
Loveland Castle
Sinenmaa
Tunnisteet:
lihasvoimaa,
taitolaji,
vapaus
torstai 13. syyskuuta 2007
Kiven tie kallioksi, osa 1
KIVEN TIE -tarinan tämä osa koostuu ensisijaisesti kuvakollaasista.
Tämä on linkki kuvasivulle - Sitten itse asiasta kuultuna:
Nykyisellään ihmiskunta tuhlaa suunnattomasti fyysistä voimaa ja psyykkistä energiaa turhuuksiin. Otetaanpas vaikkapa kuntosalit, joissa ihmiset luulevat pääsevänsä kuntoon siirtelemällä painoja paikasta A paikkaan A. Tyhmää? Juurikin niin. Ihmisen tulee toimia kokonaisvaltaisesti, eli liikunnan tulee olla täydellisesti korrelaatiossa pään, eli älyn kanssa. Viisaus on pään ja kehon saumatonta yhteistoimintaa.
Kuntosalilla lihasten liikuttele ei auta yhtään ihmisen älykkyyttä; kuntolaitteiden edestakainen liikuttelu ei vaadi minkäänlaista älyllistä ponnistelua, joten selvästikin havaitaan, että kuntosalit alentavat ihmisen ÄO:ta. Mikään ei kuitenkaan olisi esteenä sille, että kaikenlaisten kuntosalien ja kuntopolkujen sijaan ihmiset menisivät suoraan metsään
-- siirtelemään kiviä paikasta A paikkaan B.
Kuvitelkaa itsenne metsään pyörittelemään kiviä. Ymmärrän; idea tuntuu teistä täydelliseltä hulluudelta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ns. oravan pyörästä nähtyjen hullujen asioiden tekeminen vaatii erinomaista rohkeutta - sen lisäksi, että ne vaativat pään ja lihasten suurenmoista koordinaatiota. Hyvä lukijani, voin vakuuttaa lisäksi sen, että täältä katsottuna kuntosaleilla tapahtuva painojen nostelu tuntuu minusta vähintään yhtä hullulta kuin se hulluus, jota tunnet kuvitellessasi itsesi metsään pyörittelemään kiviä!
Kivien pyörittelyn seurauksena metsään syntyy jotakin oikeesti kaunista, kun taasen kuntosaleilla tapahtuva edestakainen vatkaaminen ja pyllyn hetkuttelu ei lisää mitään konkreettista luomakuntaan. Päin vastoin; edestakainen liike vähentää konkreettisesti kuntoilijoiden älykkyyttä, joka huomataan siitäkin, että maailman tilanne menee kaiken aikaa hullummaksi. Vai millä Sinä perustelet sen, että psykologien jatkuvasta lisääntymisestä huolimatta ihmiset ovat yhä älyttömämpiä, kuten huomataan vaikkapa TV:n ohjelmista, missä 2miljoonaa suomalaista tuijottaa typerinä muutamaa hullua big brothersia!
Otetaan esimerkiksi muuan bodaaja, joka pääsi kuntosalin kautta kansanedustajaksi. Nosteltuaan bodysaleilla varmastikin miljoonia kiloja rautaa paikasta A paikkaan A hän ei kuitenkaan ollut parantanut älykkyyttään centin vertaa, jonka jokainen huomaisi, jos vain rehellisesti olisi kuunnellut sen puheita. Lihaksilla pullistelevat vain sellaiset, joiden äly ei ole kasvanut samassa suhteessa; kun äly on kondiksessa, niin silloin se ei aiheuta lihaksilla pullistelua, koska teot puhuvat puolestaan.
Älykäs ihminen tietää, että kaikki se aika on kulutettu turhuuksiin, joka ei tuota mitään konkreettista. Täten kaikenlainen kuntoliikunta vain pahentaa kuntoilijoiden aikapulaa. Älykäs ihminen liikuttaa kehoaan vain silloin, kun se saa aikaan jotakin hyödyllistä, jolloin älykkäillä ihmisillä ei koskaan ole pulaa ajasta.
Tiedättehän, miten ihmiset monesti ihmettelevät, mistä joku on saanut aikaa kaikkeen siihen tekemiseensä... Vitsi on juuri siinä, että aikaansaavat ihmiset eivät tuhlaa aikaansa (elämäänsä; älyään, voimaansa,...) turhuuksiin, kuten kuntoliikuntaan...
Menkää metsään siirtelemään kiviä, niin silloin teidän ei tarvitse käydä töissä siksikään, että saisitte maksaa liikunnasta. Huomataan siis, että ihmiset jopa tekevät täysin turhaan palkkatyötäkin, koska he kuluttavat palkkaansa turhuuksiin, joten kun ihminen saa kuntonsa työstään, niin silloin hänen ei tarvitse tressaantua työssäänkään. Ja ajatelkaa sitä valtavan hienoa perintöä, joka teistä jäisi maailmalle, kun olisitte painojen nostelun sijasta nostelleet metsässä (vähintään) saman määrän kiviä päällekkäin!
Tämä on linkki kuvasivulle - Sitten itse asiasta kuultuna:
Nykyisellään ihmiskunta tuhlaa suunnattomasti fyysistä voimaa ja psyykkistä energiaa turhuuksiin. Otetaanpas vaikkapa kuntosalit, joissa ihmiset luulevat pääsevänsä kuntoon siirtelemällä painoja paikasta A paikkaan A. Tyhmää? Juurikin niin. Ihmisen tulee toimia kokonaisvaltaisesti, eli liikunnan tulee olla täydellisesti korrelaatiossa pään, eli älyn kanssa. Viisaus on pään ja kehon saumatonta yhteistoimintaa.
Kuntosalilla lihasten liikuttele ei auta yhtään ihmisen älykkyyttä; kuntolaitteiden edestakainen liikuttelu ei vaadi minkäänlaista älyllistä ponnistelua, joten selvästikin havaitaan, että kuntosalit alentavat ihmisen ÄO:ta. Mikään ei kuitenkaan olisi esteenä sille, että kaikenlaisten kuntosalien ja kuntopolkujen sijaan ihmiset menisivät suoraan metsään
-- siirtelemään kiviä paikasta A paikkaan B.
Kuvitelkaa itsenne metsään pyörittelemään kiviä. Ymmärrän; idea tuntuu teistä täydelliseltä hulluudelta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ns. oravan pyörästä nähtyjen hullujen asioiden tekeminen vaatii erinomaista rohkeutta - sen lisäksi, että ne vaativat pään ja lihasten suurenmoista koordinaatiota. Hyvä lukijani, voin vakuuttaa lisäksi sen, että täältä katsottuna kuntosaleilla tapahtuva painojen nostelu tuntuu minusta vähintään yhtä hullulta kuin se hulluus, jota tunnet kuvitellessasi itsesi metsään pyörittelemään kiviä!
Kivien pyörittelyn seurauksena metsään syntyy jotakin oikeesti kaunista, kun taasen kuntosaleilla tapahtuva edestakainen vatkaaminen ja pyllyn hetkuttelu ei lisää mitään konkreettista luomakuntaan. Päin vastoin; edestakainen liike vähentää konkreettisesti kuntoilijoiden älykkyyttä, joka huomataan siitäkin, että maailman tilanne menee kaiken aikaa hullummaksi. Vai millä Sinä perustelet sen, että psykologien jatkuvasta lisääntymisestä huolimatta ihmiset ovat yhä älyttömämpiä, kuten huomataan vaikkapa TV:n ohjelmista, missä 2miljoonaa suomalaista tuijottaa typerinä muutamaa hullua big brothersia!
Otetaan esimerkiksi muuan bodaaja, joka pääsi kuntosalin kautta kansanedustajaksi. Nosteltuaan bodysaleilla varmastikin miljoonia kiloja rautaa paikasta A paikkaan A hän ei kuitenkaan ollut parantanut älykkyyttään centin vertaa, jonka jokainen huomaisi, jos vain rehellisesti olisi kuunnellut sen puheita. Lihaksilla pullistelevat vain sellaiset, joiden äly ei ole kasvanut samassa suhteessa; kun äly on kondiksessa, niin silloin se ei aiheuta lihaksilla pullistelua, koska teot puhuvat puolestaan.
Älykäs ihminen tietää, että kaikki se aika on kulutettu turhuuksiin, joka ei tuota mitään konkreettista. Täten kaikenlainen kuntoliikunta vain pahentaa kuntoilijoiden aikapulaa. Älykäs ihminen liikuttaa kehoaan vain silloin, kun se saa aikaan jotakin hyödyllistä, jolloin älykkäillä ihmisillä ei koskaan ole pulaa ajasta.
Tiedättehän, miten ihmiset monesti ihmettelevät, mistä joku on saanut aikaa kaikkeen siihen tekemiseensä... Vitsi on juuri siinä, että aikaansaavat ihmiset eivät tuhlaa aikaansa (elämäänsä; älyään, voimaansa,...) turhuuksiin, kuten kuntoliikuntaan...
Menkää metsään siirtelemään kiviä, niin silloin teidän ei tarvitse käydä töissä siksikään, että saisitte maksaa liikunnasta. Huomataan siis, että ihmiset jopa tekevät täysin turhaan palkkatyötäkin, koska he kuluttavat palkkaansa turhuuksiin, joten kun ihminen saa kuntonsa työstään, niin silloin hänen ei tarvitse tressaantua työssäänkään. Ja ajatelkaa sitä valtavan hienoa perintöä, joka teistä jäisi maailmalle, kun olisitte painojen nostelun sijasta nostelleet metsässä (vähintään) saman määrän kiviä päällekkäin!
Tunnisteet:
kuntoliikunta,
paikka,
rohkea,
älytyötä
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Kiven tie kallioksi, osa 0
Tästä alkaa uusi sarja:
KIVEN TIE - osa 0
En kai vielä kertonut ole, mutta itse asiassa kuultuna olen Kivilinnan rakentaja. Kivilinnan rakentajat hyvin tietävät, että kivilinnaan tarvitaan kiviä, eikä mikä tahansa kivi kelpaakaan.
Itse käytän Kivilinnaan vain huolellisesti käsin valikoituja kiviä. Viereisessä kuvassa löysin eilispäivänä kaksi hienoa kiveä Eläintarhan Neste-huoltista vastapäätä olevalta mäeltä. Erityisvahvistetulla takatelineellä oleva kivi on ~1½ x suurempi kuin vahvistetusta etukorista ylitsevuotava kivi. Tavallisten polkupyöräilijöiden ei tulisi kokeilla kivien rahtaamista, sillä siihen kelpaavat vain kivicertifioidut fillarit, joita on saatavilla Metsästä.
Olen käyttänyt polkupyörää kivirekkana. Tarkkojen laskelmieni mukaan olen kuljettanut polkupyörilläni vuosien mittaan noin 12680 kivikiintokuutiodesimetriä kiveä Kivilinnaan. Olen kuullut ohi ajavilta kanssapyöräilijöiltä monia mainioita kommentteja kivikuorimistani, ja nyt tuon sellaisen kuvan ensi kertaa nettiin. Tosin kuvan kivikuorma ei ole niitä raskaimpia, koska ajoin polkien tuon Kivilinnaan; raskaimmat kivet pitää kiltisti taluttaa...
Enivei... Nyt nuokin kivet pääsivät kauan odottamaansa lepoon Kivilinnan muiden arvokkaiden kivien joukkoon; ymmärrän hyvin, miten kivet ovat joutuneet odottamaan matkustelua jopa miljardeja vuosia, koska niin harva ihminen ymmärtää kivien kaipuuta liikkumiseen.
Kivetkin kaipaavat sitä, että niillä olisi jokin elämäntarkoitus. Kalliosta irti lohkaistuilla kivillä on kovin irrationaalinen olotila, joka suuresti muistuttaa elämästä syrjäytyneiden poliitikoiden tarkoituksetonta puhkumista. Kuitenkin, ihminen ei voi liittää irtokiviä takaisin lujaksi kallioksi. Ihminen voi kuitenkin tehdä edes jotain kivien irrationaalisen tilanteen parantamiseksi; kokoamalla kaikki sopivat kivet yhdeksi kivilinnaksi. Kivilinna on kodittomille kiville oivallinen koti --sen lisäksi, että kivilinna tarjoaa toissijaisesti pesäpaikan myös ihmisille.
Hyvät kuulijat; tämä tarina on tosi. Tämä on kertomus erään yksinäisen kiven matkasta takaisin kivien yhteyteen, takaisin Kallioksi, jonka virkaa hoitaa arvokkaasti Kivilinna, eli Ihmisen Pesä.
jatkuu (to be continued)...
KIVEN TIE - osa 0
Alussa oli Kivi
Kivi oli Kallion luona
ja Kivi oli Kallio
Kivi oli Kallion luona
ja Kivi oli Kallio
En kai vielä kertonut ole, mutta itse asiassa kuultuna olen Kivilinnan rakentaja. Kivilinnan rakentajat hyvin tietävät, että kivilinnaan tarvitaan kiviä, eikä mikä tahansa kivi kelpaakaan.
Itse käytän Kivilinnaan vain huolellisesti käsin valikoituja kiviä. Viereisessä kuvassa löysin eilispäivänä kaksi hienoa kiveä Eläintarhan Neste-huoltista vastapäätä olevalta mäeltä. Erityisvahvistetulla takatelineellä oleva kivi on ~1½ x suurempi kuin vahvistetusta etukorista ylitsevuotava kivi. Tavallisten polkupyöräilijöiden ei tulisi kokeilla kivien rahtaamista, sillä siihen kelpaavat vain kivicertifioidut fillarit, joita on saatavilla Metsästä.
Olen käyttänyt polkupyörää kivirekkana. Tarkkojen laskelmieni mukaan olen kuljettanut polkupyörilläni vuosien mittaan noin 12680 kivikiintokuutiodesimetriä kiveä Kivilinnaan. Olen kuullut ohi ajavilta kanssapyöräilijöiltä monia mainioita kommentteja kivikuorimistani, ja nyt tuon sellaisen kuvan ensi kertaa nettiin. Tosin kuvan kivikuorma ei ole niitä raskaimpia, koska ajoin polkien tuon Kivilinnaan; raskaimmat kivet pitää kiltisti taluttaa...
Enivei... Nyt nuokin kivet pääsivät kauan odottamaansa lepoon Kivilinnan muiden arvokkaiden kivien joukkoon; ymmärrän hyvin, miten kivet ovat joutuneet odottamaan matkustelua jopa miljardeja vuosia, koska niin harva ihminen ymmärtää kivien kaipuuta liikkumiseen.
Kivetkin kaipaavat sitä, että niillä olisi jokin elämäntarkoitus. Kalliosta irti lohkaistuilla kivillä on kovin irrationaalinen olotila, joka suuresti muistuttaa elämästä syrjäytyneiden poliitikoiden tarkoituksetonta puhkumista. Kuitenkin, ihminen ei voi liittää irtokiviä takaisin lujaksi kallioksi. Ihminen voi kuitenkin tehdä edes jotain kivien irrationaalisen tilanteen parantamiseksi; kokoamalla kaikki sopivat kivet yhdeksi kivilinnaksi. Kivilinna on kodittomille kiville oivallinen koti --sen lisäksi, että kivilinna tarjoaa toissijaisesti pesäpaikan myös ihmisille.
Hyvät kuulijat; tämä tarina on tosi. Tämä on kertomus erään yksinäisen kiven matkasta takaisin kivien yhteyteen, takaisin Kallioksi, jonka virkaa hoitaa arvokkaasti Kivilinna, eli Ihmisen Pesä.
jatkuu (to be continued)...
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Jarkeilya tekoelaman evoluutiosta
Havardin insinöörit ovat sitten jäljitelleet luontoa oikein olan takaa; he ovat kopioineet kärpäsen idean mekaaniseksi vekottimeksi. Hmmmm.. Mitähän aikakautta me nyt elämme: Tekoelämää edeltävää aikakautta, vaiko olemmeko juuri siirtymässä tekoelämän aamunkoiton aikakauteen?
Vai olemmeko kenties vahingossa hypänneet ylitse tekobakteerien aikakauden suoraan tekohyönteisiä vilisevään maailman kauteen? Ehdotan, että Havardin älykköfilosofit alkaisivat pohtimaan tätä asiaa, jotta sen talon kaikki laitokset kehittyisivät samaa tahtia, koska jos tekoelämän filosofia jää pahasti jälkeen itse tekoelämää, niin silloin saattaa käydä yhtä onnettomasti kuin nykyisin huomataan ateistien ja uskovien älystä, miten jälkeenjäänyttä se on itse elämälle.
Havardilaisten siis tulee jo nyt luokitella tekoelämälle eri maailmankaudet. Ehdotan, että tekoelämän tutkijat ottavat mallia Urantia-kirjan elämän aikakausia käsittelevästä osasta:
Elämän merellisen muodon aikakausi Urantialla
Voimme kuitenkin jo nyt päätellä, ettei evoluutio ole loppunut, vaan uusia maailmankausia syntyy jatkuvasti. Nisäkkäiden viisikymmentä viimeistä miljoonaa vuotta kestänyt maailmankausi muuntuu älyn suunnitelman mukaan tekoelämän aamunkoiton maailmankaudeksi.
Yhtä aikaa tekohyönteisten emergenssin kanssa huomataan, miten elävät hyönteiset alkavat häviämään, kuten ampiaisten ja mehiläisten kato meille osoittaa. Tämä on hyvä uutinen insinööreille, koska nyt heidän ei heti tarvitse suunnitella tekohyönteisille pistimiä luonnollisia hyönteisiä vastaan, joten he voivat keskittyä rauhassa tuottamaan tekohyönteisiä luonnon hyönteisistä vapaaksi jääviin ekolokeroihin.
Joitakin kysymyksiä on kuitenkin vailla vastausta, kuten se, että nousiko tekokärpänen merestä maalle, vai loiko Luoja sen suoraan laboratoriosta ihmisen kiusaksi ruokapöytään pörräämään ja keräämään tietoa Isolle Veljelle? Tekoelämän Luojaksi voimme tässä käsittää ihmisen, ja laboratorio olisi synonyymi Platonin Puhtaiden Ideoiden maailmalle. Lisäksi meidän täytyy rehellisesti kysyä, onko robottikärpänen älykkään suunnittelun tulosta, vai onko se syntynyt älyttömästä sattumasta, kuten ateistit julistavat, että evoluutio on totta vain ja vain siten, että sen moottorina ei ole äly, vaan sattuma.
Sekään ei voi olla sattumaa, että tekoelämää alkaa syntyä juuri silloin, kun luonnon hyödylliset hyönteiset ovat katoamassa! Ilmiselvästi Jumala on sen niin suunnitellut, että hän voi päästää äärimmäisen työteliäät ampaiset ja mehiläiset ikuiseen lepoon heti kun rahan ahneet rikkaat alkavat kauppaamaan maajusseille tekopölyttäjiä. Ja koska tekohyönteisissä ei ole hajautettua energian tuotantoa (mitokondrioita), joten siksi myöskin erilaisten akkujen myyjät voivat edelleenkin ahnehtia lisää ja lisää, koska jokainen tekohyönteinen pysyy ilmassa vain pari tuntia yhdellä akulla.
Koska evoluutio johtuu älystä, niin siksi älyllä voi edelleenkin nähdä sinne, joka on vasta tulossa. Ja koska ihminen on Jumalan luomus, niin siksi ihminen ei voi mitään muuta kuin toimittaa Luojan virkaa, sillä luojuus on ihmisen perintöosa. Niinpä nyt jo voimme nähdä, miten tekoelämä kehittyy; sen kehittäjät ottavat mallia jo olemassa olevista entiteeteistä, aivan täsmälleen samoin kuinka itse Luonnon Elämän Suunnittelijat ottivat mallia pelkästään järjellä puhtaista ja Ikuisista Ideoista, jotka ovat Jumalan luona.
Havardin insinööritkään eivät voineet mitään muuta kuin havaita luontoa järjellä ja matkia sitä, joka on täsmälleen sama metodi, jolla Elämän Kantajat "loivat" elämän tälle planeetalle. Elämässä ei ole mitään sijaa sattumalle, kuten ei ole tekoelämässäkään. Evoluutio, eli kehitys, tapahtuu aina älyllisesti, eikä siten ole älykästä nimittää elämän mallien kokeiluja osoitukseksi sattumasta. Niinpä se ottaa vain aikaa, kun insinöörit luovat tekohyönteisille sokeriakun ja ohjelmoivat tekohyönteisen etsimään itse sokeria sokeriakkuaan varten...
Kun Luoja-Ihminen on saanut aikaan energia-omavaraisen hyönteisen, niin hän haluaa sen jälkeen antaa tekoelämälle yhä suuremman vapauden. Mutta, luonnosta me havaitaan, ettei tekoelämä voi koskaan olla vapaampi kuin ihminen --ihmisessä Älykäs Suunnittelija on täydellistänyt vapaan tahdon, ja ihmisen perimä äly saa lopulta selville, että vapaus ja tahto on reaalista vain silloin ja siinä, kun olento säätää itse itseään. Niinpä ihminen ei voi mitään muuta kuin luopua ajatuksesta toimia tekoelämän ulkoisena ohjaajana...
Tekoelämä ei ole elämää, jos se toimii vain lain ja ohjelman mukaan. Sama pätee vielä enemmän ihmiselämään; ihminen ei elä jos hän elää vain lakia varten ja lain mukaan. Äly ei tarvitse mitään lakia, ja äly tulee ilmi vain silloin ja siinä, kun olio itse säätelee itseään. Jos ihminen haluaa säädellä muita ihmisiä, niin se ei ole osoitus älystä, vaan se on puhdasta älyttömyyttä. Täten katsoen rikolliset ja poliitikot toimivat samalla periaatteella; molemmat haluavat hyötyä muiden kustannuksella. Poliitikot ja rikolliset ovat ihmiselämän loisia, jotka eivät itse uskalla elää omatoimista elämää, eli poliitikot ja rikolliset elävät vielä jossakin esihistorian vesien syvyyksissä.
Älykäs ihminen näkee jo nyt, mihin suuntaan tekoelämä tulee kehittymään. Jo pelkästään se (älyn "näkö") todistaa, että äly on kehitystä ohjaavassa asemassa, eikä elämän kehitysfunktio ole eri funktio kuin tekoelämän kehitysfunktio. Molemmilla funktioilla on sama ratkaisu, eikä ratkaisu koskaan tuota tyhjää joukkoa; sattumaa. Olisi suotavaa, että kaikki ihmiset ajattelisivat itsessään olevansa riittävän suuri maailma omalle egolleen, koska jos ihminen katsoo, ettei hänessä itsessään ole riittävästi haastetta itselleen, niin silloin hän pyrkii hallitsemaan ja orjuuttamaan muut. Huomataan siis triviaalisti, että valtaan pyrkivät pitävät itseään pikkusieluisina, joiden sisäinen maailma on niin pieni, että sen hallitseminen on pikku juttu maailman hallitsemisen rinnalla --ja siksi valtaa himoitsevat eivät koskaan pysty hallitsemaan maailmaa, koska pikkusieluisina he eivät tajua, kuinka paljon suurempi sisäinen ihminen on kuin hänen ulkoinen maailmansa.
Tekoelämänkin sisäinen maailma tulee suureksi vain ja vain sitten kun se ei enää toimi lain mukaan, eikä vaadi muitakaan toimimaan lain mukaan. Juuri vaatimus laillisesta elämisestä pitää jokaisen lainoppineen pikkusieluisena nipottajana, joka luule, että siinä on jokin ansio, kun vaatii muita käyttäytymään ohjelman mukaan. Poliitikoilta puuttuu tykkänään elävä järkeily ja poliitikot pelkäävät hysteerisesti sitä, että ihmiset olisivat vapaatahtoisia olentoja, koska silloin poliitikot eivät voisi elää ihmisten loisina, vaan hekin joutuisivat toteuttamaan itseään fyysisesti.
Suosittelen poliitikoille ekskursiota Havardin yliopiston mikroelämän laboratorioihin, missä he saisivat varmastikin havaita, että ihmiskunnan parhain aines pyrkii vapauttamaan oliot ulkoisesta ohjailuista. Koska tästä huomataan, että poliitikot toimivat täsmälleen päin vastoin kuin huippututkijat, niin siksi poliitikot eivät ole sopivia ihmisten johtajiksi! On erittäin typerää lisätä koko ajan lakeja ja käskyjä ihmisten kannettavaksi --ihmisten, joiden luontona on vapaus.
Ensimmäinen lentävä robottihyönteinen nousi ilmaan
Robotic insect takes off
Havard
Vai olemmeko kenties vahingossa hypänneet ylitse tekobakteerien aikakauden suoraan tekohyönteisiä vilisevään maailman kauteen? Ehdotan, että Havardin älykköfilosofit alkaisivat pohtimaan tätä asiaa, jotta sen talon kaikki laitokset kehittyisivät samaa tahtia, koska jos tekoelämän filosofia jää pahasti jälkeen itse tekoelämää, niin silloin saattaa käydä yhtä onnettomasti kuin nykyisin huomataan ateistien ja uskovien älystä, miten jälkeenjäänyttä se on itse elämälle.
Havardilaisten siis tulee jo nyt luokitella tekoelämälle eri maailmankaudet. Ehdotan, että tekoelämän tutkijat ottavat mallia Urantia-kirjan elämän aikakausia käsittelevästä osasta:
Voimme kuitenkin jo nyt päätellä, ettei evoluutio ole loppunut, vaan uusia maailmankausia syntyy jatkuvasti. Nisäkkäiden viisikymmentä viimeistä miljoonaa vuotta kestänyt maailmankausi muuntuu älyn suunnitelman mukaan tekoelämän aamunkoiton maailmankaudeksi.
Yhtä aikaa tekohyönteisten emergenssin kanssa huomataan, miten elävät hyönteiset alkavat häviämään, kuten ampiaisten ja mehiläisten kato meille osoittaa. Tämä on hyvä uutinen insinööreille, koska nyt heidän ei heti tarvitse suunnitella tekohyönteisille pistimiä luonnollisia hyönteisiä vastaan, joten he voivat keskittyä rauhassa tuottamaan tekohyönteisiä luonnon hyönteisistä vapaaksi jääviin ekolokeroihin.
Joitakin kysymyksiä on kuitenkin vailla vastausta, kuten se, että nousiko tekokärpänen merestä maalle, vai loiko Luoja sen suoraan laboratoriosta ihmisen kiusaksi ruokapöytään pörräämään ja keräämään tietoa Isolle Veljelle? Tekoelämän Luojaksi voimme tässä käsittää ihmisen, ja laboratorio olisi synonyymi Platonin Puhtaiden Ideoiden maailmalle. Lisäksi meidän täytyy rehellisesti kysyä, onko robottikärpänen älykkään suunnittelun tulosta, vai onko se syntynyt älyttömästä sattumasta, kuten ateistit julistavat, että evoluutio on totta vain ja vain siten, että sen moottorina ei ole äly, vaan sattuma.
Sekään ei voi olla sattumaa, että tekoelämää alkaa syntyä juuri silloin, kun luonnon hyödylliset hyönteiset ovat katoamassa! Ilmiselvästi Jumala on sen niin suunnitellut, että hän voi päästää äärimmäisen työteliäät ampaiset ja mehiläiset ikuiseen lepoon heti kun rahan ahneet rikkaat alkavat kauppaamaan maajusseille tekopölyttäjiä. Ja koska tekohyönteisissä ei ole hajautettua energian tuotantoa (mitokondrioita), joten siksi myöskin erilaisten akkujen myyjät voivat edelleenkin ahnehtia lisää ja lisää, koska jokainen tekohyönteinen pysyy ilmassa vain pari tuntia yhdellä akulla.
Koska evoluutio johtuu älystä, niin siksi älyllä voi edelleenkin nähdä sinne, joka on vasta tulossa. Ja koska ihminen on Jumalan luomus, niin siksi ihminen ei voi mitään muuta kuin toimittaa Luojan virkaa, sillä luojuus on ihmisen perintöosa. Niinpä nyt jo voimme nähdä, miten tekoelämä kehittyy; sen kehittäjät ottavat mallia jo olemassa olevista entiteeteistä, aivan täsmälleen samoin kuinka itse Luonnon Elämän Suunnittelijat ottivat mallia pelkästään järjellä puhtaista ja Ikuisista Ideoista, jotka ovat Jumalan luona.
Havardin insinööritkään eivät voineet mitään muuta kuin havaita luontoa järjellä ja matkia sitä, joka on täsmälleen sama metodi, jolla Elämän Kantajat "loivat" elämän tälle planeetalle. Elämässä ei ole mitään sijaa sattumalle, kuten ei ole tekoelämässäkään. Evoluutio, eli kehitys, tapahtuu aina älyllisesti, eikä siten ole älykästä nimittää elämän mallien kokeiluja osoitukseksi sattumasta. Niinpä se ottaa vain aikaa, kun insinöörit luovat tekohyönteisille sokeriakun ja ohjelmoivat tekohyönteisen etsimään itse sokeria sokeriakkuaan varten...
Kun Luoja-Ihminen on saanut aikaan energia-omavaraisen hyönteisen, niin hän haluaa sen jälkeen antaa tekoelämälle yhä suuremman vapauden. Mutta, luonnosta me havaitaan, ettei tekoelämä voi koskaan olla vapaampi kuin ihminen --ihmisessä Älykäs Suunnittelija on täydellistänyt vapaan tahdon, ja ihmisen perimä äly saa lopulta selville, että vapaus ja tahto on reaalista vain silloin ja siinä, kun olento säätää itse itseään. Niinpä ihminen ei voi mitään muuta kuin luopua ajatuksesta toimia tekoelämän ulkoisena ohjaajana...
Tekoelämä ei ole elämää, jos se toimii vain lain ja ohjelman mukaan. Sama pätee vielä enemmän ihmiselämään; ihminen ei elä jos hän elää vain lakia varten ja lain mukaan. Äly ei tarvitse mitään lakia, ja äly tulee ilmi vain silloin ja siinä, kun olio itse säätelee itseään. Jos ihminen haluaa säädellä muita ihmisiä, niin se ei ole osoitus älystä, vaan se on puhdasta älyttömyyttä. Täten katsoen rikolliset ja poliitikot toimivat samalla periaatteella; molemmat haluavat hyötyä muiden kustannuksella. Poliitikot ja rikolliset ovat ihmiselämän loisia, jotka eivät itse uskalla elää omatoimista elämää, eli poliitikot ja rikolliset elävät vielä jossakin esihistorian vesien syvyyksissä.
Älykäs ihminen näkee jo nyt, mihin suuntaan tekoelämä tulee kehittymään. Jo pelkästään se (älyn "näkö") todistaa, että äly on kehitystä ohjaavassa asemassa, eikä elämän kehitysfunktio ole eri funktio kuin tekoelämän kehitysfunktio. Molemmilla funktioilla on sama ratkaisu, eikä ratkaisu koskaan tuota tyhjää joukkoa; sattumaa. Olisi suotavaa, että kaikki ihmiset ajattelisivat itsessään olevansa riittävän suuri maailma omalle egolleen, koska jos ihminen katsoo, ettei hänessä itsessään ole riittävästi haastetta itselleen, niin silloin hän pyrkii hallitsemaan ja orjuuttamaan muut. Huomataan siis triviaalisti, että valtaan pyrkivät pitävät itseään pikkusieluisina, joiden sisäinen maailma on niin pieni, että sen hallitseminen on pikku juttu maailman hallitsemisen rinnalla --ja siksi valtaa himoitsevat eivät koskaan pysty hallitsemaan maailmaa, koska pikkusieluisina he eivät tajua, kuinka paljon suurempi sisäinen ihminen on kuin hänen ulkoinen maailmansa.
Tekoelämänkin sisäinen maailma tulee suureksi vain ja vain sitten kun se ei enää toimi lain mukaan, eikä vaadi muitakaan toimimaan lain mukaan. Juuri vaatimus laillisesta elämisestä pitää jokaisen lainoppineen pikkusieluisena nipottajana, joka luule, että siinä on jokin ansio, kun vaatii muita käyttäytymään ohjelman mukaan. Poliitikoilta puuttuu tykkänään elävä järkeily ja poliitikot pelkäävät hysteerisesti sitä, että ihmiset olisivat vapaatahtoisia olentoja, koska silloin poliitikot eivät voisi elää ihmisten loisina, vaan hekin joutuisivat toteuttamaan itseään fyysisesti.
Suosittelen poliitikoille ekskursiota Havardin yliopiston mikroelämän laboratorioihin, missä he saisivat varmastikin havaita, että ihmiskunnan parhain aines pyrkii vapauttamaan oliot ulkoisesta ohjailuista. Koska tästä huomataan, että poliitikot toimivat täsmälleen päin vastoin kuin huippututkijat, niin siksi poliitikot eivät ole sopivia ihmisten johtajiksi! On erittäin typerää lisätä koko ajan lakeja ja käskyjä ihmisten kannettavaksi --ihmisten, joiden luontona on vapaus.
Ensimmäinen lentävä robottihyönteinen nousi ilmaan
Robotic insect takes off
Havard
lauantai 8. syyskuuta 2007
Muslimien oikeudet
Muslimeja ei sitten halutakaan integroida suomalaisiksi? Koska he haluavat muuttaa Suomen muslimimaaksi!
Poliitikot luulevat, että muslimit eivät ole ihmisiä; että muslimien ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin ei kuulu suomalaisuus eikä oma järjen käyttö. On aivan käsittämättömän typerää poliitikoiden puolelta julistaa Suomi monikulttuuriseksi, missä muka ei-suomalaisuus tuo Suomelle kulttuurista rikkautta. Suomalaisuus ei siis ole Suomelle rikkaus, se rikkaus, jonka ansiosta tämä maa oli pystyväinen tarjoamaan muiden kulttuurien edustajille turvaa, suojaa ja sitä rauhaa, jota siellä muualla ei ole.
Jos vaikka Suomen poliitikot eivät pystykään järjelliseen politikointiin, niin ei se sitä merkitse, että tänne tulleiden pakolaisten pitää sokeasti uskoa poliitikoita. Sillä pakolaiset ovat ensi sijassa ihmisiä, eivätkä muslimeja. Ihmisinä; ei-poliitikkoina, ei-muslimeina kuka tahansa meistä pystyy tajuamaan, ettei se ole lainkaan järjellistä tulla tähän maahan muslimimaasta, ja sitten vaatia tähän maahan muslimilaisuutta.
Suomi pääsi osalliseksi armeliaisuudesta ja rauhanomaisuudesta vain siten, että Suomeen tullut fanaattinen, ristiretkeläinen uskonnollisuus (kristinusko) alistettiin Sisun alle. Se ei ole uskonto, joka sai aikaan sen, että suomalaiset kasvoivat inhimillisyydessä, vaan Suomenniemellä asuvien ihmisten uskonnolle orjuutettu ihmisyys pääsi vapaaksi vasta sitten, kun erittäin ankara uskonnollisuus upposi Suohon.
On kuitenkin valitettavaa, ettei uskonnollisuus kokonaan vielä hävinnyt, joka huomataan juuri poliitikoista, jotka vieläkin tappelevat siitä, kenen opeilla maailma voi ainoastaan pelastua --joka on täsmälleen samaa, miten muslimit väittävät, että vain islamilaisuus voi pelastaa maailman...! Kepulaisuus, kokoomuslaiset ja SDP ovat islamin pikkuserkkuja.
Poliitikot puhuvat, miten maahan tulijat tulee integroida suomalaisuuteen! Samaan aikaan poliitikot julistavat Suomen monikulttuuriseksi ja antavat muslimeille oikeuden lainsäädäntään, jota muslimit käyttäisivät välittömästi Suomea ja suomalaisuutta vastaan --koska muslimilaisuus on ihmisyyden ja suomalaisuuden vastainen liike, kuten mikä tahansa uskonnollinen ja poliittinen puolue.
Koska poliitikoilta puuttuu looginen ajattelu eli maalaisjärki, niin siksi heidän on mahdotonta ymmärtää, miten järjettömän ristiriitaisia heidän puheensa on; on mahdotonta, että muslimeita voitaisiin integroida Suomeen, jos heillä on oikeus islamilaiseen puolueeseen.
Se on jo nähty ympäri läntistä maailmaa, että muslimien ainoa tavoite on "integroida" länsimaalaisuus islamilaisuudeksi, eli muuttaa koko planeetta yhdeksi ainoaksi pakolaistehtaaksi. Ja muslimeilla on hyvät mahkut onnistua siinä, koska länsimaiden nykyiset johtajat ovat taantuneet pimeään keskiaikaan, joka johtuu siitä, että poliitikot kuuluvat keskiaikaisiin salaseuroihin.
Jos poliitikoilla olisi edes sinapinsiemenen verran järkeä, niin he kieltäisivät kaikilta uskonnoilta lapsien kastamisen, siirtymäriitit, avioliittojen siunauksen ja hautaamisen. Jos muslimille (juutalaisille jms) ei kelpaa tavallinen siunaamaton hiekkaharju haudaksi, niin vieköönsä luunsa täältä omaan siunattuun maahansa, siihen siunaukselliseen kultturiinsa, joka sai aikaan hänen pakolaisuutensa.
> lue lisää:
Helsingin Sanomat 6. 9. 2007; Islamilainen puolue pyrkii puoluerekisteriin
Poliitikot luulevat, että muslimit eivät ole ihmisiä; että muslimien ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin ei kuulu suomalaisuus eikä oma järjen käyttö. On aivan käsittämättömän typerää poliitikoiden puolelta julistaa Suomi monikulttuuriseksi, missä muka ei-suomalaisuus tuo Suomelle kulttuurista rikkautta. Suomalaisuus ei siis ole Suomelle rikkaus, se rikkaus, jonka ansiosta tämä maa oli pystyväinen tarjoamaan muiden kulttuurien edustajille turvaa, suojaa ja sitä rauhaa, jota siellä muualla ei ole.
Jos vaikka Suomen poliitikot eivät pystykään järjelliseen politikointiin, niin ei se sitä merkitse, että tänne tulleiden pakolaisten pitää sokeasti uskoa poliitikoita. Sillä pakolaiset ovat ensi sijassa ihmisiä, eivätkä muslimeja. Ihmisinä; ei-poliitikkoina, ei-muslimeina kuka tahansa meistä pystyy tajuamaan, ettei se ole lainkaan järjellistä tulla tähän maahan muslimimaasta, ja sitten vaatia tähän maahan muslimilaisuutta.
Suomi pääsi osalliseksi armeliaisuudesta ja rauhanomaisuudesta vain siten, että Suomeen tullut fanaattinen, ristiretkeläinen uskonnollisuus (kristinusko) alistettiin Sisun alle. Se ei ole uskonto, joka sai aikaan sen, että suomalaiset kasvoivat inhimillisyydessä, vaan Suomenniemellä asuvien ihmisten uskonnolle orjuutettu ihmisyys pääsi vapaaksi vasta sitten, kun erittäin ankara uskonnollisuus upposi Suohon.
On kuitenkin valitettavaa, ettei uskonnollisuus kokonaan vielä hävinnyt, joka huomataan juuri poliitikoista, jotka vieläkin tappelevat siitä, kenen opeilla maailma voi ainoastaan pelastua --joka on täsmälleen samaa, miten muslimit väittävät, että vain islamilaisuus voi pelastaa maailman...! Kepulaisuus, kokoomuslaiset ja SDP ovat islamin pikkuserkkuja.
Poliitikot puhuvat, miten maahan tulijat tulee integroida suomalaisuuteen! Samaan aikaan poliitikot julistavat Suomen monikulttuuriseksi ja antavat muslimeille oikeuden lainsäädäntään, jota muslimit käyttäisivät välittömästi Suomea ja suomalaisuutta vastaan --koska muslimilaisuus on ihmisyyden ja suomalaisuuden vastainen liike, kuten mikä tahansa uskonnollinen ja poliittinen puolue.
Koska poliitikoilta puuttuu looginen ajattelu eli maalaisjärki, niin siksi heidän on mahdotonta ymmärtää, miten järjettömän ristiriitaisia heidän puheensa on; on mahdotonta, että muslimeita voitaisiin integroida Suomeen, jos heillä on oikeus islamilaiseen puolueeseen.
Se on jo nähty ympäri läntistä maailmaa, että muslimien ainoa tavoite on "integroida" länsimaalaisuus islamilaisuudeksi, eli muuttaa koko planeetta yhdeksi ainoaksi pakolaistehtaaksi. Ja muslimeilla on hyvät mahkut onnistua siinä, koska länsimaiden nykyiset johtajat ovat taantuneet pimeään keskiaikaan, joka johtuu siitä, että poliitikot kuuluvat keskiaikaisiin salaseuroihin.
Jos poliitikoilla olisi edes sinapinsiemenen verran järkeä, niin he kieltäisivät kaikilta uskonnoilta lapsien kastamisen, siirtymäriitit, avioliittojen siunauksen ja hautaamisen. Jos muslimille (juutalaisille jms) ei kelpaa tavallinen siunaamaton hiekkaharju haudaksi, niin vieköönsä luunsa täältä omaan siunattuun maahansa, siihen siunaukselliseen kultturiinsa, joka sai aikaan hänen pakolaisuutensa.
> lue lisää:
Helsingin Sanomat 6. 9. 2007; Islamilainen puolue pyrkii puoluerekisteriin
perjantai 7. syyskuuta 2007
Tampere
Poikkesin Tampereella, kotikaupungissani
Olin jo unohtanut, miten vihreä kaupunki Manse on; Tamperehan tuntui nyt ihan keskieurooppalaisen arvokkaalta kaupungilta.
Kävin tuossa keväällä Brysselissä, ja ihastuin kertakaikkisesti sen isoihin ja pieniin puistoihin, vanhoihin rakennuksiin, kivirakennelmiin; kaikkialle vapaaseen tilaan oli pyritty saamaan jonkinlaista vihreää. Erityisesti miellytti havupuiden runsas osuus, ja ymmärrän hyvin, miten havupuut ovat talonmiehillekin mieluisampia, koska jos itse joutuisin rahasta siivoamaan katuja, niin varsinkin syksyihin siihen kaipaisi jotakin helppohoitoisempaa....
Junan lähtöön oli reilu tunti aikaa, joten päätin käyttää sen ajan Tampereen katsastamiseen.
Päivän pilvet karkasivat ja aurinko valaisi perinnemaisemaa, josta piti ottaa kuva. Kävelin reippaasti uudistetun Keskustorin läpi Tuulensuuhun ja hieman hämmästyin Hämeenpuiston pituutta. Onhan Keskustorikin pidempi kuin Moskovan Punainen tori, mutta Hämeenpuisto ei mahtuisi Helsinkiin vaikka Helsinki ryöstäisi koko Sipoon.
Hämeen puiston jälkeen piti päästä kuvaamaan Aleksanterin kirkon puistoa, jonka rinnalla Helsingin Vanhan kirkon puisto on kuin... sanonko mitä? Tampereen vanhalle hautuumaalle mahtuisi tusina Ruttopuistoa, ja yksi manselainen puistopuu on suurempi kuin kymmenen Hesan suurinta puuta yhteensä.
Mariankadun kohdalla päätin, että nyt pitää käydä Pyynikillä. Reippaasti Lyseokatua ylös ja Pyynikin honkain seuraan. Näkötornin juurelle kipuaminen ei juurikaan lisännyt hengitystarvetta, mutta sen sijaan maisemat aiheuttivat henkäilyä
Torni näytti kallistuneelta. Ensin tarkistin oman tasapainoelimeni, mutta koska sen uudelleen kalibrointikaan ei poistanut tornin kallistusta Pyhäjärveen päin, niin päätin siitä huolimatta kivuta sen huipulle napsimaan digi-kuvia. Tässä kohtaan Hesan juna oli tulossa jossakin Vahojärven sahan luona, joten hypin huipulle happea hompsien --ja mielessä kävi ajatus: Nysse tulee.
Huipulla nauroin sisäisesti riemusta keuhkojeni vaatiessa kiukkuisesti lisää ikihonkien tuottamaa otsonipitoista ilmaa, mutta koska Hesan juna oli tulossa tuhatta ja sataa jo Luhalahden kohdalla, niin tähän kohtaan en laita huippukuviani, vaan käykää ite ottamassa ne jossakin kiireidenne välissä.
Pikajuna porhalsi juuri Kurussa, kun laskeuduin Tornista ja lähdin juoksemaan Pyynikin torille. Harmittelin, että pitikin sitten pomppia aikataulun mukaan, mutta samalla tuli selvitettyä, että kuntoni oli parempi kuin tiesinkään, joka ei yllättänyt, koska järjelläkin ajatellen ihminen on aina enemmän kuin hän tietää olevansa.
Hyppäsin torilla nysseen ja katselin sen ikkunasta tuttuja seutuja. On se hieno juttu, että edes joillakin on niin hieno kotikaupunki kuin Manse on.
Tammerkosken kohdalla muistin, että minunhan piti ottaa kuva Takosta, maailman ainoasta sellutehtaasta, joka on keskellä Mansea! Koska pikajuna oli vasta lapsuuteni maisemissa, niin kävelin reippaasti punaisia päin, sillä aistini ilmaisivat, ettei autoja ollut lähimaillakaan, ja ihmisen tulee totella ensisijaisesti omia aistejaan, jotta ihmiselle ei tapahtuisi mitään kauheeta. Ihmiset jäävät autojen alle vain silloin, kun he eivät tottele aistejaan, vaan pitävät niitä lepotilassa luullen, että laki tai joukkio pelastaa heidät pahasta, mutta älyllinen ihminen ei voi toimia lain mukaan, koska silloin hänen pitäisi elää vailla omaa järkeä. Äly ei ole ihmiselle pahaksi, eikä äly ole ketään vastaan, joka tiedetään siitä, että älyä ei ole kriminalisoitu vaan vain epäinhimillisyydet, jotka syntyvät älyttömyydestä.
Laskeuduin älykkäästi Tammerkosken rantaan. Olivat sitten kaivaneet tunnelin Sillan penkereeseen? Kuvat Takosta ja entisen Verkatehtaan rannasta piirtyivät muistikortille älyn luoman ohjelman mukaan, kun äkkäsin ihmejutun; Kosken vesi oli älyttömän kirkasta! Olivat sitten varmaan rakentaneet Lielahden sellutehtaalle suuremman lietealtaan, koska 60-luvun Lielahti toimi tehokkaasti P-Hämeen vesistön sakeutusaltaana --uin siellä irtotukkilauttojen seassa....
Näköni eteni vaivattomasti pikajunan ikkunan läpi ajatellessani, miten paljon enemmän Tampere oli eurooppalaisempi kuin junan pääteasemana toimiva Hesa, jonka päättäjät luulevat pääsevänsä piireihin alkamalla vaihtaa kadunnimiä venäläisiksi. Aidoilla hämäläisillä tuli sisu esille, kun venäläiset halusivat venäläistää Suomea, mutta Hesan päättäjät ovat edelleen rähmällään itään päin niin että pylly näkyy Vapauden Patsaasta asti.
Jos Suomeen halutaan eurooppalainen pääkaupunki, niin sitä ei enää tarvitse rakentaa, vaan lähettää vain CIA:n vuosikirjan tekijöille tiedonanto, että Manse on kaiken pää
Olin jo unohtanut, miten vihreä kaupunki Manse on; Tamperehan tuntui nyt ihan keskieurooppalaisen arvokkaalta kaupungilta.
Kävin tuossa keväällä Brysselissä, ja ihastuin kertakaikkisesti sen isoihin ja pieniin puistoihin, vanhoihin rakennuksiin, kivirakennelmiin; kaikkialle vapaaseen tilaan oli pyritty saamaan jonkinlaista vihreää. Erityisesti miellytti havupuiden runsas osuus, ja ymmärrän hyvin, miten havupuut ovat talonmiehillekin mieluisampia, koska jos itse joutuisin rahasta siivoamaan katuja, niin varsinkin syksyihin siihen kaipaisi jotakin helppohoitoisempaa....
Junan lähtöön oli reilu tunti aikaa, joten päätin käyttää sen ajan Tampereen katsastamiseen.
Päivän pilvet karkasivat ja aurinko valaisi perinnemaisemaa, josta piti ottaa kuva. Kävelin reippaasti uudistetun Keskustorin läpi Tuulensuuhun ja hieman hämmästyin Hämeenpuiston pituutta. Onhan Keskustorikin pidempi kuin Moskovan Punainen tori, mutta Hämeenpuisto ei mahtuisi Helsinkiin vaikka Helsinki ryöstäisi koko Sipoon.
Hämeen puiston jälkeen piti päästä kuvaamaan Aleksanterin kirkon puistoa, jonka rinnalla Helsingin Vanhan kirkon puisto on kuin... sanonko mitä? Tampereen vanhalle hautuumaalle mahtuisi tusina Ruttopuistoa, ja yksi manselainen puistopuu on suurempi kuin kymmenen Hesan suurinta puuta yhteensä.
Mariankadun kohdalla päätin, että nyt pitää käydä Pyynikillä. Reippaasti Lyseokatua ylös ja Pyynikin honkain seuraan. Näkötornin juurelle kipuaminen ei juurikaan lisännyt hengitystarvetta, mutta sen sijaan maisemat aiheuttivat henkäilyä
Torni näytti kallistuneelta. Ensin tarkistin oman tasapainoelimeni, mutta koska sen uudelleen kalibrointikaan ei poistanut tornin kallistusta Pyhäjärveen päin, niin päätin siitä huolimatta kivuta sen huipulle napsimaan digi-kuvia. Tässä kohtaan Hesan juna oli tulossa jossakin Vahojärven sahan luona, joten hypin huipulle happea hompsien --ja mielessä kävi ajatus: Nysse tulee.
Huipulla nauroin sisäisesti riemusta keuhkojeni vaatiessa kiukkuisesti lisää ikihonkien tuottamaa otsonipitoista ilmaa, mutta koska Hesan juna oli tulossa tuhatta ja sataa jo Luhalahden kohdalla, niin tähän kohtaan en laita huippukuviani, vaan käykää ite ottamassa ne jossakin kiireidenne välissä.
Pikajuna porhalsi juuri Kurussa, kun laskeuduin Tornista ja lähdin juoksemaan Pyynikin torille. Harmittelin, että pitikin sitten pomppia aikataulun mukaan, mutta samalla tuli selvitettyä, että kuntoni oli parempi kuin tiesinkään, joka ei yllättänyt, koska järjelläkin ajatellen ihminen on aina enemmän kuin hän tietää olevansa.
Hyppäsin torilla nysseen ja katselin sen ikkunasta tuttuja seutuja. On se hieno juttu, että edes joillakin on niin hieno kotikaupunki kuin Manse on.
Tammerkosken kohdalla muistin, että minunhan piti ottaa kuva Takosta, maailman ainoasta sellutehtaasta, joka on keskellä Mansea! Koska pikajuna oli vasta lapsuuteni maisemissa, niin kävelin reippaasti punaisia päin, sillä aistini ilmaisivat, ettei autoja ollut lähimaillakaan, ja ihmisen tulee totella ensisijaisesti omia aistejaan, jotta ihmiselle ei tapahtuisi mitään kauheeta. Ihmiset jäävät autojen alle vain silloin, kun he eivät tottele aistejaan, vaan pitävät niitä lepotilassa luullen, että laki tai joukkio pelastaa heidät pahasta, mutta älyllinen ihminen ei voi toimia lain mukaan, koska silloin hänen pitäisi elää vailla omaa järkeä. Äly ei ole ihmiselle pahaksi, eikä äly ole ketään vastaan, joka tiedetään siitä, että älyä ei ole kriminalisoitu vaan vain epäinhimillisyydet, jotka syntyvät älyttömyydestä.
Laskeuduin älykkäästi Tammerkosken rantaan. Olivat sitten kaivaneet tunnelin Sillan penkereeseen? Kuvat Takosta ja entisen Verkatehtaan rannasta piirtyivät muistikortille älyn luoman ohjelman mukaan, kun äkkäsin ihmejutun; Kosken vesi oli älyttömän kirkasta! Olivat sitten varmaan rakentaneet Lielahden sellutehtaalle suuremman lietealtaan, koska 60-luvun Lielahti toimi tehokkaasti P-Hämeen vesistön sakeutusaltaana --uin siellä irtotukkilauttojen seassa....
Näköni eteni vaivattomasti pikajunan ikkunan läpi ajatellessani, miten paljon enemmän Tampere oli eurooppalaisempi kuin junan pääteasemana toimiva Hesa, jonka päättäjät luulevat pääsevänsä piireihin alkamalla vaihtaa kadunnimiä venäläisiksi. Aidoilla hämäläisillä tuli sisu esille, kun venäläiset halusivat venäläistää Suomea, mutta Hesan päättäjät ovat edelleen rähmällään itään päin niin että pylly näkyy Vapauden Patsaasta asti.
Jos Suomeen halutaan eurooppalainen pääkaupunki, niin sitä ei enää tarvitse rakentaa, vaan lähettää vain CIA:n vuosikirjan tekijöille tiedonanto, että Manse on kaiken pää
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Uskovien sisällissota
Uskovaisuuteen kuuluu viholliskuva, maailman näkeminen osittain. Ihminen ei pysty uskovaisuuteen, jos hänellä ei olisi vihollista. Opillisuuden perusolemus on me ja muut; me oikeaoppiset ja nuo vääräoppiset. Uskontojen (opillisuuden, suom. huom.) traditioon siis kuuluu, että uskonnon sisäpiiriin pääsee vain sellainen, jolla on halua maalata piruja seinille, ja joka sokeasti uskoo jo maalattuihin piruihin.
Kaikkien uskovien mukaan ihmiskunta on jaettu kahtia; vääräoppisiin ja oikeaoppisiin, missä myös vääräoppisilla on selvä viholliskuva. Vääräoppisten mielestä oikeaoppiset ovat vääräoppisia, joka jo sinänsä on niin suuri älyllinen itsepetos, että se ylittää kirkkaasti uskovaisen älyllisen kyvyn. Ihminen alittaa älyllisen kapasiteettinsa uskossaan oppeihin, koska oppiin uskovaisuuteen riittää pelkkä "taiteellinen" tunteellisuus; kyky maalata piruja seinille.
Jokainen opillinen käyttäytyy täsmälleen samoin -- uskovaisille oma oppi on kaikki kaikessa, eikä itse opin sisällöllä ole mitään väliä. Uskovaisuuteen kuuluu maailman jakaminen, ja siten jokainen, joka jakaa maailman, on asenteeltaan uskovainen ja on siten kykenemätön älylliseen ajatteluun.
Puolueoppi ei eroa piiruakaan uskovaisten opeista, ja jokainen ateisti pitää yhtä lailla omaa oppiaan ainoana totuutena miten tekee vaikkapa kokoomuslainen tai kommunistikin, tai lainoppinut.
Opillisuuteen kuuluu, että oppiin uskova saa itse tulkita omaa oppiaan, mutta muilta hän vaatii sokeaa uskoa siihen, ja jos toinen ei usko siihen sokeasti, niin silloin uskovainen katsoo, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin tuomita toinen. Uskovaisille ei tuota mitään älyllistä tuskaa venyttää tulkinnoillaan omaa oppiaan, kun heidän pitäisi itse elää oppinsa mukaan, mutta auta armias, jos joku muu tulkitsee yhtä vapaasti ainoaa oikea oppia, niin välittömästi uskovainen heristelee sormeaan ja mielessään jo on sijoittanut opin tulkitsijan ainoaan opin mukaiseen loppusijoituspaikkaan, joka on varattu opissa vääräuskoisille.
Koska oppiin uskominen ei anna uskovaiselle mitään vapautta antaa muille opin tulkintaoikeutta, niin siksi uskovainen lukee oppiaan puhdasoppisesti toisen vahingoksi. Ei mitään puhettakaan, että joku opillinen näkisi armon paikan siinä, kun toinen on tulkinnut oppia omaan elämäänsä sopivaksi. Armo, laupeus, oikeudenmukaisuus ja älyllisyys ovat opillisille vain sanoja ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta.
Poliitikot julistavat, miten uskonto on ooppiumia kansalle. Poliitikot ovat kuitenkin täysin kyvyttömiä omien oppiensa sisältä näkemään, että poliittinen oppi ei mitenkään erota poliitikkoa muiden oppien uskovista. Myöskin poliitikot eivät voi mitään muuta kuin luoda viholliskuvia... Vitsi on siinä, että kun poliitikko luo viholliskuvan, niin se on laillinen ja ainoa oikea vihollinen! Sitten poliitikko vaatii, että jokaisen pitää uskoa valtion viholliskuviin, kun taasen poliitikon mielestä uskonnon viholliskuva on täysin harmiton, koska poliitikon uskon mukaan uskonnot ovat alisteisia valtiolle, sillä poliitikko on luonut lailla säädökset ja asetukset, mikä oppi vain voi olla ainoa laillisesti uskonto. Eikä yksikään poliitikko pysty näkemään politiikkaa uskonnon, kuten ateismin veroisena oppirakennelmana, koska poliitikon uskomuksen mukaan puolueoppi ei voi olla uskovaisuutta, koska se on laillista, ja joka vain voi mahdollistaa valtion....
Poliitikon puolueuskovaisuus ei siis voi poliitikon mukaan olla uskonnollista, koska poliitikko lukee kirjoittamastaan laista, että jollekin opille voidaan antaa laillinen asema uskontona vain ja vain silloin, kun se ei uhkaa poliitikon uskoa ainoaan oikean oppiin, eli Puolueeseen.
Kaiken opillisuuden yläpuoliselta näköalapaikalta katsoen ei kuitenkaan ole mitään periaatteellista eroa ateismin, uskonnon ja politiikan välillä. Jokainen niistä luo muista viholliskuvia, eikä yksikään niistä halua nähdä maailmaa kokonaisuutena. Politiikan uskonnollisuus on kuitenkin kaikista viheliäintä opillisuutta juuri siksi, että poliitikot pakottavat kaiken kansan uskomaan juuri niihin viholliskuviin, jotka ovat uhkana ainoastaan poliitikkojen ahneudelle, ja joka siten suoraan vaikuttaa tähän ainutkertaiseen aineelliseen elämään, johon me kaikki olemme sidotut.
Ateistien ja muiden uskovien lässytys ei ole vaarallista ihmisen arkielämälle. kun taasen poliitikkojen pelkurimaiset harhanäyt siirtyvät sellaisinaan lakeihin ja asetuksiin, ja valtion armottoman väkivaltakoneiston myötä jokaisen arkeen.
Ateisteja ja uskovia yhdistää oppiin uskomisen lisäksi se, että molemmat ryhmittymät pitävät evoluutiota ja Jumalaa toisensa poissulkevina, ja molemmat uskovat täysin sokeasti peräkkäisistä ajanhetkistä koostuvaan ajallisuuteen. Poliitikkojen oppi lisää tuohon, että laki on kaiken -jopa älyn- yläpuolella, eikä ihmisellä ole lupaa olla armelias ja luova, jos laki ei sitä salli (esim ajankohtainen Kirkon piilottama iranilainen, jota uhkaa maassaan laillinen kivitystuomio...).
No, koska Kirkko on vääräuskovaisia kohtaan myöskin yhtä armoton (uskovaisilla ei yksilöinä ole lupaa olla armeliaita vääräuskovaisia kohtaan -kaikki eivät pääse taivaaseen...), niin täten katson lyhykäisyydestä esittäneeni, että opilliset käyvät sotaa kaikkia vastaan. Oppeihin uskominen pitää yllä jatkuvaa ihmiskunnan sisällissotaa, missä rikkaat ovat kaikkein syvimmissä juoksuhaudoissa, eli rikkaat (kuten poliitikot, papit ja tiedemiehet) ovat kaikkein pelkurimaisempia ihmiskunnan sisällissodan taistelijoita. Juuri viholliskuvien luojat pyrkivät itse semmoiseen asemaan, että heidän ei itse tarvitse taistella vihollista vastaan, vaan he pitävät systeemiä omana etujärjestönään, jonka turvista he katsovat voivansa heittää yhä uusia viholliskuvia köyhien kannettavaksi.
Äly yhdistää, opillisuus repii. Ei ole olemassa älykästä opillisuutta, sillä älyä ei voi käyttää älyttömyyksiin, kuten oppeihin. Opillisuus on mahdollista vain älyllisessä laiskuudessa.
Kaikkien uskovien mukaan ihmiskunta on jaettu kahtia; vääräoppisiin ja oikeaoppisiin, missä myös vääräoppisilla on selvä viholliskuva. Vääräoppisten mielestä oikeaoppiset ovat vääräoppisia, joka jo sinänsä on niin suuri älyllinen itsepetos, että se ylittää kirkkaasti uskovaisen älyllisen kyvyn. Ihminen alittaa älyllisen kapasiteettinsa uskossaan oppeihin, koska oppiin uskovaisuuteen riittää pelkkä "taiteellinen" tunteellisuus; kyky maalata piruja seinille.
Jokainen opillinen käyttäytyy täsmälleen samoin -- uskovaisille oma oppi on kaikki kaikessa, eikä itse opin sisällöllä ole mitään väliä. Uskovaisuuteen kuuluu maailman jakaminen, ja siten jokainen, joka jakaa maailman, on asenteeltaan uskovainen ja on siten kykenemätön älylliseen ajatteluun.
Puolueoppi ei eroa piiruakaan uskovaisten opeista, ja jokainen ateisti pitää yhtä lailla omaa oppiaan ainoana totuutena miten tekee vaikkapa kokoomuslainen tai kommunistikin, tai lainoppinut.
Opillisuuteen kuuluu, että oppiin uskova saa itse tulkita omaa oppiaan, mutta muilta hän vaatii sokeaa uskoa siihen, ja jos toinen ei usko siihen sokeasti, niin silloin uskovainen katsoo, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin tuomita toinen. Uskovaisille ei tuota mitään älyllistä tuskaa venyttää tulkinnoillaan omaa oppiaan, kun heidän pitäisi itse elää oppinsa mukaan, mutta auta armias, jos joku muu tulkitsee yhtä vapaasti ainoaa oikea oppia, niin välittömästi uskovainen heristelee sormeaan ja mielessään jo on sijoittanut opin tulkitsijan ainoaan opin mukaiseen loppusijoituspaikkaan, joka on varattu opissa vääräuskoisille.
Koska oppiin uskominen ei anna uskovaiselle mitään vapautta antaa muille opin tulkintaoikeutta, niin siksi uskovainen lukee oppiaan puhdasoppisesti toisen vahingoksi. Ei mitään puhettakaan, että joku opillinen näkisi armon paikan siinä, kun toinen on tulkinnut oppia omaan elämäänsä sopivaksi. Armo, laupeus, oikeudenmukaisuus ja älyllisyys ovat opillisille vain sanoja ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta.
Poliitikot julistavat, miten uskonto on ooppiumia kansalle. Poliitikot ovat kuitenkin täysin kyvyttömiä omien oppiensa sisältä näkemään, että poliittinen oppi ei mitenkään erota poliitikkoa muiden oppien uskovista. Myöskin poliitikot eivät voi mitään muuta kuin luoda viholliskuvia... Vitsi on siinä, että kun poliitikko luo viholliskuvan, niin se on laillinen ja ainoa oikea vihollinen! Sitten poliitikko vaatii, että jokaisen pitää uskoa valtion viholliskuviin, kun taasen poliitikon mielestä uskonnon viholliskuva on täysin harmiton, koska poliitikon uskon mukaan uskonnot ovat alisteisia valtiolle, sillä poliitikko on luonut lailla säädökset ja asetukset, mikä oppi vain voi olla ainoa laillisesti uskonto. Eikä yksikään poliitikko pysty näkemään politiikkaa uskonnon, kuten ateismin veroisena oppirakennelmana, koska poliitikon uskomuksen mukaan puolueoppi ei voi olla uskovaisuutta, koska se on laillista, ja joka vain voi mahdollistaa valtion....
Poliitikon puolueuskovaisuus ei siis voi poliitikon mukaan olla uskonnollista, koska poliitikko lukee kirjoittamastaan laista, että jollekin opille voidaan antaa laillinen asema uskontona vain ja vain silloin, kun se ei uhkaa poliitikon uskoa ainoaan oikean oppiin, eli Puolueeseen.
Kaiken opillisuuden yläpuoliselta näköalapaikalta katsoen ei kuitenkaan ole mitään periaatteellista eroa ateismin, uskonnon ja politiikan välillä. Jokainen niistä luo muista viholliskuvia, eikä yksikään niistä halua nähdä maailmaa kokonaisuutena. Politiikan uskonnollisuus on kuitenkin kaikista viheliäintä opillisuutta juuri siksi, että poliitikot pakottavat kaiken kansan uskomaan juuri niihin viholliskuviin, jotka ovat uhkana ainoastaan poliitikkojen ahneudelle, ja joka siten suoraan vaikuttaa tähän ainutkertaiseen aineelliseen elämään, johon me kaikki olemme sidotut.
Ateistien ja muiden uskovien lässytys ei ole vaarallista ihmisen arkielämälle. kun taasen poliitikkojen pelkurimaiset harhanäyt siirtyvät sellaisinaan lakeihin ja asetuksiin, ja valtion armottoman väkivaltakoneiston myötä jokaisen arkeen.
Ateisteja ja uskovia yhdistää oppiin uskomisen lisäksi se, että molemmat ryhmittymät pitävät evoluutiota ja Jumalaa toisensa poissulkevina, ja molemmat uskovat täysin sokeasti peräkkäisistä ajanhetkistä koostuvaan ajallisuuteen. Poliitikkojen oppi lisää tuohon, että laki on kaiken -jopa älyn- yläpuolella, eikä ihmisellä ole lupaa olla armelias ja luova, jos laki ei sitä salli (esim ajankohtainen Kirkon piilottama iranilainen, jota uhkaa maassaan laillinen kivitystuomio...).
No, koska Kirkko on vääräuskovaisia kohtaan myöskin yhtä armoton (uskovaisilla ei yksilöinä ole lupaa olla armeliaita vääräuskovaisia kohtaan -kaikki eivät pääse taivaaseen...), niin täten katson lyhykäisyydestä esittäneeni, että opilliset käyvät sotaa kaikkia vastaan. Oppeihin uskominen pitää yllä jatkuvaa ihmiskunnan sisällissotaa, missä rikkaat ovat kaikkein syvimmissä juoksuhaudoissa, eli rikkaat (kuten poliitikot, papit ja tiedemiehet) ovat kaikkein pelkurimaisempia ihmiskunnan sisällissodan taistelijoita. Juuri viholliskuvien luojat pyrkivät itse semmoiseen asemaan, että heidän ei itse tarvitse taistella vihollista vastaan, vaan he pitävät systeemiä omana etujärjestönään, jonka turvista he katsovat voivansa heittää yhä uusia viholliskuvia köyhien kannettavaksi.
Äly yhdistää, opillisuus repii. Ei ole olemassa älykästä opillisuutta, sillä älyä ei voi käyttää älyttömyyksiin, kuten oppeihin. Opillisuus on mahdollista vain älyllisessä laiskuudessa.
lauantai 1. syyskuuta 2007
Ajallisen tieteen oletuksista
Tiedemiehet uskovat, että valonopeus on suurin nopeus, ja että informaation nopeus on erottamaton valonnopeuden kanssa. Tuollaiset oletukset johtuvat puhtaasta tiedeuskosta, jolla halutaan todistaa Jumala olemattomaksi. Toisin sanoen: Tiedemiehillä ei ole mitään mahdollisuutta käsitellä tieteen uskomuksia järjellisesti, koska he katsovat, että tieteen korkeimpana tehtävänä on pelastaa ihmiskunta Jumalan vaikutukselta. Mitä siitäkin oikeesti seuraisi, jos informaatio olisi sama kuin valonopeus?
Järki sanoo ilman mitään tieteellistä todistusta, että kaikki aine ja energia kautta infiniittisen kaikkeuden on olemassa vain tässä hetkessä. Mitään ei voi olla menneisyydessä, eikä tulevaisuudessa. Järki ei tarvitse tieteellisyyttä asioiden todistamiseen, kun taasen tieteellisyys on täysin hukassa ilman järkeä.
Tieteessä siis väitetään, että esim. Andromeda-galaxi ei ole olemassa tänä iäti jatkuvana nykyhetkenä --joka seuraa siitä, että tiedemiehet pitävät informaation nopeutta samana kuin valon nopeus.
Tiedemiesten mukaan ihminen voisi periaatteessa matkustaa ajassa taaksepäin, josta myös huomataan, että tiedemiesten oletuksien mukaan kaikki aine ei olekaan läsnä nyt, vaan sitä on yhtä paljon ajan jokaisena hetkenä. Tästä huomataan, että tiedemiehet eivät halua eivätkä pysty uskomaan iäti jatkuvaan nykyhetkeen, vaan heidän mukaansa ajallisuus koostuu toisiaan seuraavista ajan hetkistä --joissa jokaisessa on maailmankaikkeus!
Jos todellakin ajanhetki olisi olemassa, niin silloin jokainen ajanhetki sisältäisi täysin staattisen energian, täysin liikkumattoman aineen... Ja ihmisen havaitsema aikakäsitys syntyisi siitä, kun nuo lukemattomat ajanhetket räpättäisivät tajunnan läpi kuin 8mm:n kaitafilmi projektorissa. Jokainen voi jatkaa tuota oletusta etiä päin, mutta pyydän, että älkää lopettako ajatusta kesken, kuten tiedemiehet ovat tehneet, koska he eivät uskalla ajatella oletuksiaan loppuun asti, koska siellä on Hän, jota tiedemiehet eivät halua nähdä.
Tieteen mukaan siis ihminen voisi matkustaa 2miljoonan valovuoden takaiseen Andromedaan, koska tieteen mukaan Andromeda ei ole olemassa samassa hetkessä kuin me olemme. Tieteen sisällä asia on niin, että Andromeda ei säteile valoa juuri tällä hetkellä (joka saavuttaisi meidät 2miljoonan vuoden kuluttua), koska tiedemiehet eivät uskalla ajatella informaatiolle hetkellistä nopeutta, vaan he väittävät yhtälöihinsä sokeasti tuijottaen, että kaikkeus antaa tietoa itsestään ainoastaan valon nopeudella --josta seuraa se, että kaikkeuden eri osat eivät ole saman aikaisesti olemassaolossa.
Aineen ja energian samanaikainen olemassaolo on mahdollista vain siten, että kaikkeudessa on olemassa hetkellinen nopeus, eli olemassaolon ylläpitämiseen vaadittava informaatio ei tarvitse mitään aikaa, vaan se on läsnä kaikkialla kaiken aikaa. Tämä on älylle täysin selvää, koska esimerkiksi meidän saamamme kuva Andromedasta ei ole Andromeda itse, vaan avaruudessa meidän silmiimme tuleva jatkuva fotonivirta. Jos me lähdemme Andromedaa kohden, niin mitä lähemmäksi sitä pääsemme sitä "nuorempana" sen näkisimme.
Jos siis tiedeuskovainen lähtisi nopsaan kohden Andromedaa, niin hän menettäisi välittömästi lähdön jälkeen vanhan Andromedan kuvan, ja näkisi Andromedan "nuorempana" ja mitä lähemmäksi hän jatkaisi sitä "nuoremman" Andromedan hän näkisi, eikä enää milloinkaan sillä matkallaan voisi nähdä Andromedaa yhtä "vanhana" kuin se "oli" lähtiessä. Ja lopulta Hän olisi Andromedassa, ja jos olisi edelleen tiedeuskovainen, hän lähettäisi sieltä Maahan viestin, että nyt hän menneisyydessä. Näin todellakin tiedemiehet ajattelevat kaikessa jumalattomuudessaan.
Meidän ei tarvitse ajatella etäisyyttä Andromedaan asti, vaan voimme kuvitella, mitä seuraisi siitä oletuksesta, että olemassaolo ei olisi kaikkialla samanaikaista. Silloin esimerkiksi Mars olisi olemassa vain menneisyydessä, eli Marsiin piakkoin menevät nautit lähettäisivät Marsista viestin, että me olemme nyt täällä menneisyydessä. Ja Maan ihmiset odottaisivat viestiä muutaman minuutin, ja lähettäisivät takaisin viestin, että terveisiä täältä tulevaisuudesta, heippa rallaa...
Kuten huomataan, niin ei ole kovinkaan loogista väittää, että toiset sfäärit eivät ole nykyhetkessä, vaan voimme täysin turvallisesti luottaa alakoulun laskennon pätevän ja siten voimme vähentää tiedemiesten yhtälöistä menneisyyden turvallisesti pois, jolloin ymmärrämme sitäkin kautta, että kaikki reaalinen on olemassa tänä iäti jatkuvana nykyhetkenä, eikä kukaan voi päästä tästä hetkestä pois, koska energia pysyy olemassaolossa vain siten, että (värähtelevä, itsetietoinen) energia tuntee itsensä yhtä aikaa kaikkialla olevaksi.
Voimme siis täysin huoletta ottaa vastaan satelliittilähetyksiäkin, joiden tulo esimerkiksi Kanadasta Suomeen kestää sekunnin, ja pitää täysin varmana, että Kanada ei ole sekunnin päässä menneisyydessä, koska jos Kanada olisi menneisyydessä, niin silloin sieltä ei voisi tulla meille mitään lähetystä. Me voimme havaita valonnopeuden ja siihen koodatun informaation vain siten, että se tapahtuu ikuisuudessa, eli iäti jatkuvassa nykyhetkessä. Katsokaa vaikka avaruudesta otettuja kuvia, niin huomaatte, että Suomi ja Kanada ovat samassa kuvassa, joten Kanadan on mahdotonta olla menneisyydessä... Herätkää!
Ikuisuuden faktuaalisuus ei taasen kelpaa tieteelle, koska tiede on ateistien temppeli, jossa kiivaillaan tieteen puhtauden -jumalattomuuden- puolesta... Ikuisuus on ajan absoluutti
Järki sanoo ilman mitään tieteellistä todistusta, että kaikki aine ja energia kautta infiniittisen kaikkeuden on olemassa vain tässä hetkessä. Mitään ei voi olla menneisyydessä, eikä tulevaisuudessa. Järki ei tarvitse tieteellisyyttä asioiden todistamiseen, kun taasen tieteellisyys on täysin hukassa ilman järkeä.
Tieteessä siis väitetään, että esim. Andromeda-galaxi ei ole olemassa tänä iäti jatkuvana nykyhetkenä --joka seuraa siitä, että tiedemiehet pitävät informaation nopeutta samana kuin valon nopeus.
Tiedemiesten mukaan ihminen voisi periaatteessa matkustaa ajassa taaksepäin, josta myös huomataan, että tiedemiesten oletuksien mukaan kaikki aine ei olekaan läsnä nyt, vaan sitä on yhtä paljon ajan jokaisena hetkenä. Tästä huomataan, että tiedemiehet eivät halua eivätkä pysty uskomaan iäti jatkuvaan nykyhetkeen, vaan heidän mukaansa ajallisuus koostuu toisiaan seuraavista ajan hetkistä --joissa jokaisessa on maailmankaikkeus!
Jos todellakin ajanhetki olisi olemassa, niin silloin jokainen ajanhetki sisältäisi täysin staattisen energian, täysin liikkumattoman aineen... Ja ihmisen havaitsema aikakäsitys syntyisi siitä, kun nuo lukemattomat ajanhetket räpättäisivät tajunnan läpi kuin 8mm:n kaitafilmi projektorissa. Jokainen voi jatkaa tuota oletusta etiä päin, mutta pyydän, että älkää lopettako ajatusta kesken, kuten tiedemiehet ovat tehneet, koska he eivät uskalla ajatella oletuksiaan loppuun asti, koska siellä on Hän, jota tiedemiehet eivät halua nähdä.
Tieteen mukaan siis ihminen voisi matkustaa 2miljoonan valovuoden takaiseen Andromedaan, koska tieteen mukaan Andromeda ei ole olemassa samassa hetkessä kuin me olemme. Tieteen sisällä asia on niin, että Andromeda ei säteile valoa juuri tällä hetkellä (joka saavuttaisi meidät 2miljoonan vuoden kuluttua), koska tiedemiehet eivät uskalla ajatella informaatiolle hetkellistä nopeutta, vaan he väittävät yhtälöihinsä sokeasti tuijottaen, että kaikkeus antaa tietoa itsestään ainoastaan valon nopeudella --josta seuraa se, että kaikkeuden eri osat eivät ole saman aikaisesti olemassaolossa.
Aineen ja energian samanaikainen olemassaolo on mahdollista vain siten, että kaikkeudessa on olemassa hetkellinen nopeus, eli olemassaolon ylläpitämiseen vaadittava informaatio ei tarvitse mitään aikaa, vaan se on läsnä kaikkialla kaiken aikaa. Tämä on älylle täysin selvää, koska esimerkiksi meidän saamamme kuva Andromedasta ei ole Andromeda itse, vaan avaruudessa meidän silmiimme tuleva jatkuva fotonivirta. Jos me lähdemme Andromedaa kohden, niin mitä lähemmäksi sitä pääsemme sitä "nuorempana" sen näkisimme.
Jos siis tiedeuskovainen lähtisi nopsaan kohden Andromedaa, niin hän menettäisi välittömästi lähdön jälkeen vanhan Andromedan kuvan, ja näkisi Andromedan "nuorempana" ja mitä lähemmäksi hän jatkaisi sitä "nuoremman" Andromedan hän näkisi, eikä enää milloinkaan sillä matkallaan voisi nähdä Andromedaa yhtä "vanhana" kuin se "oli" lähtiessä. Ja lopulta Hän olisi Andromedassa, ja jos olisi edelleen tiedeuskovainen, hän lähettäisi sieltä Maahan viestin, että nyt hän menneisyydessä. Näin todellakin tiedemiehet ajattelevat kaikessa jumalattomuudessaan.
Meidän ei tarvitse ajatella etäisyyttä Andromedaan asti, vaan voimme kuvitella, mitä seuraisi siitä oletuksesta, että olemassaolo ei olisi kaikkialla samanaikaista. Silloin esimerkiksi Mars olisi olemassa vain menneisyydessä, eli Marsiin piakkoin menevät nautit lähettäisivät Marsista viestin, että me olemme nyt täällä menneisyydessä. Ja Maan ihmiset odottaisivat viestiä muutaman minuutin, ja lähettäisivät takaisin viestin, että terveisiä täältä tulevaisuudesta, heippa rallaa...
Kuten huomataan, niin ei ole kovinkaan loogista väittää, että toiset sfäärit eivät ole nykyhetkessä, vaan voimme täysin turvallisesti luottaa alakoulun laskennon pätevän ja siten voimme vähentää tiedemiesten yhtälöistä menneisyyden turvallisesti pois, jolloin ymmärrämme sitäkin kautta, että kaikki reaalinen on olemassa tänä iäti jatkuvana nykyhetkenä, eikä kukaan voi päästä tästä hetkestä pois, koska energia pysyy olemassaolossa vain siten, että (värähtelevä, itsetietoinen) energia tuntee itsensä yhtä aikaa kaikkialla olevaksi.
Voimme siis täysin huoletta ottaa vastaan satelliittilähetyksiäkin, joiden tulo esimerkiksi Kanadasta Suomeen kestää sekunnin, ja pitää täysin varmana, että Kanada ei ole sekunnin päässä menneisyydessä, koska jos Kanada olisi menneisyydessä, niin silloin sieltä ei voisi tulla meille mitään lähetystä. Me voimme havaita valonnopeuden ja siihen koodatun informaation vain siten, että se tapahtuu ikuisuudessa, eli iäti jatkuvassa nykyhetkessä. Katsokaa vaikka avaruudesta otettuja kuvia, niin huomaatte, että Suomi ja Kanada ovat samassa kuvassa, joten Kanadan on mahdotonta olla menneisyydessä... Herätkää!
Ikuisuuden faktuaalisuus ei taasen kelpaa tieteelle, koska tiede on ateistien temppeli, jossa kiivaillaan tieteen puhtauden -jumalattomuuden- puolesta... Ikuisuus on ajan absoluutti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)