Päätin sitten kuljettaa vähän isomman kiven VR:n laiturikärryllä.Olin siirtänyt kiven kärrytien varteen jo pari vuotta sitten, joten sen siirto oli vain ajan kysymys. Kesällä olin jopa kaivanut uoman kiven juureen, että se olisi siitä kivasti kaadettavissa kärryn päälle. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä laho ratapölkyn jäänne oli kärryn päällä pehmikkeenä, jotta tonnin kivi kärrylle kaatuessaan ei heti murtaisi hyvin palvellutta kärryä.
Kärryn vasemman takapyörän kannatin oli kuitenkin jo alkanut murtua... Kun kärryä piti alkaa kääntämään, niin takapyörä petti ja se kaatui kärryn alle. Onneksi kannatin jäi vielä kiinni sisälaidasta, joten pönkien kanssa sain pyörän suoristettua ja laitoin pyörien väliin kakkosnelosen. Oikeassa kuvassa näkyy murtuma ja oikeaoppinen ongelman ratkaisu tilanteessa, missä oppineet olisivat jääneet neuvottomina soittelemaan hitsauslaitteita paikalle.
Pari kuivaa päivää ei vielä ollut kovettanut maata riittävästi, joten jouduin käyttämään iltapäivän kokonaan kärryn työntelyyn ja tuloksena oli kolmenkymmenen metrin matka, joka päättyi jumittumiseen mutalammikon vierelle. Kuvassa.
Päivän vapaaehtoistöiden jälkeen edessä on jumin aukaisu ja tonnin kiven vaikein (haastavin, suom. huom.) etappi, eli alamäki, ylämäki ja väliaikaissijoitus. Tervetuloa katselemaan ehtaa "kuntoliikuntaa", jossa painoja ei nostella pisteestä A pisteeseen A ja takaisin, eikä muutenkaan hytkyillä ja valitella rahapulaa... --vaan kyseessä on liikunta, joka vaatii aivoilta sitä, mitä varten ihmiselle on aivot annettukin.
ps. Jos joku on työntänyt VR:n kärryillä isompaa kiveä, niin olisi kiva saada siitä todisteita. Puheet eivät nimittäin hetkauta minua... Maailman tilanne on jo semmoisessa jumissa, että puheet eivät auta, vaan tekoja tarvitaan. Olen omalta osaltani täysin syytön kulutushysteriaan, kilpailuyhteiskuntaan ja kaikkeen muuhunkin typeryyteen, kuten kuvasta näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti