Tampere

Poikkesin Tampereella, kotikaupungissani
Olin jo unohtanut, miten vihreä kaupunki Manse on; Tamperehan tuntui nyt ihan keskieurooppalaisen arvokkaalta kaupungilta.
Kävin tuossa keväällä Brysselissä, ja ihastuin kertakaikkisesti sen isoihin ja pieniin puistoihin, vanhoihin rakennuksiin, kivirakennelmiin; kaikkialle vapaaseen tilaan oli pyritty saamaan jonkinlaista vihreää. Erityisesti miellytti havupuiden runsas osuus, ja ymmärrän hyvin, miten havupuut ovat talonmiehillekin mieluisampia, koska jos itse joutuisin rahasta siivoamaan katuja, niin varsinkin syksyihin siihen kaipaisi jotakin helppohoitoisempaa....


Junan lähtöön oli reilu tunti aikaa, joten päätin käyttää sen ajan Tampereen katsastamiseen.
Päivän pilvet karkasivat ja aurinko valaisi perinnemaisemaa, josta piti ottaa kuva. Kävelin reippaasti uudistetun Keskustorin läpi Tuulensuuhun ja hieman hämmästyin Hämeenpuiston pituutta. Onhan Keskustorikin pidempi kuin Moskovan Punainen tori, mutta Hämeenpuisto ei mahtuisi Helsinkiin vaikka Helsinki ryöstäisi koko Sipoon.




Hämeen puiston jälkeen piti päästä kuvaamaan Aleksanterin kirkon puistoa, jonka rinnalla Helsingin Vanhan kirkon puisto on kuin... sanonko mitä? Tampereen vanhalle hautuumaalle mahtuisi tusina Ruttopuistoa, ja yksi manselainen puistopuu on suurempi kuin kymmenen Hesan suurinta puuta yhteensä.






Mariankadun kohdalla päätin, että nyt pitää käydä Pyynikillä. Reippaasti Lyseokatua ylös ja Pyynikin honkain seuraan. Näkötornin juurelle kipuaminen ei juurikaan lisännyt hengitystarvetta, mutta sen sijaan maisemat aiheuttivat henkäilyä










Torni näytti kallistuneelta. Ensin tarkistin oman tasapainoelimeni, mutta koska sen uudelleen kalibrointikaan ei poistanut tornin kallistusta Pyhäjärveen päin, niin päätin siitä huolimatta kivuta sen huipulle napsimaan digi-kuvia. Tässä kohtaan Hesan juna oli tulossa jossakin Vahojärven sahan luona, joten hypin huipulle happea hompsien --ja mielessä kävi ajatus: Nysse tulee.

Huipulla nauroin sisäisesti riemusta keuhkojeni vaatiessa kiukkuisesti lisää ikihonkien tuottamaa otsonipitoista ilmaa, mutta koska Hesan juna oli tulossa tuhatta ja sataa jo Luhalahden kohdalla, niin tähän kohtaan en laita huippukuviani, vaan käykää ite ottamassa ne jossakin kiireidenne välissä.

---

Pikajuna porhalsi juuri Kurussa, kun laskeuduin Tornista ja lähdin juoksemaan Pyynikin torille. Harmittelin, että pitikin sitten pomppia aikataulun mukaan, mutta samalla tuli selvitettyä, että kuntoni oli parempi kuin tiesinkään, joka ei yllättänyt, koska järjelläkin ajatellen ihminen on aina enemmän kuin hän tietää olevansa.
Hyppäsin torilla nysseen ja katselin sen ikkunasta tuttuja seutuja. On se hieno juttu, että edes joillakin on niin hieno kotikaupunki kuin Manse on.

Tammerkosken kohdalla muistin, että minunhan piti ottaa kuva Takosta, maailman ainoasta sellutehtaasta, joka on keskellä Mansea! Koska pikajuna oli vasta lapsuuteni maisemissa, niin kävelin reippaasti punaisia päin, sillä aistini ilmaisivat, ettei autoja ollut lähimaillakaan, ja ihmisen tulee totella ensisijaisesti omia aistejaan, jotta ihmiselle ei tapahtuisi mitään kauheeta. Ihmiset jäävät autojen alle vain silloin, kun he eivät tottele aistejaan, vaan pitävät niitä lepotilassa luullen, että laki tai joukkio pelastaa heidät pahasta, mutta älyllinen ihminen ei voi toimia lain mukaan, koska silloin hänen pitäisi elää vailla omaa järkeä. Äly ei ole ihmiselle pahaksi, eikä äly ole ketään vastaan, joka tiedetään siitä, että älyä ei ole kriminalisoitu vaan vain epäinhimillisyydet, jotka syntyvät älyttömyydestä.




Laskeuduin älykkäästi Tammerkosken rantaan. Olivat sitten kaivaneet tunnelin Sillan penkereeseen? Kuvat Takosta ja entisen Verkatehtaan rannasta piirtyivät muistikortille älyn luoman ohjelman mukaan, kun äkkäsin ihmejutun; Kosken vesi oli älyttömän kirkasta! Olivat sitten varmaan rakentaneet Lielahden sellutehtaalle suuremman lietealtaan, koska 60-luvun Lielahti toimi tehokkaasti P-Hämeen vesistön sakeutusaltaana --uin siellä irtotukkilauttojen seassa....

Näköni eteni vaivattomasti pikajunan ikkunan läpi ajatellessani, miten paljon enemmän Tampere oli eurooppalaisempi kuin junan pääteasemana toimiva Hesa, jonka päättäjät luulevat pääsevänsä piireihin alkamalla vaihtaa kadunnimiä venäläisiksi. Aidoilla hämäläisillä tuli sisu esille, kun venäläiset halusivat venäläistää Suomea, mutta Hesan päättäjät ovat edelleen rähmällään itään päin niin että pylly näkyy Vapauden Patsaasta asti.
Jos Suomeen halutaan eurooppalainen pääkaupunki, niin sitä ei enää tarvitse rakentaa, vaan lähettää vain CIA:n vuosikirjan tekijöille tiedonanto, että Manse on kaiken pää